LA GOMERA ─ ERILAINEN MATKA

Vallitsevan maailman tilanteen takia matkustaminen ei ole minua hirveästi innostunut. Ei, vaikka ystäväni ovat reissanneet naapurisaarille minun ollessa koiranhoitajana. Täytyy sanoa, että jos maailma elää eriskummallisia aikoja, niin myös minäkin.

En suunnittelut matkaa, vaan tilaisuus tuli eteeni yllättäen. Silloin minulle tuli tunne, että haluan pois ja lähteä matkalle. Näin ilmoituksen La Gomeralla sijaitsevasta erilaisesta majapaikasta ja innostuin heti. 

Varasin itselleni paikan. Totesin, että paras aika lähteä reissuun on nyt, kun minulla minulla ei vielä ollut asuntoa. Olin tyhjän päällä sen surullisenkuuluisan muuton jälkeen.

Kerroin reissuaikeistani ystävälleni, jonka luon asuin. Hän innostui matkasta, ehkä kenties jopa enemmän kuin minä.

Majapaikka vaikutti olevan täysin erilainen, kuin mitä koskaan olen kokenut. Tarjolla olisi ohjelmaa ja samalla saisi tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin. 

Kyseessä oli siis coliving, jonne tulisi muita freelancereita, yrittäjiä ja oman tiensä kulkijoita. Vastustamaton tarjous, koska majapaikan hinta vastasi hostellitasoa, mutta järjestetyt aktiviteetit tulisivat siinä lisänä.

Random-kuva Teneriffalta.

Mutta… sattumalta sain ennen matkaa huolestuttavaa tietoa ja en voinut olla aivan rauhallisin mielin. Eräs La Gomeralta kotoisin oleva tuttava varoitti minua lahkosta, joka hyväksikäyttää nuoria naisia. 

Voit kuvitella ilmeeni, kun jäin tuijottamaan hoomoilasena. Järkytyin miettiessäni, etten tarvitsisi enää yhtään epäonnea elämääni. Eikö minua ole jo koeteltu tarpeeksi?

Tutkittuani majapaikan sivustoa ja seurattuani sosiaalista mediaa, vakuutuin, ettei minulla olisi mitään hätään. Päätin lähteä matkalle. 

La Gomeran tuttava sanoi, että hänen perheensä asuu siellä lähellä. Voisin luottaa heidän apuunsa, jos jotain sattuisi. Hienoa! Ainakin minulla olisi yksi henkilö, jolle soittaa.

Niin ikään eräs kurssikaverini tsemppasi minua ja sanoi matkan olevan erinomainen idea kaiken kokemani jälkeen. En voinut kuin nyökytellä. 

Hän jatkoi, että La Gomera on aivan erityinen saari, sillä se edustaa Solar Plexus-chakraa. Itse asiassa jokainen Kanarian saari edustaa yhtä chakraa.  

La Gomera-saarelta.

Kanariansaaret ja chakrat

El Hierro | Juurichakra | kehon ukkosenjohdatin | punainen | savukvartsi, punainen jaspis

La Palma | Sakraalichakra | luomisen keskus, tunteellinen hedelmällisyys, feminiininen seksuaalisuus, ihmissuhteet | oranssi | kuukivi, karneoli

La Gomera | Solar plexus -chakra | ilon, henkilökohtaisen voiman, oman tahdon ja itseluottamuksen keskus | keltainen | sitriini, tiikerinsilmä

Teneriffa | Sydänchakra |ikkuna myötätuntoon, ehdoton rakkaus, sydämen rehellisyys, sielun kosketus | vihreä | aventuriini, ruusukvartsi

Gran Canaria | Kurkkuchakra | itseilmaisun avain | sininen | kyaniitti, sininen fluoriitti

Fuerteventura | Otsachakra | kolmas silmä eli intuition, tietoisuuden ja oman vetovoiman keskus | indigo | lapis lazuli, sodaliitti

Lanzarote | Kruunuchakra | kanava kaikkeuteen | violetti | ametisti, petaliitti

Minulta löytyvät kuukivi, ruusukvartsi, aventuriini ja ametisti. Eli sakraali-, sydän- ja kruunuchakrat ovat hoidossa näillä energeettisillä kivillä. Aion hankkia vielä kivet juuri-, Solar plexus-, kurkku- ja otsachakroille.

