AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA

Kiitos haasteesta, Laura. Vihdoinkin sain tämän tehtyä!

Nimeni on Asta.

Jotkut tosin kutsuvat minua Astita. Tai täällä blogissa Vivi. :)

Olen syntynyt vuonna 1986, eli olen siis mielestäni ylittänyt yhden rajapyykin elämästäni.

Lapsuuskotini langallinen numero: Ei tietoa.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Viulisti, kirjailija tai arkeologi.

Mutta isona minusta tulikin: Matkailualan restonomi, joka on työskennellyt museoissa ja näyttelyissä, ollut extrana elokuvissa, työskennellyt tarjoilijana, hoitoavustajana ja monessa muussa hommassa. Tällä hetkellä olen yrittäjä, jolla on oma henkilökohtainen projekti. Olen myös taiteilija, joka piirtää omaa sarjakuvaa sekä kirjoittaja, joka julkaisee ensimmäistä kertaa toukokuussa.

Täydellinen puoliso: Täydellistä ei olekaan, mutta minulle hän on mieheni eli sellaisena kuin hän on.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Kirjoittaisin ja panostaisin enemmän henkilökohtaiseen projektiini.

Harrastan nyt: Lukemista ja kirjoittamista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: En kuuntele Spotifyta. Tosin kuuntelen silloin tällöin Yle X:ää älypuhelimella. Etenkin silloin, kun siivoan...

Noloin teeveeohjelma josta pidän: The last man on Earth.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Pizzat ja lasagnet.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen surullinen. Tai iloinen.

Lapsuuteni lempilelu: Nukkekoti.

Lempilelu nykyään: Tietokone. Kännykkä.

Salainen paheeni: Napostelu.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Sotkuisuus, en vain osaa pitää järjestystä yllä (paitsi työpaikalla ja keittiössä).

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Et voi muuttaa menneisyyttäsi tai korjata virheitäsi, mutta voit vaikuttaa, millainen olet nyt ja tulevaisuudessa. Opi virheistäsi. Älä murehdi menneisyyttä, vaan elä tässä hetkessä. Nauti  elämän pienistä asioista ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on, sen sijaan kuin miettisit, mitä sinulla ei ole.  Tee aina parhaasi. Tartu tilaisuuksiin, joita maailma tarjoaa.

TÄLLAINEN OLI THE WALKING DEAD –TAPAHTUMA MADRIDISSA

Viime viikon torstai 9. maaliskuuta oli päivämäärä, jonka taatusti jokainen The Walking Dead –sarjan fani oli merkinnyt kalenteriinsa.

 

Sarjan tähdet olivat Eurotour –kiertueella ympäri Eurooppaa ja Madrid viimeinen etappi.

Kuva on lainattu netistä.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka hetken mielijohteesta päätin osallistua ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo buukannut itselleni majoituksen. Jos minun täytyisi valita uudelleen, niin sanoisin: “Oi kyllä!” 

Jos matka jotain oli, niin ainakin ikimuistoinen!

Ennen kuin kerron tarkemmin oman kokemukseni, niin selvitän vähän taustoja. The Walking Dead on yhdysvaltalainen televisiosarja ja se perustuu samannimiseen Robert Kirkmanin luomaan sarjakuvaan. Siinä ryhmä ihmisiä yrittää selviytyä maailmassa, jonka zombiet ovat valloittaneet. 

Olen seurannut sarjaa sen alkuajoista lähtien. Parhaillaan on menossa seitsemäs tuotantokausi. Parin heikomman kauden jälkeen sarja on toden teolla herännyt henkiin, kun kuvioihin on tullut mukaan sarjakuvista tuttu vihollinen Negan. 

Matka Madridiin

Zaragozasta lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla. Saavuin ennen kello kuutta aamulla. Metro ei ollut edes vielä auennut. Siinä oli hyvän aikaa katsoa reitti hostellille ja kun metro lopulta aukesi, menin tukka putkella.

Tarkoitus oli jättää matkalaukku hostellille. Paikka löytyi nopeasti. Ikävä kyllä, jos olisin halunnut jättää matkalaukun säilytykseen, niin se olisi pitänyt jättää hostellin käytävälle. Siis käytävälle, josta muutkin asiakkaat kulkevat. 

Normaalimatkalla tämä ei olisi ollut ongelma. Tällä kertaa se ei vain voinut tulla kysymykseen, sillä olin myös työmatkalla. Epätoivo alkoi iskeä, kun tutkin puhelimellani mahdollisia maksullisia matkatavaran säilytyspaikkoja Madridissa. Yritin neuvotella vastaanottovirkailijan kanssa. Tarjouduin jopa maksamaan, mutta heidän toimistonsa oli niin pieni, ettei laukkua olisi voinut jättää.

