MYÖHÄINEN VASTAUS HAASTEESEEN

Viime päivät olen kulkenut sumussa. Kirjaimellisesti. Sumu laskeutui Zaragozaan ja enää ei pyykitkään tahdo kuivua ulkosalla. Lämpötila keikkuu nollan tienoilla, pikku pakkastakin on ollut yön seutuvilla. Ilmapiiri on mystinen sumun seassa, mutta onneksi ei tuule. Tuuli on paljon pahempi juttu.

Viime viikonloppuna lähdin yöelämään. Näin kerrostalon rappukäytävän ja siellä olevan joulukuusen. Sinä hetkenä, sumun keskellä, ihastellessa rappukäytävää, päätin tarttua kännykän kameraan ja ottaa kuvan. Eipä tietenkään tuo ihana näky tallentunut niin kuin minä näin ja koin tuon maagisen hetken. Tällä kuitenkin osallistun valokuvatorstaihin, jonka aiheena on, mitä tontut näkevät kurkkiessaan ikkunoista.

Joulu on ovella ja en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin saati edes postikortteja lähetettyä. Vähän on huono omatunto, kun minä puolestani olen saanut kortteja tänne Espanjaan asti. Mutta aattona soittelen perheelle ja laitan jouluterveiset sähköisesti. 

Tosiaan on ollut kiirettä, eikä syynä ole edes ne tyypilliset joulukiireet. Aika on kulunut kuin siivillä, kun olen kouluttautunut, paiskinut töitä ja valmistautunut lauantain tapahtumaan. Kaiken huipuksi olen nyt flunssassa ja toivon paranevani lauantaiksi. 

Meitä on kivan kokoinen poppoo järkkäämässä jouluista hyväntekeväisyystapahtumaa. Suunnittelin jopa teeman ja sisutuksen. Näin mielessäni kuinka peitämme pöydät valkoisilla lattiaan asti ulottuvilla liinoilla. Näin ne valkoiset joulutähdet, joissa on valo ja laitetaan ikkunaan. Kuvittelin valoja, tuikkuja ja kynttilöitä. Jopa ison discopallon kattoon! Kukkia ehdottomasti. Sekä joulukuusi. Sellainen vihreä, jossa olisi vähän valkoista. Kuvittelin koristetimantteja pöydille… 

Ja sitten, kun esittelin ideani, sain täystyrmäyksen! Tuli se tyypillinen ”ei ole rahaa”. Meitä on niin iso poppoo, että jos oltaisiin jokainen laitettua pari euroa, niin olisi saatu upeat koristukset. 

Oli jotenkin harmillista ja surullista huomata, ettei kellään muulla ollut intoa ryhtyä koristelemaan. Heti tuli ”nou-nou”. Se sai miut surulliseksi. Mielestäni jos järjestetään tapahtuma, niin kyllä siihen pitäisi panostaa.  Edes niiden immeisten vuoksi, jotka sinne tulevat. 

Lopputulos. Minä koristelen oman pöytäni, ostan kukat, virittelen valot ja erotun joukosta. Mutta  toivottavasti hyvällä tavalla.