La Gomera.

Matka laivalla La Gomeralle

Ystäväni veivät minut satamalle. Melkein myöhästyin laivasta, koska olin ollut syömässä juuri ennen sitä. Tuli pikkuisen kiire! Satamassa minun piti piipahtaa Fred Olsenin tiskillä. Olin hankkinut liput netistä, mutta residentiksi tunnistautuminen ei ollut onnistunut NIE-numeroni perusteella.

Aloin hermostua katsoessani kelloa ja huomatessani, että lähtöön olisi 10 minuuttia. Tiskin takana oleva nainen ei hyväksynyt todistusta (certificado de empadronamiento), koska se ei varsinaisesti ole matkustustodistus (certificado de viaje).

Kerroin, että se oli ainoa saatavilla oleva todistus, jonka olin pystynyt hankkimaan netissä kaupungin sivustolla. Matkustustodistusta en itse ainakaan siellä ollut nähnyt. 

Kaupungin sivustolla voi tosiaan hankkia tarvitsemansa todistukset sähköisesti, jota tietenkin hyödynsin. Päästäkseen asioimaan sähköisesti kaupungin sivustolla, tarvitaan certificado digital, joka minulla oli valmiiksi, kiitos yrittäjyyteni.

Mitään fyysistä todistusta minulla ei ollut, paitsi tietenkin passi. Matkalle en myöskään tarvinnut koronatestiä. Minua ei kuitenkaan meinattu löytää järjestelmästä. Hieman alkoi kuumottaa, koska lähtöön olisi enää vain vähän aikaa. Lopulta minut löydettiin ja pääsin laivaan viime hetkellä.

Seisoin kannella ja katsoin, miten laiva loittoni satamasta kiitäessämme pitkin meren aaltoja. Kannella tapasin toisen samaan majapaikkaan menossa olevan asukkaan. Juttelin hänen kanssaan ja pian huomasin, että hän oli hyvin samanhenkinen kuin minä.

Lisäksi hän jo tunsi majapaikan omistajan entuudestaan. Mikä helpotus! Viimeistään tässä vaiheessa huoleni nuoria naisia houkuttelevasta lahkosta haihtui ilmaan. Minulla ei tulisi olemaan mitään hätää ja kaikki menisi hyvin.

Perillä La Gomeralla nappasimme taksin, vaikka emme olleet niin suunnitelleet. Sattumalta eräs hollantilainen nainen kysyi, haluaisimmeko jakaa taksin. Hänkin oli menossa Vallehermosoon. Katsoessamme linja-autoaikatauluja, totesimme sen olevan varmasti järkevin vaihtoehto. 

Matka taksilla majapaikkaan oli oma lukunsa. Matkustajatoverini voivat suorastaan pahoin taksin ajaessa pitkin kiemurtelevia vuoristoteitä. Oli kuin olisimme tulleet Jurassic Parkiin. Vain dinosaurukset puuttuivat! Taksi San Sebastian-Vallehermoso maksoi 45 euroa, eli 15 euroa per nenä.

Vallehermoso.

Vallehermoso ─ kaunis kylä vuoristomaisemissa

Majapaikkani sijaitsi Vallehermoson kauniissa kylässä. Tutustuin heti uusiin ihmisiin ja meillä oli yhteinen illallinen. Omistaja oli hieman apealla tuulella eräästä vastoinkäymisestä.

Seuraavana päivänä eli lauantaina teimme tutustumisretken ekologiselle tilalle, jossa meidän oli tarkoitus opiskella permakulttuuria. 

Yhtäkkiä löysinkin itseni tanssimasta muiden naisten kanssa upeiden maisemien keskellä. Mukana oli myös tilanomistajan koira. 