Lopulta löysin yhden paikan läheltä, mutta se aukeaisi vasta kello 9! Paniikki alkoi iskeä.

Viimein vastaanottovirkailija myöntyi ja raivasi minun matkalaukun kokoisen tilan toimistosta. Kiittelin erittäin vuolaasti ja tarjouduin uudestaan maksamaan vaivannäöstä. Hän ei ottanut rahaa vastaan. 

Suuntasin The Walking Dead –tapahtumapaikalle. Onnekseni se oli erittäin lähellä hostellia, vain viiden minuutin kävelymatkan päässä. Kuljin pitkin pieniä katuja. Niitä Madrid on pullollaan! Cine Capitol löytyi nopeasti. Sen sijaan kirjaimellisesti järkytyin jonon pituudesta, jonka loppua oli hankala löytää. 

Kyllähän se löytyi -lopulta. Oli vain yksi mutta. Ennen minua oli yli 900 immeistä. Tässä vaiheessa todella aloin epäillä olevani hullu. Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin asti ja vain huomatakseni, että olen saapunut “myöhässä”. Oli nimittäin epävarmaa, pääsenkö sisään ollenkaan.

Tässä vaiheessa tutustuin myös muihin jonossa oleviin. Yhtäkkiä kaikki alkoivat juosta ja minä myös. 

Löysin itseni Capitolin edestä. Paikalla vallitsi täysi kaaos. Kukaan ei ymmärtänyt, missä mennään. Lopulta saimme tietää, että olimme joutuneet erilleen alkuperäisestä jonosta ja olimmekin jonossa, jossa saisi pyytää nimmareita. 

Piti tehdä päätös. Palata joko alkuperäiseen jonoon tai jäädä niille sijoille. Arvatkaa kumpaan päädyin? Olisi ollut liian riskialtista palata, sillä en olisi välttämättä onnistunut pääsemään sisälle tapahtumaan… Sen sijaan toinen rivi aidan vieressä ei ollut ollenkaan pöllömpi paikka.

Odotin kaiken kaikkiaan 13-14 tuntia. Miten selvisin?

Vinkit jonotukseen

• Pue mukavat vaatteet, mutta sään mukaan. Kerrospukeutuminen on fiksua, myös Espanjassa. Lämpötilan kohotessa voi ottaa vaatekerroksia pois.

• Varaa syömistä ja vettä.

• Juo, mutta mahdollisimman vähän –et halua joutua lähtemään vessaan juuri kriittisimmällä hetkellä!

• Tutustu ympärillä oleviin ihmisiin, juttele ja tehkää yhteistyötä.

• Säästä kännykän virtaa, jotta akkua olisi jäljellä vielä h-hetkelläkin.

The Walking Dead -Eurotour

Odottaminen palkittiin. Tapahtuma starttasi. Lavalle syöksyi zombie, jota eräs mies piti riimussa. Yleisö oli hurmoksessa. Ihmiset alkoivat valua sisään. Yleisömeri valtasi Gran Vía –kadun Madridissa. 

Lopulta myös illan tähdet tulivat paikalle. Espanjalaisittain myöhässä! Rick (Andrew Lincoln) meni suoraan sisään ja sarjan tuottaja Greg Nicotero myös. Negan (Jeffrey Dean Morgan) ja Daryl (Norman Reedus) tulivat lähelle yleisöä ja kirjoittivat ties miten monet nimmarit. Norman intoutui jopa ottamaan videokuvaa ja selfieitä! 

Minä en saanut nimmaria, mutta pääsin mukaan yhteiskuvaan. Muiden kirkuessa kovaa, minä olin varmaan ainoa, joka yritti tervehtiä kohteliaasti sanomalla “Hello!”. Ja arvatkaa mitä? Norman sanoi “Hi!”. 

Sitten he hävisivät Capitolin sisuksiin. Valot sammuivat. Poliisi tuli paikalle ja ajoi yleisön pois, sillä “ei täällä enää tapahdu mitään”.

 

Olen todella kiitollinen, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Ikävä kyllä monella muulla ei jäänyt tapahtumasta yhtä hyviä fiiliksiä. Monet, jotka olivat odottaneet saman verran kuin minä tai jopa enemmän, eivät päässeet sisään. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle paria päivää aikaisemmin. Tapahtumasta puuttui kontrolli, mikä osaltaan siivitti huhuja, mutta ennen kaikkea sai suuren osan yleisöstä raivon valtaan. Yksi hurjimmista huhuista oli, että joku päästi ihmisiä VIP-jonoon maksua vastaan. Joka tapauksessa tapahtuman organisointi ei mennyt nappiin. Ei Fox, ei näin. Toivottavasti tästä kuitenkin opittaisiin ja seuraavalla kerralla kuri ja järjestys säilyisi. 

