perjantai 25. tammikuuta 2019

ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ... VAI ONKO?

Joskus elämässä on aikoja, jolloin ollaan pohjalla ja oikein kunnolla. Elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Oli aika, jolloin minulla oli stressiä, vaikka en ollut töissä. Silti työ tai pikemminkin sen puute oli stressin syy. Se näkyi jopa ihollani, kun minulle puhkesi akne, joka puolestaan jätti pysyvät jäljet. Siitäkin on nyt kuusi vuotta aikaa. Pari edellistä vuotta oli ihan oma lukunsa. Vaikkei se näkynyt iholla, oli se omalta osaltaan haastavaa aikaa.  

Vaikeina aikoina moni on varmasti kuullut sanonnan ”asioilla on tapana järjestyä”. Hyväntahtoinen lausahdus, jolla kommentoija haluaa lohduttaa. Mutta mitä jos asiat eivät vain järjesty? 

Minulla meni aikaa hukkaan, kun uskoin asioiden järjestyvän. Ensinnäkään eivät järjesty, jos niitä ei laita järjestymään. Mutta vaikka kuinka yritin… Asiat eivät vain järjestyneet! Silloin tuo klisee lähinnä ärsytti. Nyt uskon, että asioiden piti mennä juuri niin kuin oli tarkoitettu. Jopa sillä, miksi olin Zaragozassa jumissa niin pitkään.  

”Asioilla on tapana järjestyä” pitää paikkansa. Se tarkoittaa sitä, että yleensä asiat järjestyvät. Niin ei käy, jos olet väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja / tai väärään aikaan. Asiat järjestyvät, jos niin on tarkoitettu.
Minulla on teoria. Uskon, että 90% elämässä on meidän omaa aikaansaannosta. Siinä mielessä jokainen on tavallaan oman onnensa seppä. Mutta se 10%... Se on kohtaloa. Olen varma, että meidän jokaisen elämässä on johdatusta ja se vie meitä johonkin tiettyyn suuntaan. Tai niitä pieniä, suuria uskomattomalta tuntuvia sattumuksia, jotka eivät sitten lopulta olleetkaan sattumaa.

Vertauskuvana vaikkapa Sen Oikean löytäminen: jos et olisi ollut juuri tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa… Ette olisi koskaan tavanneet! Eikö ole ihmeellistä, miten pienestä se on kiinni..? Että tutustumme johonkin ihmiseen, jolla lopulta on merkittävä rooli elämässämme.

Erityisen paljon tykkään ajatella elämää junamatkana. Me olemme junassa ja ihmiset, jotka tulevat junaan, ovat kanssamatkustajia elämämme matkalla. Osa jää pois, mutta osa jatkaa kanssamme päätepysäkille asti.

Asuessani Zaragozassa asiat eivät järjestyneet. Elämäni tuntui olevan tuulimyllyjä vastaan taistelua. Minun oli aika jäädä pois junasta ja jatkaa matkaa toiseen suuntaan. Yksin.

Muutin Teneriffalle. Se tuntui alusta asti juuri oikealta paikalta. Olen edelleen Teneriffalla. Minusta tuntuu yhä vahvemmin siltä, että voisin asettua tänne. Tämä on ihana paikka ja näen itseni päivä päivemmältä enemmän saaren asukkina.

Sain tästä kaksi "merkkiä". Voi kuulostaa aivan hullulta. Olin tässä yksi päivä palaamassa Santa Cruziin patikointireissulta. Pysähdyimme kahville erääseen näköalaravintolaan. Sieltä oli niin upeat maisemat iltapäivän auringossa halki vehreiden kukkuloiden meren siintäessä. Ja silloin yhtäkkiä muistin. 

Muistin unen, jonka olin nähnyt kauan, kauan sitten ollessani ehkä 10-vuotias. Siinä olin vehreillä kukkoloilla ja aurinko paistoi. Uni jäi mieleen, koska olin siinä niin onnellinen. Se oli yksi elämäni ihanimmista unista.

Ja nyt tuo maisema oli edessäni elävässä elämässä. Prikulleen kuin siinä minun unessani. Ja silloin muistin tuon unen. Muistin sen tarkalleen ja oli jotenkin uskomatonta tajuta olevansa oikeassa paikassa. Ei sitä tunnetta voi sanoin selittää, mutta tunnen erittäin vahvasti kuuluvani tänne.

