HAMEPROJEKTI ETENEE

Eilen menin erääseen pieneen, mutta sitäkin ihanampaan vanhan ajan tyyliseen kyläkauppaan. Kauppa sijaitsi oikeasti vanhassa rakennuksessa, mutta sen lisäksi sitä oli tarkoituksella sisustettu vanhaan, kunnon tyyliin. Kaikki huokui entisajan tunnelmaa ja vanhoja tavaroita oli käytetty sisustuksessa. Mielestäni vanhoissa tavaroissa saa ja pitää näkyä vuodet ja käyttö. Rapistunut maalipinta, muutama kolhu, ei haittaa! Sehän vain kertoo omalta osaltaan siitä eletystä elämästä. Kaupassa oli myös kahvila, jonne mahtuu vähän isompikin poppoo.

 

Koko paikassa oli paljon tunnelmaa, mutta mikä parasta, löysin sieltä sen mitä hainkin: 20 cm pitkän vetoketjun. Oikeastaan ostin kaksi. Ihan vain varmuuden vuoksi:  toinen muovinen ja toinen metallinen, mutta punaisella kankaalla. Saa nähdä kumpi lopulta päätyy hameeseen. 

Miun piti etsiä ne käsiini tällaisesta vetoketjuja täynnä olevasta korista. Kirjaimellisesti löysin nämä vetskarit. Voitte vaan kuvitella miut istumassa tuolissa, kori sylissä ja mittanauha käessä. Hetkeksi tuli tunne, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Kunnes käsi osui yhteen kivaan vetoketjuun ja hetken kuluttua löytyi toinenkin. Kolmaskin vaihtoehto olisi ollut, mutta siinä vaiheessa toppuuttelin itseäni. Ei sillä, että hinta olisi päätä huimannut. Voi sitä löytämisen riemua!

En tiiä mitä olisin tehnyt ilman tätä, melkein keskellä ei-mitään, olevaa kauppaa. Kangaskaupat on niin harvinaista herkkua, kun ei olla enää kaupunkien vaikutusalueella. Onneksi oli tämä vanhan ajan kauppa!

Myös itse kangas on viimeisimmän tiedon mukaan valmis toimitettavaksi. Pietään peukkuja, että ehtisi tulla mielellään ensi viikolla... Ja sitä myöten mie pääsisin tositoimiin. En malttaisi odottaa! Edelleen mietin niitä nappeja hametta koristamaan. Tarkoituksena olisi tehdä yksinkertainen hame ja napit voisivat tuoda siihen oman säväyksensä. Ehkä ne voisi kuitenkin tässä vaiheessa unohtaa. Oli jo ihan tarpeeksi jännittävää pelkän vetoketjun etsintä...