LA GOMERA ─ ERILAINEN MATKA

Vallitsevan maailman tilanteen takia matkustaminen ei ole minua hirveästi innostunut. Ei, vaikka ystäväni ovat reissanneet naapurisaarille minun ollessa koiranhoitajana. Täytyy sanoa, että jos maailma elää eriskummallisia aikoja, niin myös minäkin.

En suunnittelut matkaa, vaan tilaisuus tuli eteeni yllättäen. Silloin minulle tuli tunne, että haluan pois ja lähteä matkalle. Näin ilmoituksen La Gomeralla sijaitsevasta erilaisesta majapaikasta ja innostuin heti. 

Varasin itselleni paikan. Totesin, että paras aika lähteä reissuun on nyt, kun minulla minulla ei vielä ollut asuntoa. Olin tyhjän päällä sen surullisenkuuluisan muuton jälkeen.

Kerroin reissuaikeistani ystävälleni, jonka luon asuin. Hän innostui matkasta, ehkä kenties jopa enemmän kuin minä.

Majapaikka vaikutti olevan täysin erilainen, kuin mitä koskaan olen kokenut. Tarjolla olisi ohjelmaa ja samalla saisi tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin. 

Kyseessä oli siis coliving, jonne tulisi muita freelancereita, yrittäjiä ja oman tiensä kulkijoita. Vastustamaton tarjous, koska majapaikan hinta vastasi hostellitasoa, mutta järjestetyt aktiviteetit tulisivat siinä lisänä.

Random-kuva Teneriffalta.

Mutta… sattumalta sain ennen matkaa huolestuttavaa tietoa ja en voinut olla aivan rauhallisin mielin. Eräs La Gomeralta kotoisin oleva tuttava varoitti minua lahkosta, joka hyväksikäyttää nuoria naisia. 

Voit kuvitella ilmeeni, kun jäin tuijottamaan hoomoilasena. Järkytyin miettiessäni, etten tarvitsisi enää yhtään epäonnea elämääni. Eikö minua ole jo koeteltu tarpeeksi?

Tutkittuani majapaikan sivustoa ja seurattuani sosiaalista mediaa, vakuutuin, ettei minulla olisi mitään hätään. Päätin lähteä matkalle. 

La Gomeran tuttava sanoi, että hänen perheensä asuu siellä lähellä. Voisin luottaa heidän apuunsa, jos jotain sattuisi. Hienoa! Ainakin minulla olisi yksi henkilö, jolle soittaa.

Niin ikään eräs kurssikaverini tsemppasi minua ja sanoi matkan olevan erinomainen idea kaiken kokemani jälkeen. En voinut kuin nyökytellä. 

Hän jatkoi, että La Gomera on aivan erityinen saari, sillä se edustaa Solar Plexus-chakraa. Itse asiassa jokainen Kanarian saari edustaa yhtä chakraa.  

La Gomera-saarelta.

Kanariansaaret ja chakrat

El Hierro | Juurichakra | kehon ukkosenjohdatin | punainen | savukvartsi, punainen jaspis

La Palma | Sakraalichakra | luomisen keskus, tunteellinen hedelmällisyys, feminiininen seksuaalisuus, ihmissuhteet | oranssi | kuukivi, karneoli

La Gomera | Solar plexus -chakra | ilon, henkilökohtaisen voiman, oman tahdon ja itseluottamuksen keskus | keltainen | sitriini, tiikerinsilmä

Teneriffa | Sydänchakra |ikkuna myötätuntoon, ehdoton rakkaus, sydämen rehellisyys, sielun kosketus | vihreä | aventuriini, ruusukvartsi

Gran Canaria | Kurkkuchakra | itseilmaisun avain | sininen | kyaniitti, sininen fluoriitti

Fuerteventura | Otsachakra | kolmas silmä eli intuition, tietoisuuden ja oman vetovoiman keskus | indigo | lapis lazuli, sodaliitti

Lanzarote | Kruunuchakra | kanava kaikkeuteen | violetti | ametisti, petaliitti

Minulta löytyvät kuukivi, ruusukvartsi, aventuriini ja ametisti. Eli sakraali-, sydän- ja kruunuchakrat ovat hoidossa näillä energeettisillä kivillä. Aion hankkia vielä kivet juuri-, Solar plexus-, kurkku- ja otsachakroille.

La Gomera.