Minulla oli tuuria. Ja paljon. Reissu ei mennyt hukkaan ja sain kaupan päälle iloisen mielen, joka on kantanut näihin päiviin asti. Sekä tutustuin aivan mahtaviin tyyppeihin.

HULLU?

Heh, varasin itselleni juuri majoituksen Madridista. Olenko aivan järjiltäni? Mies jo ainakin kommentoi, että olen. Noh, hulluuksia on mukava suunnitella ja vielä hauskempi toteuttaa.

Ja mikäs sen vielä mukavampaa, jos olisin saanut yllytettyä miehen tai ystäväni reissuun mukaan. Valitettavasti kumpikaan ei näin nopean aikataulun takia voinut lupautua mukaan, sillä kuten arvata saattaa, heillä on ne omat menonsa ja siihen ei valitettavasti mahdu matka Madridiin.

Minä sentään pystyin omien töiden puolesta organisoimaan siten, että täsmämatka on kuin onkin mahdollista. Suunnitelmiini kuuluu paljon töitä sekä alku-että loppuviikosta. Kuten edellisestä postauksesta selvisi, olen töissä Titanicilla. Sen lisäksi lupauduin mukaan johonkin tapahtumaan, johon tarvittiin englannin kielen taitoista immeistä. 

Minulla on nyt monta rautaa tulessa ja pakko myöntää, että esimerkiksi oman yrityksen markkinointi sosiaalisessa mediassa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tosin menoa haittasi myös se, että jouduin olemaan melkein viikon ilman tietokonetta, sillä se piti viedä huoltoon.

Sain kuitenkin erävoiton vaikeuksista. Tietokone tuli takaisin entistä ehompana. Heti piti tulla tänne kirjoittamaan, sillä sormet oikein syyhysivät. Olen ollut ihan liian pitkään poissa blogin parista. 

Joka tapauksessa tilanne on nyt siis se, että joudun menemään yksin Madridiin ja parhaillaan mietin, mihin soppaan sitä on taas itsensä sotkemassa. En kuitenkaan ole sillä(kään) saralla ensikertalainen. Olen ennenkin matkustanut yksin tarpeen niin vaatiessa. Madrid on minulle melko tuttu paikka, sillä olin siellä Au Pairina. Tosin siitäkin alkaa kohta olla lähemmäs kymmenen vuotta... eli pieni ikuisuus.

Madridin matkalle on pari hyvää syytä. Ensinnäkin lempparisarjani The Walking Dead  -näyttelijät Rick, Daryl ja Neagan tulevat kaupunkiin ja siellä järjestetään fanitapaaminen! Tämä siis ensi viikolla. Huono uutinen on se, että en taatusti ole ainoa, joka on saanut saman idean. Juuri tähän kiteytyy matkani hulluus. 

Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin asti, kun ei ole minkäänlaista taetta siitä, pääsenkö edes koskaan mukaan tapaamiseen. Varsinkin, kun kyseessä on a)pääkaupunki ja b)julkkiksia. Tuoreessa muistissa on se epäonninen kerta täällä Zaragozassa, jolloin kaikki ei mennyt kuin Strömssössä. Jos jo täällä oli meno tuollaista, niin millaistahan se mahtaa olla Madridissa..? 

Keksin, että voisin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Menisin Madridiin ja hyvällä onnella näkisin The Walking Dead -sarjan näyttelijät, mutta hyödyntäisin matkan tekemällä liiketapaamisia. Näin ollen, jos en pääse fanitapaamiseen, niin ainakin voisin lohduttautua sillä, ettei reissu menisi aivan hukkaan. 

Tosin pelkään, ettei reissu senkään osalta mene aivan nappiin. Monta kertaa olen potenut huonoa omaatuntoa, etten ole riittävän hyvä. Toisaalta uskon vankasti omaan liikeideaani. Muita töitä on tehtävä ohella, sillä ei tämä vielä lyö leiville. Haluaisin uskoa tälle olevan markkinaraon ja minun pitää vain löytää se. 

Joka tapauksessa yksi asia on varmaa. Matka Madridiin on toteutumassa. Pohjois-Karjalan tyttö hyppää ensi viikolla bussiin ja lähtee kohti Espanjan pääkaupunkia. Se, miten minun käy siellä jääköön seuraavaan blogipostaukseen… Ellen ehdi kiireiden ohella päivittämään blogia juuri ennen matkaa!

