HYPNOOSISSA TOISTA KERTAA ─ USKOMATON KOKEMUKSENI

Sisäinen ääneni oli vahva. Minusta todella tuntui, että hypnoosiin on päästävä toista kertaa. Niinpä varasin itselleni uuden ajan ja näin sen vaivan, että matkustin Etelä-Teneriffalta pohjoiseen, Puerto de la Cruziin.

Jälleen kerran tein samoin kuin viimeksi eli kävin aamupalalla läheisessä kahvilassa. Arvelin, että sessio ei tulisi tällä kertaa olemaan niin pitkä kuin viimeksi, mutta olisi hyvä syödä varmuuden vuoksi.

Odotin joogakeskuksen ovella, kunnes hypnoterapeuttini tuli paikalle. Sisällä vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen meditoimme yhdessä. Toistimme mantraa. Tämä oli minulle uudenlainen tapa meditoida, sillä en ollutkaan aikaisemmin käyttänyt mantroja tässä yhteydessä. 

Tämän postauksen aikana voit kuunnella tätä Youtubesta.

Käyttämämme tekniikka

Aikaisemmassa postauksessani kerroinkin hypnoosista yleisesti, mutta en maininnut käytettyä tekniikkaa. Ennen kuin kerron enemmän, lienee paikallaan huikata siitä. 

Ehkäpä joku innostuu tutkimaan asiaa enemmän tai ties vaikka löytää itselleen uuden uran. Jos kirjoittajan työtä ei lasketa, en voisi kuvitella mielenkiintoisempaa ammattia kuin hypnoterapeutti.

Tekniikka, jota hypnoterapeuttini käyttää, on Quantum Healing Hypnotic Technique (QHHT). Sitä käytetään, jotta ihminen pääsee näkemään oman menneen elämänsä tai useamman. 

Siinä vaivutaan unen ja valveen välimaastoon, jossa esiin tulee se meidän tiedostamaton osa, alitajunta, sielu, Higher Self. Se osa meistä, joka on yleensä piilossa tietoiselta mieleltä. Sisäinen ääni, jota kuuntelemme aivan liian harvoin.

Tämän tekniikan pioneerina tuli tunnetuksi Dolores Cannon, joka kirjoitti aiheesta useita kirjoja. Hän väitti, että ihmisillä on menneitä elämiä ja tämän hän todisti omilla potilaillaan. Hypnoosin avulla he pystyivät tutkimaan menneitä elämiä, joita ihminen ei pystyisi muuten muistamaan tietoisessa tilassa.

Dolores oli hypnotisoija ja parantaja, joka pyrki auttamaan potilaitaan. Hän uskoi, että tämän tekniikan avulla potilas saa yhteyden itseensä, alitajuntaan (Higher Self, sielu), joka puolestaan on yhteydessä Lähteeseen, universumiin, Jumalaan tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua.

Ihminen saattaa kantaa taakkoja, jotka ovatkin tulleet menneistä elämistä ─ eikä välttämättä itse edes tiedä sitä. Hänellä voi olla pelkoja, fobioita, traumoja tai muita seurauksia, jotka näkyvät nykyisessä elämässä. 

Tutkimalla menneitä elämiä, niitä voidaan käsitellä ja auttaa potilasta. Jo se, että ihminen ymmärtää, mistä hänen pelkonsa kumpuaa, on todella helpottava tieto. 

Toinen kerta hypnoosissa

Tällä kertaa hypnoosissa oli mukana uusia elementtejä. Oli tullut uusi patja, johon asetuin makuuasentoon. Yläpuolellani riippui tähti. Käsiini sain kristallit ja päähäni unimaskin ja kuulokkeet.

Musiikki alkoi ja kuuntelin sitä. Ehkä suurin ”pelkoni” on, että en pääse hypnoositilaan. Yritin uppoutua musiikkiin, mutta se oli hieman hankalaa. Musiikissa oli jotain, josta en tykännyt. Se ei ollut niin miellyttävä kuin viime kerralla. Unimaskikin painoi ikävästi päätä.

Mutta, kun hypnoterapeutti otti kuulokkeet pois päästä, olin näköjään onnistunut vajoamaan unen ja valveen välimaastoon eli siihen tavoiteltuun tilaan. En ollut hereillä, mutta en unessakaan. Olin koko ajan tietoinen ympäröivästä maailmasta, jopa siitä päätäni painavasta unimaskista.

