LUDEONGELMA ─ PAINAJAISMAISEN MUUTON LOPPUNÄYTÖS

Kerroin edellisessä postauksessani epäonnisesta muutostani ja ludeongelmasta. Eli miten kaikki mahdollinen ja mahdoton meni pieleen. Sen jälkeen minulle on sattunut tuhat ja yksi asiaa omassa elämässäni (ei tähän liittyvää) ja joista haluan kertoa myös täällä blogissa.

Tässä postauksessa kerron jatkotarinan tuolle epäonniselle muutolle ja ludeongelmalle. Jos jostain syystä eksyt blogiini vasta nyt, etkä yhtään tiedä, mistä höpötän, lue ihmeessä aikaisempi kirjoitukseni. Kerron siinä taustat: epäonninen muuttoepisodi ja ludeongelma.

Nyt tarina jatkuu…

Ludeongelma ja mitä sitten tapahtui?

Ludeongelman myötä menetin asunnon, johon olin juuri muuttanut. Enkä sinne olisikaan halunnut jäädä. Sain myös myöhemmin selville, että luteisiin eli lutikoihin ei tehoakaan mitkään maailman myrkyt! Ihan siitä syystä, että ne ovat niille resistenttejä.

Toisaalta niiden selkä koostuu kitiinistä, jota ei läpäise myrkky tai mitkään aineet. Lude kuolee siis ainoastaan hukkumalla. Muu myrkytön keino on parempi. Tämän tiedon sain eräältä ammattilaiselta, suomalaiselta tuholaistorjujalta.

Tähän minun vuokra-asuntoon tosiaan tehtiin ammattilaisen toimesta myrkytys, joka maksoi Teneriffalla 250 euroa. Lisäksi tein yhdessä siivoojatuttavan kanssa siivouksen. Nyt kuitenkin ymmärrän, että myrkytys oli yhtä tyhjän kanssa. Kunpa olisin tiennyt tämän etukäteen ─ olisivat nekin rahat säästyneet.  

En ollut enää jäämässä asuntoon, vaikka vielä silloin en tiennyt tuosta myrkytyksen tehottomuudesta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että sukset menivät ristiin niin pahasti. 

En vain enää kokenut, että olisi mitään järkeä tai yhteistä pohjaa jatkaa vuokralaisena. Tein näin ison päätöksen, vaikka se tarkoittaisi suuren unelmani siirtämistä hamaan tulevaisuuteen. 

Myrkytyksen ja siivouksen jälkeen

Olin siis päättänyt muuttaa. Ystäväni lupasivat ottaa minut luokseen siksi aikaa, kunnes löydän uuden kämpän ja pääsen jaloilleni. Sitä ennen ludeongelma piti selvittää loppuun asti. Oli käytävä läpi kaikki vaatteet ja esineet, jok’ikinen.

Valitettavasti minun aika tai voimat eivät riittäneet kuitenkaan koko vaatekaappini läpikäymiseen. Jouduin luopumaan isosta määrästä vaatteita. Oma episodinsa oli pelastuneiden vaatteiden pesu. Jo kertaalleen pestyt vaatteet vein pesulaan kakkoskierrokselle.

Tulen muistamaan sen ikuisesti. Se oli kuin suoraan amerikkalaisesta leffasta. Oli jo ilta, kun veimme vaatteet pesulaan. Taivaalla salamoi, mutta ei kuitenkaan satanut. Halusin olla erittäin varovainen, ettei tämä ongelma toistuisi ystävieni asunnossa. En antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi. Olen äärettömän kiitollinen ystävilleni, jotka pelastivat minut lutikkalinnasta. 

Omistajan uskomaton käytös ludeongelmassa

Kaikkinensa tämä oli iso urakka. Sitä vaikeutti myös se, että talo tosiaan sijaitsi maaseudulla. Ainoa keino mennä sinne oli ystäväni auto. Minullahan ei vielä ollut omaa autoa.  

Omistaja sekä tilanhoitajapariskunta eivät olleet yhtään myötätuntoisia. En saanut heiltä minkäänlaista apua tähän urakkaan. En tosin sitä odottanutkaan.

Omistaja lupasi, että saan olla asunnossa tammikuun loppuun asti. Sitten he alkoivat patistaa minua hakemaan tavarani. Syystä, että naapurit yllättäen valittivat pihalle levinneistä roskista. Olivat kuulemma kutsuneet poliisinkin paikalle. 

Olen kuitenkin melko varma, että se on valetta. Poliisilla on varmasti tärkeämpiä asioita hoidettava, kuin yksittäisen kansalaisen roska-asiat.

Sen myönnän, että olin jättänyt vaatteet ulos, kuten myös sohvan, jonka päälle olin jättänyt roskapussit. En tosiaan enää pitkän ja työntäyteisen päivän päätteeksi jaksanut alkaa viedä roskia kylässä sijaitsevalle roskikselle. En voinut arvatakaan, että roskapussit eivät olleet turvassa sohvan päällä. Joku eläinhän niitä oli käynyt repimässä ja raapimassa. 