Matka laivalla La Gomeralle

Ystäväni veivät minut satamalle. Melkein myöhästyin laivasta, koska olin ollut syömässä juuri ennen sitä. Tuli pikkuisen kiire! Satamassa minun piti piipahtaa Fred Olsenin tiskillä. Olin hankkinut liput netistä, mutta residentiksi tunnistautuminen ei ollut onnistunut NIE-numeroni perusteella.

Aloin hermostua katsoessani kelloa ja huomatessani, että lähtöön olisi 10 minuuttia. Tiskin takana oleva nainen ei hyväksynyt todistusta (certificado de empadronamiento), koska se ei varsinaisesti ole matkustustodistus (certificado de viaje).

Kerroin, että se oli ainoa saatavilla oleva todistus, jonka olin pystynyt hankkimaan netissä kaupungin sivustolla. Matkustustodistusta en itse ainakaan siellä ollut nähnyt. 

Kaupungin sivustolla voi tosiaan hankkia tarvitsemansa todistukset sähköisesti, jota tietenkin hyödynsin. Päästäkseen asioimaan sähköisesti kaupungin sivustolla, tarvitaan certificado digital, joka minulla oli valmiiksi, kiitos yrittäjyyteni.

Mitään fyysistä todistusta minulla ei ollut, paitsi tietenkin passi. Matkalle en myöskään tarvinnut koronatestiä. Minua ei kuitenkaan meinattu löytää järjestelmästä. Hieman alkoi kuumottaa, koska lähtöön olisi enää vain vähän aikaa. Lopulta minut löydettiin ja pääsin laivaan viime hetkellä.

Seisoin kannella ja katsoin, miten laiva loittoni satamasta kiitäessämme pitkin meren aaltoja. Kannella tapasin toisen samaan majapaikkaan menossa olevan asukkaan. Juttelin hänen kanssaan ja pian huomasin, että hän oli hyvin samanhenkinen kuin minä.

Lisäksi hän jo tunsi majapaikan omistajan entuudestaan. Mikä helpotus! Viimeistään tässä vaiheessa huoleni nuoria naisia houkuttelevasta lahkosta haihtui ilmaan. Minulla ei tulisi olemaan mitään hätää ja kaikki menisi hyvin.

Perillä La Gomeralla nappasimme taksin, vaikka emme olleet niin suunnitelleet. Sattumalta eräs hollantilainen nainen kysyi, haluaisimmeko jakaa taksin. Hänkin oli menossa Vallehermosoon. Katsoessamme linja-autoaikatauluja, totesimme sen olevan varmasti järkevin vaihtoehto. 

Matka taksilla majapaikkaan oli oma lukunsa. Matkustajatoverini voivat suorastaan pahoin taksin ajaessa pitkin kiemurtelevia vuoristoteitä. Oli kuin olisimme tulleet Jurassic Parkiin. Vain dinosaurukset puuttuivat! Taksi San Sebastian-Vallehermoso maksoi 45 euroa, eli 15 euroa per nenä.

Vallehermoso.

Vallehermoso ─ kaunis kylä vuoristomaisemissa

Majapaikkani sijaitsi Vallehermoson kauniissa kylässä. Tutustuin heti uusiin ihmisiin ja meillä oli yhteinen illallinen. Omistaja oli hieman apealla tuulella eräästä vastoinkäymisestä.

Seuraavana päivänä eli lauantaina teimme tutustumisretken ekologiselle tilalle, jossa meidän oli tarkoitus opiskella permakulttuuria. 

Yhtäkkiä löysinkin itseni tanssimasta muiden naisten kanssa upeiden maisemien keskellä. Mukana oli myös tilanomistajan koira. 

Vaellus luonnon helmassa

Sunnuntaina menin yksin haikkaamaan. Menin polulle, joka alkoi kylästä. Jotenkin ajattelin sen olevan ”vain” 6 km. Kuljettuani 4-5 km, en enää ollut aivan varma, missä olin. Hetken ajan minusta tuntui, että olin eksyksissä. 

Aurinkoinen ilmakin oli muuttunut kylmäksi ja sumuiseksi. Keskitin ajatukseni siihen, että minulla on suojelusenkelit ympärillä. Sain sisäisen rauhan.

Onneksi päädyin metsästä tielle, jossa tapasin norjalaisen eläkeläispariskunnan. He kertoivat lähellä olevasta ravintolasta ja kannustivat liftaamaan saadakseni paluukyydin Vallehermosoon. 