Hypnoosin aikana näin jälleen sen saman nuoren naisen, josta olin kertonut aikaisemmin täällä blogissa. Suora lainaus aikaisemmasta postauksestani:
” Ensimmäisessä näkemässäni elämässä olin nuori nainen, joka seisoi yksin peloissaan synkässä metsässä. Sitten hän joutui jonkinlaisen pahan hengen hyökkäyksen kohteeksi, jota vastaan hän taisteli, mutta lopulta kuoli veren valuessa maahan.”

Nyt tässä hypnoosisessiossa pääsin näkemään tämän ruskea- ja kikkuratukkaisen nuoren naisen elämää. Näin, missä hän työskenteli, välähdyksiä hänen elämästään ja lopulta hänen kuolemansa. Toistan: Sain siis selville, millainen oli oma edellinen elämäni ja lopulta myös kuolema.

Mutta se ei päättynyt siihen!

Palataan siihen hetkeen, kun olin kuollut väkivaltaisesti synkän metsän keskelle. Seuraavaksi nousin henkenä ylös, ylös, ylös avaruuteen. Tilaan, jossa ei ollut aikaa tai paikkaa. Tunsin itseni vapaaksi! Liitelin ja pyörin siellä ”nauttien kyydistä”.   

Hypnoterapeutti pyysi minua tarkkailemaan, onko ympärilläni ketään näkymätöntä olentoa. En ollut varma, sillä niin pimeää siellä oli.

”I’m not sure, because this is a dark place.”

Niinpä hypnoterapeutti kehoitti minua kutsumaan apua oppailtani, jos joku kuulisi minut.  

”Maybe there is, but I don’t see.” totesin.

En nähnyt mitään, vaikka pyysin, että minulle näyttäydyttäisiin. Seuraavaksi toivoin, että paikalle ilmestyy joku hyvää tarkoittava olento. 

Ja siinä hän oli, nenäni edessä. Enkeli. Hänellä oli vaaleat, kiharat hiukset ja valkoinen kaapu. Hän ojensi minulle kätensä kuin kehotuksena seurata häntä. Kysyin enkelin nimeä ja tämä esittäytyi Gabrieliksi. Seurasin enkeliä ja astuimme valoon. 

Mitä valossa tapahtui?  Tunsin ympärilläni olevan Jumalan, suuren rakkauden, joka ympäröi minua. En nähnyt Häntä, mutta tunsin Hänet. Hän oli rakkaus, kirkkaus ja valo. 

Enkeli seisoi vieressäni, mutta en tiennyt, mitä tapahtuu. Ja niin kysyin Gabrielilta, mitä minun täytyy tehdä. Polvistuin maahan Jumalan eteen ja pyysin anteeksi kaikkia virheitäni. Toivoin saavani uuden tilaisuuden. (Tätä kirjoittaessa minulla meni kylmänväreet.)

Ymmärrän nyt, että tämä on minun uusi tilaisuuteni elää parempi elämä. Edellinen elämäni oli päättynyt aivan liian aikaisin ja se päättyi kamalalla tavalla, väkivaltaisesti. 

Kysymyksiä Higher Selfille

Hypnoterapeutti kyseli improvisoiden tilanteen mukaan. Hän myös luki paperilta minun omat kysymykset, jotka olin miettinyt valmiiksi ennen sessiota. 

Tiedustelimme, mikä on minun nykyisen elämäni tarkoitus. Se on ihmisten auttaminen. Tehtäväni on kirjoittaa tarinoita, moraalisia opetuksia. Nämä olivat toki tulleet esille aikaisemmassa sessiossa. Asiat eivät siis olleet muuttuneet siltä osin.

Entä, miksi minun piti tulla uudestaan hypnoosisessioon? Sain vastaukseksi tarvitsevani apua, sillä en tee sitä, mitä minun on tarkoitus tehdä ja minun pitää kasvaa myös henkisesti.

”She needs help. She is not doing what she is supposed to do. And also in spiritual way. She needs to grow.”

Higher Self ilmoitti napakasti, mutta ystävällisesti, missä on kehitettävää. Minun tulee noudattaa Higher Selfin antamia selkeitä ohjeita jokapäiväisessä elämässäni ja ennen kaikkea meditoida säännöllisesti. Nimenomaan meditointi on todella tärkeää. Se on kaiken avain.

