JOULUKALENTERIN 13.LUUKKU

En ole vuosikausiin ollut missään pikkujouluissa. Opiskelujen aikaan olin aina vaan töissä, kun muut oli juhlimassa. Espanjassa ei sellaista pikkujouluperinnettä ole niin kuin Suomessa. Ymmärrän pikkujoulut siten, että kaverit kokoontuvat yhteen iltaa istumaan, juovat vähän vettä tujumpaa ja lähtevät yön selkään juhlimaan. Ai juu, ja silloin saa laittautua tosi hienoksi. Myös yritysten, yhdistysten ja muiden kokoontumiset ennen joulua lasken pikkujouluiksi.

Täällä Espanjassa on sama, että yritys tarjoaa ruoat joulun kunniaksi. Ellei sitten ole niin kuralla talousasiat, ettei ole sellaiseen varaa. Tai sitten ystävykset kokoontuvat yhteen ruokailun merkeissä, niin kuin me teimme perjantaina.

Suunnitelmana oli mennä ravintolaan ja ottaa päivän menu eli Menu el día. Siihen kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, sekä paikasta riippuen myös juoma. Lisäksi kannattaa olla tarkka, onko esitetyssä hinnassa jo mukana iva eli arvonlisävero, vai lätkäistäänkö se siihen päälle.

Jonkun aikaa pyörittiin vanhassa kaupunginosassa. Olin liikkeellä kahden ystävättären kanssa. Lopulta jonkun aikaa pyörittyämme, ystävättäreni muisti lähellä olevan ravintolan, jossa on tyypillistä aragonialaista ruokaa. Siellä oli syönyt jopa itse kuningasperheen jäsen aikoinaan! 

Meistä paikka kuulosti hyvältä. Varsinkin, kun tässä ravintolassa liha tehdään a la brasa eli hiilloksessa. Päivän menusta oli ulkona kyltti, jossa oli vain mainintana hinta ja ”hyvä päivän menu”-teksti. Normaalisti noissa kylteissä jo kerrotaan, mitä vaihtoehtoja on.

Paikka oli sisustettu todella mahtipontisesti. Joka ikinen nurkka oli hyödynnetty, niin kuin kuvista näkyy. Sisustuksessa oli selvästi Aragonian, eli tämän alueen, henkeä. Erityisesti mieleen jäi tämä kyltti, jossa kerrotaan prinssi herra Felipen käyttäneen näitä ruokailuvälineitä vierailullaan El Fuellessa.

Me saimme pöydän ravintolan perältä, listat käteen ja jo lähti tarjoilija hakemaan juomaa. Sitten vasta huomattiin, miten yksinkertainen se päivän menu oli, eikä voitu enää paetakaan.  

Alkupaloissa oli neljä vaihtoehtoa, pääruoaksi vain kaksi. Minä otin alkupaloiksi migas- vaihtoehtoden, koska kaikki muut oli sellaista ruokaa, jota syön arkena tavallisestikin. Siinä oli kik-herneruoka, salaatti taikka litteät pavut. Minun valinta oli paha virhe. En suosittele. Migas on leivästä tehty omalaatuinen ruoka, joka tavallisesti on tosi hyvää. Tämä oli jotenkin kuivaa. Tulin siihen johtopäätökseen, ettei ravintoloissa tätä kannata tilata. 

Pääruoaksi sai valita joko karitsan tai kanin lihaa. Valitsin karitsaa, koska en syö kania ollenkaan. Se oli maukausta ja hyvää. Jälkiruoksi otin sitruunasorbetin, joka myös oli hyvää.

Uskoisin, että suomalaisille tämä paikka olisi varmasti hauska kokemus, koska menun ruoat ei ole tavallisia Suomessa. Sen sijaan minulle se oli turhan arkinen alkuruoan osalta, mutta muuten hyvä ruoka ja erilainen ravintolaelämys. Sellainen kerran elämässä. 

Jos siis olette Zaragozassa ja haluatte mennä sellaiseen paikkaan, josta saa todella tyypillistä aragonialaista ruokaa, niin suosittelen! El Fuelle. Fuelle on muuten espanjalainen sana, joka on yhtä kuin palkeet.