Olemme jo käyneet hiihtämässä. Vedimme mukit ja nauroimme –kuinkas muutenkaan. Kävimme kirpputorilla. Taas. Se oli sokkeloinen. Joka paikka tursusi tavaraa. Näin vaikka mitä mielenkiintoista! Keinutuoleja, vanhoja ei mitään taskukokoisia radioita, suksia, taskukelloja, pientä korjausta kaipaavan Suomen lipun –ynnä muuta mukavaa. Hinnatkin oli ihan eri luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Löysin esimerkiksi sellaisen todella hyväkuntoisen mokkatakin karvakauluksella hintaan 12€. Oli vain yksi mutta. Liian suuri koko. Taas.
Kirpparilla
kierrellessä näin varmasti maailman söpöimmän arkun. Älkää antako rumalta
kalskahtavan sanan hämätä. Kyllä se oikeasti oli ihana! Todellinen aarrearkku.
Miulle aarrearkuksi riittää, että se on vanha ja sitä se kyllä oli. Arkku oli
(ei enempää eikä vähempää) 1930 –luvulta ja ah, siinä näkyy kolhuja. Ajan patinoimaa -fraasi saa ihan uuden
ulottuvuuden.
Hintaa arkulla on kylläkin reippaasti yli 100€. Monesti noin
suuri hinta saisi miut tekemään välittömän katoamistempun, ellei just nyt olisi
silmät nauliintuneet kiinni siihen arkkuun. Pikku hiljaa onnistuin repimään
itseni pois paikalta. Jos olisin jäänyt norkuilemaan siihen yhtään pidemmäksi
aikaa, olisi peli ollut menetetty ja en olisi lähtenyt sieltä kulumallakaan. Ainakaan ilman sitä arkkua.
Kirpparikierroksesta
kotikonnuilla on nyt kulunut muutama päivä ja en vain saa mokomaa arkkua pois
mielestä. Voih, miksi olen hulluina vanhoihin tavaroihin? Siihen saisi kivasti säilöttyä kaikkea ja olisi sitten muitakin vanhoja esineitä huoneessani, kuin vanha ikonini. Kohta varmaan näen
unta siitä arkusta… Rakas Joulupukki... *vink, vink*
Sielu lepää, kun saa välillä levähtää kaiken hälinän keskeltä täydelliseen hiljaisuuteen. Kaunis kuva!
VastaaPoistaTotta! Varsinkin Joulun aikaan on ihan paikallaan rauhoittuminen. :) Ihana aina katsella noita pikkulintuja, niin napsaisin kuvan muistoksi. :) Vain talitintit puuttuu. ;)
Poista