Kiitosta sain siitä, että olin kyllä tehnyt meditaatiota. Higher Self toivoi vain nyt, että tekisin hieman enemmän ja säännöllisemmin. En voi kuulemma kehittyä henkisellä polullani ilman sitä.
”In the mornings and in the evenings. 15 and 15 minutes, minimum.”

Higher Self kiitti myös sitä, kuinka seuraan sydäntäni ja intuitiotani. Siitä osoituksena tekemäni Suomen matka ja tantraretriitti. Kysyimme, voisiko Higher Self auttaa minua muuttumaan päättäväisemmäksi.

”Yes.” kuului hänen vastauksensa.

Higher Self paransi minua valolla, jotta minun on helpompi meditoida.

”She is on a good path. Just keep going. Not to loose this opportunity”.

Kysyimme, miksi Higher Self näytti tuon nuoren naisen elämän. Siksi, että en hukkaisi tätä elämääni, kuten Daisy teki. Nyt minulla on uusi tilaisuus tässä elämässä.

”That she shoudn’t waste her life like Daisy did. And now she have the opportunity to do it in this lifetime.”

Entisessä elämässä nimeni oli tosiaan Daisy.

Kysyin, miten saisin tasapainoa elämääni, jotta voisin kirjoittaa kaikki tarinani? Higher Self ohjeisti nousemaan aikaisin ja menemään nukkumaan aikaisemmin. Aamun meditoinnin ja aamupalan jälkeen minun tulisi tehdä päivän työt, ruokailla klo 11 ja klo 15. Iltapäivällä minulla olisi sitten hyvin aikaa tehdä haluamiani asioita.

Kysyimme myös, mitä minun tulisi parantaa itsessäni. Olin kertonut hurjasta tantraretriittikokemuksestani hypnoterapeutille. Itse ajattelen, että minulla on varmasti jotain parannettavaa itsessäni, mutta mitä?

Higher Self tiesi vastauksen:

”Yes, just bad memories. And she needs to move on in her life, not think the past, concentrate on the moment, not worry about the future, not worry about the money. Everything will sorted out. I will help. It’s important that she could finally write her stories.”

Higher Self sanoi minun kärsivän, koska en nyt kirjoita ja minulla on aina joku tekosyy, kuten että pitää tehdä töitä. Hänen mukaansa minun pitää vain järjestää arkielämäni ja löytää rutiinit elämääni. En saa antaa arvokkaiden hetkien valua hukkaan.

Ja Higher Self on niin oikeassa!

“Daisy did not do, what she was ment to do. She died too young and paid big prize. Now she has other opportunity.”

Kysyimme myös jalassani olevasta syntymämerkistä. Hypnoterapeutti luki paperilta kysymykseni: ”Minulla on syntymämerkki ja olen kuullut, että se on haava edellisestä elämästä. Voisitko näyttää minulle tarinan sen takaa? ”

Higher Self vastasi:

”I just showed it.”

Higher Self viittasi tällä siihen, että hypnoosin alussa olin nähnyt Daisyn elämän ja miten hän kuoli metsään väkivaltaisesti. En kuitenkaan varsinaisesti nähnyt, miten hän kuoli.

”It’s not important how.”

Tiedän kuitenkin nyt tapahtumat, jotka edelsivät kuolemaa. Ja sen, miksi hän kuoli niin nuorena. En ole pitänyt omasta syntymämerkistäni. Olen kokenut sen jotenkin häiritsevänä. Vaikka tiedän, että niin monilla ihmisillä on syntymämerkkejä ja jopa ihan näkyvällä paikalla! Minulla se ei edes ole missään näkösällä. Se näkyy ainoastaan silloin, jos olen bikineissä.

Vasta aikuisena olen alkanut olla itselleni armollisempi. Jossain vaiheessa mietin jopa tatuoinnin ottamista. Tein siitä jopa postauksen tänne. Ajattelin, että itsensä valitsemaa tatuointia on kivempi katsoa. 

Jätin vain kertomatta, että halusin myös peittää syntymämerkkini. Tatuoinnin kanssa tulin lopulta tulin siihen tulokseen, että en sitä ota. Tämä merkki on osa minua.

Tämä Daisyn koskettava tarina sai minut suhtautumaan syntymämerkkiini toisin. Se todellakin voi olla ihan konkreettinen merkki eletystä (menneestä) elämästä ja siksi se on kaunis, eikä mikään hävettävä asia. 