Tämä patistaminen valheen varjolla tuntui minusta erityisen pahalta siksi, koska olisin ilman muuta ollut tulossa juuri tuona samaisena päivänä muutenkin. Siis ihan ilman tuota keksittyä valhetta.

En todellakaan halua, että paikat ovat levällään. Syy, miksi en lopulta tullut, oli yksinkertaisesti se, että tuona päivänä 16.1. oli Teneriffalla muutaman päivän ajan riehuva hiekkamyrsky eli calima. Se on toki luonnollinen ilmiö Teneriffalla, mutta juuri tuolloin se äityi niin pahaksi, että ilmanlaatu oli vaarallisella tasolla.

Arvatkaa siis, meninkö silloin kämpille, vaikka minua uhattiin poliisilla? En. Sen sijaan menin seuraavana päivänä, kun ilmanlaatu oli hieman parantunut siedettävälle tasolle. 

Sekin oli kuin leffasta, koska juuri silloin satoi. Sadehan on aina hyvä juttu, koska saari tarvitsee vettä ja toisaalta sade puhdistaa ilmaa.

Mutta koska se tuli juuri tuona päivänä, ei asioiden selvittelystä tehty minulle ainakaan helpompaa. Onneksi ihana ystäväni auttoi. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman ystävieni kallisarvoista apua ludeongelman keskellä.

Siellä me kaksi olimme talossa viimeistelemässä siivousta ja muuttoa. Ludeongelma jääköön taakse! Pelastin sen, minkä pystyin. Kävimme kaikki huolellisesti läpi, kuten esimerkiksi desinfioimalla korulippaani jokaisen korun.

Toimme myös sohvan sisälle omistajan pyynnöstä. Varoitin, että ongelma voi tulla takaisin, sillä luteet pystyvät selviytymään jopa vuoden ilman ravintoa. Omistaja vain ”nauroi” minulle. On kuulemma sen ikäinen, ettei tarvitse minun neuvoja. 

Avainten palautus ja kuinka takuuvuokran kanssa lopulta kävi

Vihdoinkin olimme saaneet selvitettyä tavarani ja vaatteeni kämpästä. Ainoastaan kasvit jouduin vielä jättämään, koska sateen vuoksi emme niitä halunneet märkinä autoon. Päätimme, että on parempi napata ne mukaan ”sitten ylihuomenna avaimia palauttaessa”.

Olimme ystäväni kanssa aivan uupuneita. Kun se ei ollut vain se yksi tai kaksi reissua… Miten vaatteiden ja tavaroiden selvittäminen voikin olla niin rankkaa? Ja ei minulla kuitenkaan NIIN paljoa tavaraa ollut. Muuttokuormani oli alun perin mahtunut kahteen autoon. Henkisesti tämä oli hyvin rankka ajanjakso. Toivoin vain, että se olisi ohi.

Sovimme päivämäärän avainten ja takuuvuokran palauttamiselle. Epäilin, että takuuvuokraa en tulisi enää näkemään. Olin siis varautunut siihen henkisesti. Teimme ystäväni kanssa meditaatiota aamulla. Halusimme tsempata viimeistä kohtaamista varten. Pitää huolen, että ainakin me tulisimme paikalle hyvillä energioilla.

Niin sitten palasimme asunnolle ystäväni kanssa. Järkytykseksemme huomasimme, että kasvini oli varastettu. Niitä ei enää ollut pihalla, kuten ei myöskään kastelukannua. Tämä tuntui todella pahalta, koska kasvit olivat ystäviltä saatuja lahjoja. Tuntui kuin tuhkatkin olisi viety pesästä. Miten joku voi olla niin julma, että varastaa kasvit? 

Teimme viimeisen silauksen, että asunto olisi varmasti tiptop. Sitten omistajan tilanhoitajan vaimo tuli paikalle tarkistamaan kämpän ja ottamaan avaimet takaisin. Mainittakoon, että hän on hyvin kuivakka espanjalaisnainen. Ei ollenkaan mikään ystävällisyyden ja lempeyden ruumiillistuma.

Asunnossa hän alkoikin ensitöikseen katsoa, mitä sieltä puuttui. Ensimmäisenä hän huomautti patjasta, jonka olin joutunut heittämään pois. Muistutin, että olimme sopineet ennen myrkytysoperaatiota, että omistaja ostaa uuden patjan, jos minä maksan myrkytyksen. 

Tähän hän totesi, että minun on keskusteltava omistajan kanssa. Niinpä soitin omistajalle. Ystäväni kuunteli puhelua järkyttyneenä vieressä.

Siis olin juuri menettänyt lähes koko omaisuuteni ja elänyt yhden elämäni rankimmista ajanjaksoista. Siitä huolimatta omistaja ei tuntenut armoa. Patjan hinta vähennetään takuuvuokrasta. Piste. Ja minun olisi turha hakea oikeuksiani, koska hänen tyttärensä on asianajaja.