Vaellus luonnon helmassa

Sunnuntaina menin yksin haikkaamaan. Menin polulle, joka alkoi kylästä. Jotenkin ajattelin sen olevan ”vain” 6 km. Kuljettuani 4-5 km, en enää ollut aivan varma, missä olin. Hetken ajan minusta tuntui, että olin eksyksissä. 

Aurinkoinen ilmakin oli muuttunut kylmäksi ja sumuiseksi. Keskitin ajatukseni siihen, että minulla on suojelusenkelit ympärillä. Sain sisäisen rauhan.

Onneksi päädyin metsästä tielle, jossa tapasin norjalaisen eläkeläispariskunnan. He kertoivat lähellä olevasta ravintolasta ja kannustivat liftaamaan saadakseni paluukyydin Vallehermosoon. 

Lähellä oli ilmeisesti myös bussipysäkki, mutta sunnuntaisin siitä ei olisi paljon iloa. Silloin busseja on liikkeellä vieläkin vähemmän kuin mitä arkena.

Söin ravintolassa ja tietenkin tutustuin Los chorros de Epina -nähtävyyteen, joka harmikseni ei ollut juuri silloin toiminnassa. Vanhan legendan mukaan lähteestä pulppuava vesi kertoo tulevasta rakkaudesta. Kirkas ja puhdas vesi tarkoittaa onnellista rakkautta, kun taas samea ja kuohuva vesi epäonnea.

La Gomeralla ei voi välttyä kuulemasta Gara ja Jonay -legendasta, jonka mukaan myös kansallispuisto on nimetty. Tarinan mukaan Jonay itse olisi vieraillut Los chorros de Epinan luona ja nähnyt siellä kohtalonsa.  

Lopulta haikkasin takaisin Vallehermosoon. En halunnut palata samaa reittiä, joten menin tietä pitkin. Google Maps näytti minulle lyhyemmän reitin, joka kulki erään kylän poikki. 

Huomaa alaspäin menevät portaat kasvillisuuden peitossa.

Kylä oli itsessään mielenkiintoinen, sillä se oli ikään kuin vuoren rinteellä ja tulin koko ajan alaspäin. Ihmettelin itsekin katsoessani taakse ja nähdessäni, mistä kohdin olin alkanut laskeutua. 

Askeleita oli kertynyt 17 km, ainakin askelmittarin mukaan. Seuraavana päivänä huomasin, että olin todellakin liikkunut. 

Huomaa kuvan keskellä oleva vuori ja siinä oleva keltainen, ylin rakennus. Sieltä tulin alaspäin kunnes nappasin kuvan.

Työntekoa ja uusiin paikkoihin tutustumista

Maanantaina koitti arki, jolloin keskityin tietenkin työntekoon. Työpäivän päätteeksi tein kävelyitä ja kävin muun muassa tutustumassa hylättyyn kasvitieteelliseen puutarhaan. Portit olivat kiinni, mutta puutarhaan pääsee helposti erästä polkua pitkin. Polku löytyy puutarhan vierestä.  

Yllättäen nainen, jonka kanssa olin tullut yhtä matkaa majapaikkaan, sairastui. Hän oli koko viikon erittäin pahassa migreenissä ja olimme kaikki tietenkin huolissamme. Viikon kuluttua hän lähti pois takaisin manner-Espanjaan, jossa saisi itselleen asianmukaista hoitoa.

Samaan aikaan myös kaksi muuta majapaikan asukasta lähtivät! Jäin siis yksin majapaikkaan koordinaattorina toimivan naisen kanssa. Koordinaattori oli tästä kovin surullinen, vaikka kenenkään lähtö ei liittynyt itse majapaikkaan tai että siinä olisi jotain vikaa.  

Lopulta meillä oli hauska yhteinen viikko kaksistaan. Viikonloppuna retkeilimme ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Työpäivän jälkeen saatoimme mennä haikkaamaan ja meditoimaan luontoon.