Huh, tulipas sanottua. Mietin, paljastaako tätä kohtaa ollenkaan täällä. Jotenkin tämä asia on aina ollut iso juttu itselle, vaikka ei se ole.

Nyt, kun uskallan mainita siitä tässä, olen onnistunut selvästi kasvamaan ja kehittymään armollisuudessa itseäni ja vartaloani kohtaan. Minulla ei todellakaan ole mikään mallivartalo, mutta olen hyvä juuri tällaisena kuin olen! 

Lopuksi kysyimme, mitä muuta Higher Self haluaisi kertoa minulle. Higher Self painotti, miten tärkeää on, että seuraan ohjeita. Tarvitsen elämääni tasapainoa ja näillä ohjeilla se onnistuu. Higher Self myös sanoi, että marraskuussa meillä on uusi hypnoosisessio.

”That she has a little pressure to follow these advices.”

Lopuksi kiitimme Higher Selfiä vastauksista kaikkiin kysymyksiini. Heräsin hypnoosista ja otin unimaskin pois. Olin itkenyt. 

Huh, miten uskomaton kokemus. En voi kuin suositella tätä jokaiselle. Me ihmiset olemme niin paljon enemmän kuin tämä meidän keho ja mieli. Niin paljon enemmän, kuin mitä meidän systeemi ja yhteiskunta meille opettaa. Oli todella mullistavaa nähdä entinen elämäni, tavata enkeli Gabriel ja itsensä Jumala.

Hypnoosin jälkeen

Seuraavaksi minulla oli keskustelutuokio hypnoterapeutin kanssa. Kävimme läpi kaikkea koettua ja pohdimme saamiani vastauksia. Tämä sessio oli minulle uskomaton, kertakaikkisen uskomaton. En voi edes sanoin kuvailla, miten uskomatonta on nähdä edellistä elämäänsä ja oma kuolemansa. 

Nyt ymmärrän itseäni paremmin ja miksi olen tällainen kuin olen. Miksi olen syntynyt juuri tähän perheeseen ja moni muukin asia loksahti paikoilleen.

Suuri oivallus on ymmärtää, että kuolema ei ole kaiken loppu. Se on vain uusi alku. Miten tässä maailmassa on myös näkymätön maailma, jota emme välttämättä näe silmin, mutta tiedämme sen olevan siellä. Miten paljon tässä maailmassa onkaan asioita, joita ei voi silmin havaita tai tieteellä (vielä) todistaa, mutta ne ovat olemassa.

Ja sitten… kyllä minunkin tietoinen mieleni kyseenalaisti kokemaani. Olikohan se nyt totta? Olikohan se vain mielikuvitusta? Höpöhöpöä. 

Tietoinen mieli yritti selittää asian näin: ”Daisy oli se koira puistossa…” Mutta… vaikka Daisy oli se koira puistossa, jota omistaja huusi ja johon törmäsin yhden ainoan kerran, silti nimi jäi jostain syystä mieleeni. Vaikka minulla on huono nimimuisti. Mutta jostain syystä juuri tuo nimi jäi mieleeni. 

Ihminen ei voi myöskään keksiä jotain ”uutta”. Koska se ”uusi” asia tulee jostain. Ne kumpuavat tuolta jostain sisältä. Mistä muualta ne voisivat tulla, elleivät nimenomaan sieltä edellisestä elämästä?

Lupasin, että noudatan Higher Selfin ohjeita ja Daisyn elämästä saatuja oppeja, joista tärkeimpänä olivat:

Mieti jokaista päätöstäsi elämässä. Jokaisella valinnalla on seurauksensa. Seuraa aina sydäntäsi.

Hypnoterapeutti hymyili ja sanoi:
”No, nyt sinulla on tarina, josta kirjoittaa.”

Oletko sinä tietoinen omista edellisistä elämistä? Lukisin mielelläni sinun kokemuksistasi!

 

P.S. Aion kirjoittaa ylös Daisyn elämän. Haluaisitko sinä lukea hänen elämästään? Tietää, miksi hän kuoli? Ehkä voisin julkaista täällä blogissa? Tai sitten kirjoitan pöytälaatikkoon, jossa se saisi sitten odottaa sopivaa hetkeä nähdä päivänvalo.