Omistaja myös esitti ns. mukavaa lipevillä sanakäänteillä. Mutta, kun se aidosti mukavuus mitataan teoissa, ei sanoissa. Ainakin meistä kahdesta minulla on puhdas omatunto asioiden suhteen. Minä olin pitänyt sanani, mutta hän ei.

Vaikka omistaja syytti minua ludeongelmasta kaikin voimin, ei sitä voi tietää, mistä ongelma lopulta oli tullut. Edellinen asukas oli lähtenyt ja kadonnut kuin pieru Saharaan. Olisiko asunnolla sittenkin tapahtunut jotain, mitä meille ei kerrottu? 

Myöskin kirpputorin pitäjä, jolta olin ostanut kirjoituspöydän, kertoi minun olevan ensimmäinen ludeongelmasta kertonut. Tuntuu kohtuuttomalta, että jouduin koko episodin maksajaksi, kun ei voi tietää 100 % varmuudella, mistä tämä ongelma tuli.

Seuraavaksi tilanhoitajan vaimo etsi haukankatseellaan, mitä muuta mahdollisesti puuttuisi. Hän alkoi valittaa jostain valkoisesta esineestä. 

Jouduin sitäkin selvittelemään hänen kanssaan. Kerroin, että mitään valkoista esinettä asunnossa ei koskaan ollut ja näytin kuvia, jotka olin ottanut talosta. 

Niissä ei näkynyt mitään valkoista esinettä. Myös hän näytti minulle valokuvaa todistaakseen, että aivan varmasti talossa oli ollut valkoinen esine. Kerroin, että en ole eläissäni nähnyt kyseistä esinettä. Lopulta hän uskoi. Huh!

Hän jatkoi tarkistuskierrostaan ja kommentoi koristetyynyjen, kahden maton ja puisen koriste-esineen puuttumisesta. Enkä niitä kieltänytkään, koska tottahan se oli. Olin tosiaan heittänyt ne pois ihan vain siksi, että ongelma ei jäisi pesiytymään ja toistuisi. 

Toisaalta luultavasti ludeongelma voi hyvinkin tulla uudestaan, koska sohva laitettiin takaisin sisälle. Fakta vain on se, että myrkytys ei tehoa luteiden muniin…

Tilanhoitajan vaimo teki laskelmia ja näytti, että koko takuusummasta saisin takaisin 75 euroa. Lopulta hän palautti minulle 100 euroa, josta todella hämmästyin. 

Sanoisin, että hän oli jopa mukava tässä viimeisessä tapaamisessa. Enkä sano tätä vain siksi, koska hän palautti minulle edes osan takuuvuokrasta. Hän jopa pahoitteli tilannetta minulle! Ehkäpä sillä tosiaan oli merkitystä, että teimme meditaatiota ystäväni kanssa.

Palautin avaimen ja totesin tämän olleen minulle siunaus. Tilanhoitajan vaimon ilme oli näkemisen arvoinen. Hän varmaan ajatteli, miten ihmeessä voin ajatella näin? Olinhan juuri menettänyt lähes koko omaisuuteni. 

Universumi hääti minut, mutta varmasti hyvästä syystä

Olen varma, että tällä kaikella oli tarkoitus, eikä minun nyt ollut tarkoitus eristäytyä maalle. Oli siis oikein hyvä, että pääsin pois. En halua tukea rahallisesti ihmisiä, joilla ei ole moraalia. On myös mielenkiintoista, miten juuri tämän episodin jälkeen aloin saada paljon työtarjouksia. Olen nyt täystyöllistetty.

Universumi halusi minut selvästi pois ja minut kirjaimellisesti häädettiin. Viesti ei voisi olla selvempi, kun sain jopa ”taivaallisia” merkkejä. Oli hiekkamyrsky, ukkonen, rankkasade… 

Ja kun lähdimme sieltä ystäväni kanssa viimeisen kerran, näin kaksi mielenkiintoista merkkiä. Valkoisen kyyhkysen ja numeron 7777 auton rekisterikilvessä.

Koska kyseessä on niin harvinainen numeroyhdistelmä, katsoin oitis netistä, mitä kyseinen enkelinumero minulle viestitti.

”Numero 7777 on viesti enkeleiltä, jotka muistuttavat sinua säilyttämään positiivisen näkemyksen ja olemaan toiveikkaana, tapahtuipa mitä tahansa. Muista pitää mielessä, että jokaisella tapahtumalla on sekä positiivinen, että huono puoli. Enkelinumero 7777 rohkaisee sinua keskittymään elämän hyviin asioihin ja päästämään irti huonoista.”

Kylmänväreet. 

Illalla tein vielä meditaation, jossa sain viestin: ”Keskity hyvään.” 

Kuivasin kyyneleeni ja hymyilin.