Muistan etenkin sen reissun, kun menimme tutustumaan Agulo -kylään sunnuntaina. Sitten vasta tajusimme lähes kaikkien paikkojen (jopa kirkon) olevan kiinni. Kun kysyimme asiasta eräältä ohikulkijalta, hän totesi: ”Aquí se descanda mucho los domingos.”

Täällä levätään paljon sunnuntaisin. Se tuli ainakin selväksi. Mitä siis teimme kylässä? Kävimme eräässä kahvilassa, kiertelimme kaduilla ja meditoimme. Olimme jo palaamassa bussipysäkille, kun pysähdyimme ihastelemaan korkeuksissa siintävää lasista näköalapaikkaa.  

Sattumalta eräs mies ilmestyi juuri silloin kohdallemme ja kysyimme, onko kylästä sinne polkua. Hän vastasi myöntävästi ja tarjosi kyytiä ylös. Hän oli nimittäin choffer ja hänen pitäisi odottaa siellä omaa ryhmäänsä. Meillä olisi siis kyyti ylös, mutta ei paluuta, koska silloin ryhmä olisi autossa.

Päätimme koordinaattorin kanssa hypätä seikkailuun ja pian olimmekin autossa. On hämmästyttävää, miten lyhyelläkin matkalla voi puhua syvällisistä asioista kuten universumista ja elämästä itsessään. Tällaiset spontaanit kohtaamiset ovat parhaita. 

Ja oli itse paikkakin todella upea. Takaisin jouduimme haikkaamaan. Liftasimme, mutta kukaan ei ottanut meitä kyytiin. Pysähdyimme ravintolassa ja jatkoimme matkaa. Päivä oli todella upea, kun aurinko paistoi. Meditoimme jälleen luonnon keskellä. Vallehermosoon pääsimme takaisin lopulta bussilla iltapäivällä. 

 Matkani aikana tutustuin tietenkin myös Garajonay -kansallispuistoon. Siihen liittyy legenda, jonka mukaan Gara ja Jonay olivat rakastavaisia. Koska heidän rakkautensa oli mahdotonta, syöksyivät he kuolemaansa Garajonayssa. Gara ja Jonay ovat siis Espanjan ikioma Romeo ja Julia.

Olen todella kiitollinen koordinaattorille kaikista kokemuksista, jotka kaikki eivät edes mahtuneet tähän postaukseen. Sekä oppaalle, joka tutustutti minut Garajonayhin. Sain tietää kansallispuistosta paljon kiinnostavia asioita. Sama opas esitteli meille myös San Sebastianin, saaren pääkaupungin. 

Garajonay -kansallispuistossa.

Millainen kokemukseni oli La Gomerasta?

Voin suositella La Gomeraa jokaiselle, joka nauttii luonnosta. La Gomera on paikka, jossa voit kokea luontoa ja nähdä mielenkiintoisia paikkoja. Saarella on uskomaton rauha. Saaren historia, johon liittyy esimerkiksi Kristoffer Kolumbus, on kiehtova.

Saarella on hyvä varustautua siihen, että bussit liikkuvat harvakseltaan. Siksi on suositeltavaa vuokrata auto, jos haluaa tutustua saareen kunnolla. La Gomera on vaeltajien paratiisi. Vaellusreitit ovat kuitenkin verrattain pitkiä ja vaativia.

La Gomeralle kannattaa mennä avoimin mielin. On myös hyvä varustautua kunnon vaatteilla. Esimerkiksi Garajonayssa lämpötila on melko kylmä. 

Se on sellaista kosteaa kylmyyttä, joka menee se luihin ja ytimiin. Lämpötilat vaihtelevat suuresti riippuen, missä osassa saarta satut kulloinkin olemaan.  

Matkan jälkeen tällainen näkymä avautui eteeni. Auringonsäteet laskeutuivat La Gomeran ylle taianomaisesti.

Auringon säteet Gomeran yllä. Kuva otettu Teneriffalta.

Onko La Gomera sinulle tuttu saari?