Lähellä oli ilmeisesti myös bussipysäkki, mutta sunnuntaisin siitä ei olisi paljon iloa. Silloin busseja on liikkeellä vieläkin vähemmän kuin mitä arkena.

Söin ravintolassa ja tietenkin tutustuin Los chorros de Epina -nähtävyyteen, joka harmikseni ei ollut juuri silloin toiminnassa. Vanhan legendan mukaan lähteestä pulppuava vesi kertoo tulevasta rakkaudesta. Kirkas ja puhdas vesi tarkoittaa onnellista rakkautta, kun taas samea ja kuohuva vesi epäonnea.

La Gomeralla ei voi välttyä kuulemasta Gara ja Jonay -legendasta, jonka mukaan myös kansallispuisto on nimetty. Tarinan mukaan Jonay itse olisi vieraillut Los chorros de Epinan luona ja nähnyt siellä kohtalonsa.  

Lopulta haikkasin takaisin Vallehermosoon. En halunnut palata samaa reittiä, joten menin tietä pitkin. Google Maps näytti minulle lyhyemmän reitin, joka kulki erään kylän poikki. 

Huomaa alaspäin menevät portaat kasvillisuuden peitossa.

Kylä oli itsessään mielenkiintoinen, sillä se oli ikään kuin vuoren rinteellä ja tulin koko ajan alaspäin. Ihmettelin itsekin katsoessani taakse ja nähdessäni, mistä kohdin olin alkanut laskeutua. 

Askeleita oli kertynyt 17 km, ainakin askelmittarin mukaan. Seuraavana päivänä huomasin, että olin todellakin liikkunut. 

Huomaa kuvan keskellä oleva vuori ja siinä oleva keltainen, ylin rakennus. Sieltä tulin alaspäin kunnes nappasin kuvan.

Työntekoa ja uusiin paikkoihin tutustumista

Maanantaina koitti arki, jolloin keskityin tietenkin työntekoon. Työpäivän päätteeksi tein kävelyitä ja kävin muun muassa tutustumassa hylättyyn kasvitieteelliseen puutarhaan. Portit olivat kiinni, mutta puutarhaan pääsee helposti erästä polkua pitkin. Polku löytyy puutarhan vierestä.  

Yllättäen nainen, jonka kanssa olin tullut yhtä matkaa majapaikkaan, sairastui. Hän oli koko viikon erittäin pahassa migreenissä ja olimme kaikki tietenkin huolissamme. Viikon kuluttua hän lähti pois takaisin manner-Espanjaan, jossa saisi itselleen asianmukaista hoitoa.

Samaan aikaan myös kaksi muuta majapaikan asukasta lähtivät! Jäin siis yksin majapaikkaan koordinaattorina toimivan naisen kanssa. Koordinaattori oli tästä kovin surullinen, vaikka kenenkään lähtö ei liittynyt itse majapaikkaan tai että siinä olisi jotain vikaa.  

Lopulta meillä oli hauska yhteinen viikko kaksistaan. Viikonloppuna retkeilimme ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Työpäivän jälkeen saatoimme mennä haikkaamaan ja meditoimaan luontoon.

Muistan etenkin sen reissun, kun menimme tutustumaan Agulo -kylään sunnuntaina. Sitten vasta tajusimme lähes kaikkien paikkojen (jopa kirkon) olevan kiinni. Kun kysyimme asiasta eräältä ohikulkijalta, hän totesi: ”Aquí se descanda mucho los domingos.”

Täällä levätään paljon sunnuntaisin. Se tuli ainakin selväksi. Mitä siis teimme kylässä? Kävimme eräässä kahvilassa, kiertelimme kaduilla ja meditoimme. Olimme jo palaamassa bussipysäkille, kun pysähdyimme ihastelemaan korkeuksissa siintävää lasista näköalapaikkaa.  

Sattumalta eräs mies ilmestyi juuri silloin kohdallemme ja kysyimme, onko kylästä sinne polkua. Hän vastasi myöntävästi ja tarjosi kyytiä ylös. Hän oli nimittäin choffer ja hänen pitäisi odottaa siellä omaa ryhmäänsä. Meillä olisi siis kyyti ylös, mutta ei paluuta, koska silloin ryhmä olisi autossa.