Toinen merkki tuli itse asiassa saman matkan aikana, kun liikennemerkissä näkyi Santa Cruz 23 km ja sitten toinen paikka (jonka nimeä en nyt muista) ja 4 km. Minun syntymäaika. Se toi ikään kuin vahvistuksen vahvistuksen päälle: olen oikeassa paikassa.
Joku voisi tietenkin todeta, että niitä merkkejä näkyy, jos haluaa niitä nähdä. Voi tietenkin olla... Mutta minulle on viime aikoina sattunut niin ihmeellisiä asioita, joista olen tänne blogiinkiin kertonut, että en yksinkertaisesti voi olla uskomatta näihin. Ja eikö tärkeintä ole se, miltä itsestä tuntuu?

Totta kai minulla on omat murheeni esimerkiksi rahaan liittyen. Kuluja on joka kuukausi, mutta tuloja ei. Opiskelen tavoitteenani elää kirjoittamisella.  Pieni pelko nostaa päätään ja kuiskuttelee: ”mitä jos taas epäonnistun?” ”miten selviän?” ”tulenko maitojunalla Suomeen?”.

Nyt tuo ”asioilla on tapana järjestyä” tuntuu lohdulliselta. Nyt uskon löytäneeni oman paikkani täältä Teneriffalta. Varsinkin noiden merkkien jälkeen. 

Minulla on aivan ihana kämppis, joka ei millään haluaisi päästää minua takaisin Suomeen. Ja kyllä minäkin olisin täällä Teneriffalla kaikkein mieluiten, jos saisin valita. Kämppikseni kertoi, miten asuintoverin löytäminen on tuuripeliä ja hyvän kämppiksen saaminen on kuin lottovoitto. Hän onkin tehnyt kaikkensa auttaakseen minua valitsemallani tiellä, enkä voisi olla kiitollisempi. Myös ystäväni tällä saarella tukevat ja tsemppaavat kaikin tavoin.

Ja silti kohta pitäisi tietää, olenko tulossa Suomeen vai en… Pian minun todellakin pitäisi saada töitä tai voida elää freelancena voidakseni jäädä.

Ja sitten se asioilla on tapana järjestyä… Olen jotenkin aina uskonut Teneriffaan. Että tämä on juuri oikea paikka elämänmuutokseen, että tässä saaressa on jotain maagista, taianomaista… 
Ja tiedättekö mitä? Nyt todellakin näyttää siltä, että asiat järjestyvät. Tosin vielä en tiedä jäänkö tänne kesäksi, mutta ainakin toukokuuhun. En nyt uskalla tämän enempää paljastaa, mutta työrintamalla puhaltaa mielenkiintoiset tuulet ja odotan innolla uusia haasteita. 

Samalla tietenkin uudet kuviot jännittävät. Minua myös pelottaa, olenko riittävän hyvä. Taidan olla todella kova kritisoimaan itseäni… Tästä voisin kirjoittaa jopa kokonaisen postauksen… Mutta pitäkää peukkuja, että työasiat sujuisivat hyvin!

Ja muistakaa tarinan opetus… Asioilla ON tapana järjestyä!

post signature
Vai mitä mieltä sinä olet? Onko asioilla tapana järjestyä? 


6 kommenttia:

  1. Kyllä! Olen samaa mieltä, että elämämme tapahtumilla on joku tarkoitus, vaikka sen tajuaa ehkä vasta vuosien kuluttua.

    Minä olin raivoissani, kun yliopisto-opintoni venyivät vuodella minusta johtumattomista syistä, mutta tajusin myöhemmin, että jos olisin valmistunut vuotta aiemmin, muuttanut vuotta aiemmin Kanarialle, en ehkä olisi tavannut miestäni...

    Peukut pystyssä, että työn saralla hommat menee sulla niin kuin toivoisit! Terkkuja Teneriffalle!

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos, Menninkäinen! Toivottavasti! Pidetään peukkuja! :) Kyllä minulla ainakin sellainen fiilis on, että tästä se lähtee. ;) *koputetaan puuta

    No tuo on ihan selvästi "ment to be"! Ajatteles, miten siun kohdalla ihan konkreettisesti tuo on toteutunet, niin pienestä kiinni. :) Toisaalta uskon vahvasti, että jos joku asia on tarkoitettu toteutuakseen, niin se olisi toteutunut joka tapauksessa. :)

    Kaikkea hyvää tulevaan! :) Ihanaa sunnuntai-iltaa! :)

