KIRPPARIKIERROS HELSINGIN YTIMESSÄ

Kellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että tykkään kirpputoreista. Kirppareissa viehättää tunnelma. Sieltä voi löytyä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Pelkkä katselu on jännittävää. On kuin olisi löytöretkellä...

 

Niinpä oli itsestäänselvyys, että kirpputorille on päästävä. Jäähallin kirpparilla olisimme ehdottomasti halunneet käydä, mutta sitä ei ollutkaan juuri sen ainoan kerran, kun minäkin Helsinkiin eksyin. Lopulta risteilimme siellä sun täällä ympäri kaupunkia ja piipahdimme yhteensä kolmessa paikassa.

Ensimmäinen matkamme varrelle osunut kirppari oli pieni tapaus. Täytyy sanoa, etten varmaan koskaan ole niin pienessä paikassa käynyt. Seuraavaksi satuimme kahteen kirppariin, jotka molemmat keskittyivät vaatemyyntiin. 

Sydän kurkussa katsoin hintoja. Käytetyistä vaatteista pyydettiin hurjia hintoja, hinnat liikkuivat noin 15 € kieppeillä ja siitä ylöspäin -esim. H&M:n takistakin pyydettiin surutta n.30€. Tuli tunne, että vaatteita myydään rahan kiilto silmissä. Mihin on kadonnut kirppareiden alkuperäinen idea? Myydä vanhat tavarat ja vaatteet edullisesti?

Itse en ole valmis maksamaan käytetystä Zaran paidasta 15€, kun Espanjasta voin ostaa uuden puolet kalliimmalla. Espanjassa alennuksien aikaan hintoja pudotetaan ihan reippaalla kädellä, joten minäkin olen monet vaateostokseni keskittänyt alennuksien aikaan.  Tuolla 15€:lla voi jo ostaa uuden (ei merkki)vaatteen Espanjasta. 

Merkkivaatteet kirpparilla

Merkkivaatteet ovat asia erikseen, nekin maksaa Espanjassa pitkän pennin. Suomalaisilta kirpputoreilta voi löytyä merkkivaatteita ja silloin voi olla ihan oikeutettua pyytää suurempi hinta. Mutta… entä, jos kyseessä on piraattituote? 

Kirppareilla ollessamme tutkimme vaatteita innoissamme. Vastaan tuli yksikin ”merkkivaate”, joka ei siis oikeasti ollut se, vaan piraatti. Se näkyi vaatteen laadusta, viimeistelystä ja kokonaisuudesta. Logokin oli juosten kustu.

Kirpparilla asioidessa täytyy olla a) hintatietoinen b) merkkitietoinen ja lisäksi täytyy olla silmää, jotta erottaa aidon tuotteen jäljitelmästä. Aikamoinen homma, mutta varmasti palkitsevaa sille, kuka sen taitaa. Onneksi ei tarvitse pelätä tuota, kun en itse osta juuri koskaan vaatteita kirppareilta. Minua kiinnostavat muut asiat; vanhat esineet, kirjat ja taulut.

Kaiken kaikkiaan Helsingin kirpparireissuiltamme ei käteen jäänyt yhtään mitään. Löysin vain yhden oikeasti mielenkiintoisen vaatteen, mutta t-i-e-t-e-n-k-i-n väärä koko! Niin yllättävää kirpparilla… ei oikein innosta jatkossakaan tekemään vaateostoksia. Höh.