Päätimme koordinaattorin kanssa hypätä seikkailuun ja pian olimmekin autossa. On hämmästyttävää, miten lyhyelläkin matkalla voi puhua syvällisistä asioista kuten universumista ja elämästä itsessään. Tällaiset spontaanit kohtaamiset ovat parhaita. 

Ja oli itse paikkakin todella upea. Takaisin jouduimme haikkaamaan. Liftasimme, mutta kukaan ei ottanut meitä kyytiin. Pysähdyimme ravintolassa ja jatkoimme matkaa. Päivä oli todella upea, kun aurinko paistoi. Meditoimme jälleen luonnon keskellä. Vallehermosoon pääsimme takaisin lopulta bussilla iltapäivällä. 

 Matkani aikana tutustuin tietenkin myös Garajonay -kansallispuistoon. Siihen liittyy legenda, jonka mukaan Gara ja Jonay olivat rakastavaisia. Koska heidän rakkautensa oli mahdotonta, syöksyivät he kuolemaansa Garajonayssa. Gara ja Jonay ovat siis Espanjan ikioma Romeo ja Julia.

Olen todella kiitollinen koordinaattorille kaikista kokemuksista, jotka kaikki eivät edes mahtuneet tähän postaukseen. Sekä oppaalle, joka tutustutti minut Garajonayhin. Sain tietää kansallispuistosta paljon kiinnostavia asioita. Sama opas esitteli meille myös San Sebastianin, saaren pääkaupungin. 

Garajonay -kansallispuistossa.

Millainen kokemukseni oli La Gomerasta?

Voin suositella La Gomeraa jokaiselle, joka nauttii luonnosta. La Gomera on paikka, jossa voit kokea luontoa ja nähdä mielenkiintoisia paikkoja. Saarella on uskomaton rauha. Saaren historia, johon liittyy esimerkiksi Kristoffer Kolumbus, on kiehtova.

Saarella on hyvä varustautua siihen, että bussit liikkuvat harvakseltaan. Siksi on suositeltavaa vuokrata auto, jos haluaa tutustua saareen kunnolla. La Gomera on vaeltajien paratiisi. Vaellusreitit ovat kuitenkin verrattain pitkiä ja vaativia.

La Gomeralle kannattaa mennä avoimin mielin. On myös hyvä varustautua kunnon vaatteilla. Esimerkiksi Garajonayssa lämpötila on melko kylmä. 

Se on sellaista kosteaa kylmyyttä, joka menee se luihin ja ytimiin. Lämpötilat vaihtelevat suuresti riippuen, missä osassa saarta satut kulloinkin olemaan.  

Matkan jälkeen tällainen näkymä avautui eteeni. Auringonsäteet laskeutuivat La Gomeran ylle taianomaisesti.

Auringon säteet Gomeran yllä. Kuva otettu Teneriffalta.

Onko La Gomera sinulle tuttu saari? 

LUDEONGELMA ─ PAINAJAISMAISEN MUUTON LOPPUNÄYTÖS

Kerroin edellisessä postauksessani epäonnisesta muutostani ja ludeongelmasta. Eli miten kaikki mahdollinen ja mahdoton meni pieleen. Sen jälkeen minulle on sattunut tuhat ja yksi asiaa omassa elämässäni (ei tähän liittyvää) ja joista haluan kertoa myös täällä blogissa.

Tässä postauksessa kerron jatkotarinan tuolle epäonniselle muutolle ja ludeongelmalle. Jos jostain syystä eksyt blogiini vasta nyt, etkä yhtään tiedä, mistä höpötän, lue ihmeessä aikaisempi kirjoitukseni. Kerron siinä taustat: epäonninen muuttoepisodi ja ludeongelma.

Nyt tarina jatkuu…

Ludeongelma ja mitä sitten tapahtui?

Ludeongelman myötä menetin asunnon, johon olin juuri muuttanut. Enkä sinne olisikaan halunnut jäädä. Sain myös myöhemmin selville, että luteisiin eli lutikoihin ei tehoakaan mitkään maailman myrkyt! Ihan siitä syystä, että ne ovat niille resistenttejä.

Toisaalta niiden selkä koostuu kitiinistä, jota ei läpäise myrkky tai mitkään aineet. Lude kuolee siis ainoastaan hukkumalla. Muu myrkytön keino on parempi. Tämän tiedon sain eräältä ammattilaiselta, suomalaiselta tuholaistorjujalta.