    VastaaPoista
  3. Ensivisiitillä blogissasi liityin lukijaksi. Espanja kiehtoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Kristiina ja tervetuloa! :) Kiitos, kun liityit myös lukijaksi. :) Kiitos kommentistasi ja täytyypä tutustua myös siun blogiin. :)

      Poista
  4. Tykkään taas pohdinnoistasi ja olen hyvin samaa mieltä. :)

    Itse olen viime aikoina melkein tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, miten etuoikeutettu sitä suomalaisena on. Vaikka ihminen niin paljon onkin oman onnensa seppä, pikkukylässä raiskaajia pakenevalle intialaiselle teinitytölle ei ole annettu hirveästi mahdollisuuksia, kun häntä vertaa suomalaiseen. Kun ei raiskauksia edes pidetä rikoksina eikä naisella yleensäkään ole minkäänlaista arvoa tietyissä kulttuureissa. Lähtökohdilla todella on valtava merkitys siihen, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu.

    Pidän hurjasti tuosta esittämästäsi ajatuksesta, että "asiat järjestyvät, jos niin on tarkoitettu". Intialainen teinityttökin voi päästä kylästä ja saada uuden elämän, vaikka mediassa näemmekin juuri päinvastaisia tarinoita. Välillä asiat eivät vain millään järjesty, mikä voi tuntua hurjan epäreilulta ja väärältä. Joskus vastaukset siihen, miksi jokin ei voinut järjestyä, selviävät myöhemmin, joskus taas tulee pelkkiä ruumiita ilman vastauksia.

    Itsekään en syystä tai toisesta tunnu useinkaan saavan, mitä haluaisin ja mitä minun ehdottomasti kuuluisi omasta ja muidenkin mielestä saada, kuten kunnollisia oman alan töitä tai muutakin kuin riistopalkkioita tekemästäni työstä. Universumi lienee kuitenkin päättänyt toisin, ja se pitää vain hyväksyä. Näemmä näiden asioiden ei ole tarkoitus järjestyä, eikä minun tarvitse edes tietää, miksi niin on.

    Sitäkin olen välillä miettinyt, että miksi jollain ilkeällä ja väkivaltaisella ihmisellä on kumppani, mutta joku ihana ja hyvännäköinenkin ihminen ei millään löydä ketään? Usein on vielä niin, että se hirveä ihminen löytää aina helposti uuden kumppanin siinä missä se ihana ihminen on vuodesta toiseen yksin. En vain käsitä, mutta kai senkin täytyy jostain syystä mennä niin. Elämä todella on mysteeri!

    Sinulle toivon niin paljon asioiden järjestymistä kuin suinkin! <3 Unesi ja nykyinen olinpaikkasi lupaavat hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon ihanan pitkästä ja ajatuksella kirjoitetusta kommentistasi! Toki eri mieltä saa olla, kunhan muistaa perustella. Oon kans miettinyt ihan samaa, miten me suomalaiset ollaan niin etuoikeutettuja ja silti moni valittaa... Mutta minulla olisi mielenkiintoinen tarina tähän liittyen, miten valittaminenkin on tärkeää espanjalaisesta näkökulmasta, joten ehkä voisin kirjoittaa siitä postauksen.

      Aika hurja esimerkki, mutta joskus tarvitaan ravistelua tajutakseen, miten hyvin meillä on asiat verrattuna vaikkapa moniin intialaisiin.

      Näin uskon, että asiat järjestyvät, jos niin on tarkoitettu. Ainakin tuntuu, että todistan sitä omassa elämässä, mutta aikahan sen näyttää, minne elämä lopulta vie.

      Niin, joskus jos joku asia ei mene niinkuin toivoisi, niin silloin aukeaa ovi johonkin parempaan. Sinusta olen saanut todella ammatimaisen, ahkeran kuvan blogisi perusteella, kun argumentoit ja tutkit taustoja artikkeleihisi, joten uskon, että aivan varmasti sinua odottaa joku todella upea, mielenkiintoinen työ, kun vaan lähdet etsimään ja toteuttamaan itseäsi. :) Ja joskus ne työjutut järjestyvät jotenkin ihan ihmeellisen sattuman kautta.

      Niinpä, elämä on suuri mysteeri! Itse olen mieluiten yksin, kuin huonossa seurassa.

      Kiitos!!! Toivotaan, että asiat järjestyvät -itse kullekin. :) Juuh, niin lupaa, mutta... aika näyttää. Jännittävä elämänvaihe on ainakin menossa, kun kaikki tuntuu yhdeltä suurelta seikkailulta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)