JOULU ESPANJALAISITTAIN

Joulu on jo takanapäin ja katseet suuntautuvat seuraavaksi Nocheviejaan, Uuden Vuoden viettoon. Ennen kuin innostun höpöttämään Uudesta Vuodesta, kerron hieman millainen oli joulumme täällä Espanjassa.

Joulu oli täälläkin, vaikka puitteet ovat erilaiset verrattuna Suomeen. Täällä ei ole lunta, eikä pimeys tule niin aikaisin kuin Suomessa. Mikä pahinta, täällä ei ole saunaa, eikä kuusimetsää, josta hakea joulukuusi.

Joulun viettomme alkoi jo aattona kaupunkimaisemissa. Ei näkynyt Joulupukkia eikä lahjoja. Mutta oli illallinen, sellainen monen ruokalajin ja sopivan pienellä poppoolla (8 henkeä).

Vasta 25.12. oli se varsinainen juhlapäivä, jolloin suku kokoontui kello kolmen lounaalle. Tiedättehän, sellaisen ison pöydän ääreen, jossa kaikki puhuvat yhteen ääneen, eikä kukaan kuuntele. Myöskin, jos halusi sanoa jotain pöydän toisessa päässä olevalle, piti melkein huutaa. En onneksi ollut ainoa ulkomaalainen puheliaiden espanjalaisten keskuudessa, vaan tädin englantilainen mies oli mukana joulun vietossa. 

Jouluruoka yhdessä perheen, eli tätien, setien, serkkujen ja heidän kaikkien lastensa kanssa on tuiki tärkeä perinne, jota vaalitaan vuodesta toiseen.

Monessa espanjalaisessa kodissa on joulun aikaan esillä seimi.

Ja sitten se juhlamenu. Se vaihtuu vuosittain. Miulla ei ole aavistustakaan millä periaatteella ruokalajit valitaan, mutta ilmeisesti se aiheuttaa aina suurta päänvaivaa. Juhlamenu on suuri puheenaihe jo viikkoja ennen joulupäivää.

Juhlamenumme käsitti lukuisia alkupaloja, ostereita, täytettyä kanaa ja lopuksi makeaa useampaa eri sorttia. Ahnehdin herkullisia alkupaloja, joista eksoottisimpia olivat katkaravut. Ostereita en halunnut syödä. Ja siinä oli vasta alkupalat. Sitten oli vuorossa los canelones. Se on sellainen lasagnen tyyppinen ruoka. Pääruokana oli täytettyä kanaa, joka vei kielen mennessään. Jälkiruoka jäi syömättä, sillä yksinkertaisesti olin tullut niin kylläiseksi kolmatta tuntia kestäneen ruokailun aikana, ettei maha taipunut enempään. 

Alkupalat.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa lahjat ja yhdessäoloa, mukavaa rupattelua. Olin todella kiitollinen, kun huomasin pysyväni kärryillä keskustelussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen sinut espanjan kielen kanssa. Vielä jokunen vuosi sitten nämä jouluruokailut olivat piinallisia kielimuurin takia. Voin vaan kuvitella, miltä joukkomme toisesta ulkomaalaisesta tuntui, koska tällä hetkellä espanja ei vielä luonnistu. 

Lahjaksi saatu viinipullo, edelleen korkkaamatta.

Kynttilät luovat ihanaa tunnelmaa. Taustalla koristelemani joulukuusi.

Niin, ja yöllä lähdimme vielä yöelämään. En muista koskaan olleeni jouluna itse juhlimassa, mutta mukavaa oli kaikkien kavereiden kanssa. Nyt on vuorokausirytmi ihan sekaisin. Tapaninpäivänä menimme elokuviin ja vasta puolenyön seutuvilla poistuimme ja seuraavana ja sitä seuraavana on tullut valvottua luvattoman pitkään.