Tähän minun vuokra-asuntoon tosiaan tehtiin ammattilaisen toimesta myrkytys, joka maksoi Teneriffalla 250 euroa. Lisäksi tein yhdessä siivoojatuttavan kanssa siivouksen. Nyt kuitenkin ymmärrän, että myrkytys oli yhtä tyhjän kanssa. Kunpa olisin tiennyt tämän etukäteen ─ olisivat nekin rahat säästyneet.  

En ollut enää jäämässä asuntoon, vaikka vielä silloin en tiennyt tuosta myrkytyksen tehottomuudesta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että sukset menivät ristiin niin pahasti. 

En vain enää kokenut, että olisi mitään järkeä tai yhteistä pohjaa jatkaa vuokralaisena. Tein näin ison päätöksen, vaikka se tarkoittaisi suuren unelmani siirtämistä hamaan tulevaisuuteen. 

Myrkytyksen ja siivouksen jälkeen

Olin siis päättänyt muuttaa. Ystäväni lupasivat ottaa minut luokseen siksi aikaa, kunnes löydän uuden kämpän ja pääsen jaloilleni. Sitä ennen ludeongelma piti selvittää loppuun asti. Oli käytävä läpi kaikki vaatteet ja esineet, jok’ikinen.

Valitettavasti minun aika tai voimat eivät riittäneet kuitenkaan koko vaatekaappini läpikäymiseen. Jouduin luopumaan isosta määrästä vaatteita. Oma episodinsa oli pelastuneiden vaatteiden pesu. Jo kertaalleen pestyt vaatteet vein pesulaan kakkoskierrokselle.

Tulen muistamaan sen ikuisesti. Se oli kuin suoraan amerikkalaisesta leffasta. Oli jo ilta, kun veimme vaatteet pesulaan. Taivaalla salamoi, mutta ei kuitenkaan satanut. Halusin olla erittäin varovainen, ettei tämä ongelma toistuisi ystävieni asunnossa. En antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi. Olen äärettömän kiitollinen ystävilleni, jotka pelastivat minut lutikkalinnasta. 

Omistajan uskomaton käytös ludeongelmassa

Kaikkinensa tämä oli iso urakka. Sitä vaikeutti myös se, että talo tosiaan sijaitsi maaseudulla. Ainoa keino mennä sinne oli ystäväni auto. Minullahan ei vielä ollut omaa autoa.  

Omistaja sekä tilanhoitajapariskunta eivät olleet yhtään myötätuntoisia. En saanut heiltä minkäänlaista apua tähän urakkaan. En tosin sitä odottanutkaan.

Omistaja lupasi, että saan olla asunnossa tammikuun loppuun asti. Sitten he alkoivat patistaa minua hakemaan tavarani. Syystä, että naapurit yllättäen valittivat pihalle levinneistä roskista. Olivat kuulemma kutsuneet poliisinkin paikalle. 

Olen kuitenkin melko varma, että se on valetta. Poliisilla on varmasti tärkeämpiä asioita hoidettava, kuin yksittäisen kansalaisen roska-asiat.

Sen myönnän, että olin jättänyt vaatteet ulos, kuten myös sohvan, jonka päälle olin jättänyt roskapussit. En tosiaan enää pitkän ja työntäyteisen päivän päätteeksi jaksanut alkaa viedä roskia kylässä sijaitsevalle roskikselle. En voinut arvatakaan, että roskapussit eivät olleet turvassa sohvan päällä. Joku eläinhän niitä oli käynyt repimässä ja raapimassa. 

Tämä patistaminen valheen varjolla tuntui minusta erityisen pahalta siksi, koska olisin ilman muuta ollut tulossa juuri tuona samaisena päivänä muutenkin. Siis ihan ilman tuota keksittyä valhetta.

En todellakaan halua, että paikat ovat levällään. Syy, miksi en lopulta tullut, oli yksinkertaisesti se, että tuona päivänä 16.1. oli Teneriffalla muutaman päivän ajan riehuva hiekkamyrsky eli calima. Se on toki luonnollinen ilmiö Teneriffalla, mutta juuri tuolloin se äityi niin pahaksi, että ilmanlaatu oli vaarallisella tasolla.

Arvatkaa siis, meninkö silloin kämpille, vaikka minua uhattiin poliisilla? En. Sen sijaan menin seuraavana päivänä, kun ilmanlaatu oli hieman parantunut siedettävälle tasolle. 