Oletko sinä toteuttanut hulluja päähänpistoja?

TITANIC ON TÄÄLLÄ

Jokaiselle sanoo varmasti jotain nimi Titanic. Tuo oman aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva ja sen surullisen kuuluisa neitsytmatka. Jäävuoreen törmäys ja kuinka laivan uppoaminen Atlantin valtameren syvyyksiin vaati 1500 matkustajan ja miehistön jäsenen hengen. Oli vuosi 1912.

Yhä yli 100 vuotta tapauksen jälkeen Titanic kiehtoo yhä. 

Kun kuulin Titanic The Exhibition -näyttelyn saapuvan Zaragozaan, olin aivan innoissani. Minun piti päästä näkemään se. 

Näyttely lipui Zaragozaan, Centro Augusta -ostoskeskukseen viime marraskuussa ja jossa se on yhä, tarkalleen ottaen huhtikuun 2. päivään asti.

Kyseessä on tietenkin yksi maailman eniten vierailtu kiertävä Titanic –näyttely. Espanjassa se on ollut mm. Barcelonassa, Madridissa ja nyt viimein Zaragozassa, jonne se tuli Puolasta asti ja jatkaa matkaansa Ruotsiin. 

Näyttelyssä on noin 200 esineen vaikuttava kokoelma aitoja, Titanicilla olleita esineitä. Niiden joukossa mm. kaulakoru, jonka omistajattaren rakkaustarina oli inspiraation lähde James Cameronin elokuvalle. 

Esillä on tarkkoja jäljitelmiä hyteistä. Vieraat pääsevät kulkemaan laivan käytävää pitkin, joka johdattaa matkustajien kohtaloihin sekä tietenkin itse onnettomuuteen. Vieraat voivat jopa koskettaa aitoa jäävuorta.

Jokainen saa mukaansa ääniopastuksen, mp3-laitteen, joka kertoo tarkasti, mutta sopivan tarinanomaisesti ja ohjaa Titanicin saloihin. Kesto on n. 90 min.  Ääniopastus on mahdollista saada eri kielillä, jopa suomeksi! Opastus on myös kirjallisena, jos on syystä tai toisesta estynyt käyttämään laitetta. Paikalle pääsee myös pyörätuolilla liikkuvat.

Olen itse tutustunut tähän näyttelyyn ja voin suositella lämpimästi kaikille, joita Titanic kiinnostaa. Näyttely on tehty erittäin ammattimaisesti, toteutettu hyvin ja laajan yleisön huomioiden. Visiitin kruunaa ääniopastus, joka sisältyy pääsylipun hintaan. Kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä näyttelytiloissa on kylmä.

Kannustan kaikkia, joilla on mahdollisuus: tulkaa Zaragozaan ja menkää näyttelyyn. Älkääkä yllättykö, jos näette minut. Olen yksi näyttelyn työntekijöistä, jossa palvelen vieraitamme espanjaksi, englanniksi ja suomeksi. Suomalaisia on tähän mennessä käynyt vain yksi. Terveisiä vain, jos luet tätä!

Tämä on ehdottomasti ollut yksi työhistoriani mielenkiintoisimmista paikoista. En vieläkään voi uskoa olevani Titanicilla, sillä se on aina kiinnostanut minua. Elokuvan olen katsonut lukuisia kertoja. Kaiken kukkuraksi täällä Zaragozassa, aivan naapurissani, on Titanic-niminen kahvila. Nämä on näitä elämän pieniä sattumuksia! Vaikka samaan hengen vetoon täytyy todeta, että jos kummituksia/henkiä olisi olemassa, niin tämä olisi se paikka, jossa niitä olisi...

Titanic-näyttelyssä järjestetään myös erikoisopastuksia, joissa opas-näyttelijä on kuin yksi laivan matkustajista ja tutustuttaa ryhmän Titanicin tarinaan rakkaustarinoiden kautta. Erikoisopastukset järjestää GozARTE.

Yksi niistä, kenties vähemmän tunnettu, on espanjalaisen Víctor Peñascon ja tämän vaimon Pepitan tarina. He olivat Titanicilla omalla häämatkallaan, kun ensin olivat kiertäneet ympäri Eurooppaa. Víctorin äiti halusi, etteivät nämä astuisi yhteenkään laivaan. Niinpä nuoripari kirjoitti ennen matkaansa etukäteen valmiiksi lukuisia kortteja ja käskivät, että ne lähetettäisiin äidille maalta käsin heidän itsensä ollessaan laivalla. 

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Oletko joskus vieraillut  Titanic-näyttelyssä?