Sekin oli kuin leffasta, koska juuri silloin satoi. Sadehan on aina hyvä juttu, koska saari tarvitsee vettä ja toisaalta sade puhdistaa ilmaa.

Mutta koska se tuli juuri tuona päivänä, ei asioiden selvittelystä tehty minulle ainakaan helpompaa. Onneksi ihana ystäväni auttoi. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman ystävieni kallisarvoista apua ludeongelman keskellä.

Siellä me kaksi olimme talossa viimeistelemässä siivousta ja muuttoa. Ludeongelma jääköön taakse! Pelastin sen, minkä pystyin. Kävimme kaikki huolellisesti läpi, kuten esimerkiksi desinfioimalla korulippaani jokaisen korun.

Toimme myös sohvan sisälle omistajan pyynnöstä. Varoitin, että ongelma voi tulla takaisin, sillä luteet pystyvät selviytymään jopa vuoden ilman ravintoa. Omistaja vain ”nauroi” minulle. On kuulemma sen ikäinen, ettei tarvitse minun neuvoja. 

Avainten palautus ja kuinka takuuvuokran kanssa lopulta kävi

Vihdoinkin olimme saaneet selvitettyä tavarani ja vaatteeni kämpästä. Ainoastaan kasvit jouduin vielä jättämään, koska sateen vuoksi emme niitä halunneet märkinä autoon. Päätimme, että on parempi napata ne mukaan ”sitten ylihuomenna avaimia palauttaessa”.

Olimme ystäväni kanssa aivan uupuneita. Kun se ei ollut vain se yksi tai kaksi reissua… Miten vaatteiden ja tavaroiden selvittäminen voikin olla niin rankkaa? Ja ei minulla kuitenkaan NIIN paljoa tavaraa ollut. Muuttokuormani oli alun perin mahtunut kahteen autoon. Henkisesti tämä oli hyvin rankka ajanjakso. Toivoin vain, että se olisi ohi.

Sovimme päivämäärän avainten ja takuuvuokran palauttamiselle. Epäilin, että takuuvuokraa en tulisi enää näkemään. Olin siis varautunut siihen henkisesti. Teimme ystäväni kanssa meditaatiota aamulla. Halusimme tsempata viimeistä kohtaamista varten. Pitää huolen, että ainakin me tulisimme paikalle hyvillä energioilla.

Niin sitten palasimme asunnolle ystäväni kanssa. Järkytykseksemme huomasimme, että kasvini oli varastettu. Niitä ei enää ollut pihalla, kuten ei myöskään kastelukannua. Tämä tuntui todella pahalta, koska kasvit olivat ystäviltä saatuja lahjoja. Tuntui kuin tuhkatkin olisi viety pesästä. Miten joku voi olla niin julma, että varastaa kasvit? 

Teimme viimeisen silauksen, että asunto olisi varmasti tiptop. Sitten omistajan tilanhoitajan vaimo tuli paikalle tarkistamaan kämpän ja ottamaan avaimet takaisin. Mainittakoon, että hän on hyvin kuivakka espanjalaisnainen. Ei ollenkaan mikään ystävällisyyden ja lempeyden ruumiillistuma.

Asunnossa hän alkoikin ensitöikseen katsoa, mitä sieltä puuttui. Ensimmäisenä hän huomautti patjasta, jonka olin joutunut heittämään pois. Muistutin, että olimme sopineet ennen myrkytysoperaatiota, että omistaja ostaa uuden patjan, jos minä maksan myrkytyksen. 

Tähän hän totesi, että minun on keskusteltava omistajan kanssa. Niinpä soitin omistajalle. Ystäväni kuunteli puhelua järkyttyneenä vieressä.

Siis olin juuri menettänyt lähes koko omaisuuteni ja elänyt yhden elämäni rankimmista ajanjaksoista. Siitä huolimatta omistaja ei tuntenut armoa. Patjan hinta vähennetään takuuvuokrasta. Piste. Ja minun olisi turha hakea oikeuksiani, koska hänen tyttärensä on asianajaja.

Omistaja myös esitti ns. mukavaa lipevillä sanakäänteillä. Mutta, kun se aidosti mukavuus mitataan teoissa, ei sanoissa. Ainakin meistä kahdesta minulla on puhdas omatunto asioiden suhteen. Minä olin pitänyt sanani, mutta hän ei.

Vaikka omistaja syytti minua ludeongelmasta kaikin voimin, ei sitä voi tietää, mistä ongelma lopulta oli tullut. Edellinen asukas oli lähtenyt ja kadonnut kuin pieru Saharaan. Olisiko asunnolla sittenkin tapahtunut jotain, mitä meille ei kerrottu? 

Myöskin kirpputorin pitäjä, jolta olin ostanut kirjoituspöydän, kertoi minun olevan ensimmäinen ludeongelmasta kertonut. Tuntuu kohtuuttomalta, että jouduin koko episodin maksajaksi, kun ei voi tietää 100 % varmuudella, mistä tämä ongelma tuli.

Seuraavaksi tilanhoitajan vaimo etsi haukankatseellaan, mitä muuta mahdollisesti puuttuisi. Hän alkoi valittaa jostain valkoisesta esineestä. 

Jouduin sitäkin selvittelemään hänen kanssaan. Kerroin, että mitään valkoista esinettä asunnossa ei koskaan ollut ja näytin kuvia, jotka olin ottanut talosta. 

Niissä ei näkynyt mitään valkoista esinettä. Myös hän näytti minulle valokuvaa todistaakseen, että aivan varmasti talossa oli ollut valkoinen esine. Kerroin, että en ole eläissäni nähnyt kyseistä esinettä. Lopulta hän uskoi. Huh!

Hän jatkoi tarkistuskierrostaan ja kommentoi koristetyynyjen, kahden maton ja puisen koriste-esineen puuttumisesta. Enkä niitä kieltänytkään, koska tottahan se oli. Olin tosiaan heittänyt ne pois ihan vain siksi, että ongelma ei jäisi pesiytymään ja toistuisi. 

Toisaalta luultavasti ludeongelma voi hyvinkin tulla uudestaan, koska sohva laitettiin takaisin sisälle. Fakta vain on se, että myrkytys ei tehoa luteiden muniin…

Tilanhoitajan vaimo teki laskelmia ja näytti, että koko takuusummasta saisin takaisin 75 euroa. Lopulta hän palautti minulle 100 euroa, josta todella hämmästyin. 

Sanoisin, että hän oli jopa mukava tässä viimeisessä tapaamisessa. Enkä sano tätä vain siksi, koska hän palautti minulle edes osan takuuvuokrasta. Hän jopa pahoitteli tilannetta minulle! Ehkäpä sillä tosiaan oli merkitystä, että teimme meditaatiota ystäväni kanssa.

Palautin avaimen ja totesin tämän olleen minulle siunaus. Tilanhoitajan vaimon ilme oli näkemisen arvoinen. Hän varmaan ajatteli, miten ihmeessä voin ajatella näin? Olinhan juuri menettänyt lähes koko omaisuuteni. 

Universumi hääti minut, mutta varmasti hyvästä syystä

Olen varma, että tällä kaikella oli tarkoitus, eikä minun nyt ollut tarkoitus eristäytyä maalle. Oli siis oikein hyvä, että pääsin pois. En halua tukea rahallisesti ihmisiä, joilla ei ole moraalia. On myös mielenkiintoista, miten juuri tämän episodin jälkeen aloin saada paljon työtarjouksia. Olen nyt täystyöllistetty.

Universumi halusi minut selvästi pois ja minut kirjaimellisesti häädettiin. Viesti ei voisi olla selvempi, kun sain jopa ”taivaallisia” merkkejä. Oli hiekkamyrsky, ukkonen, rankkasade… 

Ja kun lähdimme sieltä ystäväni kanssa viimeisen kerran, näin kaksi mielenkiintoista merkkiä. Valkoisen kyyhkysen ja numeron 7777 auton rekisterikilvessä.

Koska kyseessä on niin harvinainen numeroyhdistelmä, katsoin oitis netistä, mitä kyseinen enkelinumero minulle viestitti.

”Numero 7777 on viesti enkeleiltä, jotka muistuttavat sinua säilyttämään positiivisen näkemyksen ja olemaan toiveikkaana, tapahtuipa mitä tahansa. Muista pitää mielessä, että jokaisella tapahtumalla on sekä positiivinen, että huono puoli. Enkelinumero 7777 rohkaisee sinua keskittymään elämän hyviin asioihin ja päästämään irti huonoista.”

Kylmänväreet. 

Illalla tein vielä meditaation, jossa sain viestin: ”Keskity hyvään.” 

Kuivasin kyyneleeni ja hymyilin.