HALUATKO NÄHDÄ JOTAIN MYSTISTÄ RANSKASSA?

Sitten sinunkin kannattaa suunnistaa tähän pieneen kylään, jossa vierailimme lomamatkallamme. Ja ennen kaikkea jatkaa lukemista.

 

Ennen kuin kerron tarkemmin kylästä ja mitä me siellä oikein näimme, niin lienee paikallaan selvittää, mitä mystisyys minulle on. Minulle se merkitsee jotain selittämätöntä. Esimerkiksi legendaa, joka muuttuu todeksi. Historiaa, joka herää eloon. Paikkaa, jotaa voin käsin koskettaa ja jaloilla astua. 

Ja juuri tällainen on Rennes-le-Château. Paikka, jossa historia herää henkiin. Kylä, jota ympäröi legendat ja mysteerit. Rennes-le-Château on pieni kylä Etelä-Ranskassa, jossa on alle 100 asukasta. Päästäkseen sinne, täytyy ensin ajaa kiemurtelevaa kapeaa tietä ja suunta on vakaasti ylöspäin. Jätimme auton kylään tulleille turisteille osoitettuun parkkipaikkaan. Näköala oli hieno ja sydäntä pakahduttava.

Vielä parkkipaikalta oli noustava jyrkät ja melko pitkät rappuset ylös ennen kuin varsinaisesti olimme itse kylässä. Kylässä, joka oli täynnä kapeita katuja. Kylässä, jossa vallitsi mystinen, odottava tunnelma… Huomasimme, ettemme olleet suinkaan ainoat turistit. Heitä ajoi varmaan sama asia kuin meitä. Uteliaisuus. Varmaa on se, ettei tänne tulla vahingossa. On tultava piätäkaute. 

Mitä me sitten olimme tulleet katsomaan? 

Rennes-le-Châteaun mysteeri

Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 679, kun merovingien viimeinen kuningas murhataan ja kätketään kyseiseen kylään. Nähtävästi tämä kyseinen kuningas oli Jeesuksen ja Maria Magdalenan jälkeläinen. Tämä on alkusysäys mysteerille, josta koko kylä tulee tunnetuksi. 

Sittemmin tapahtui toinen juttu. Eräs nainen nimeltä Marie de Hautpol, myöskin Jeesuksen ja Marian jälkeläinen, kantaa sukupolvelta toiselle siirtynyttä salaisuutta. Sanotaan, että tuo salaisuus olisi Maria Magdalenan haudan sijainti. Koska Mariella ei ollut jälkikasvua, paljastaa hän tuon salaisuuden isä Antoine Bigoulle. Samalla hän antaa isälle joitakin dokumentteja, jotka tämä kätkee rukoushuoneeseen. Marie kuolee ja Bigou tekee omituisen hautakiven ja laittaa sen hänen haudalleen 17.1.1781. 

Satakunta vuotta myöhemmin kylään saapuu uusi pappi Berenguer Sauniere. Tämä alkaa kunnostaa huonossa kunnossa olevaa kappelia. Sauniere löytää isä Bigoun kätkön. Sen jälkeen hänen elämäntapansa muuttuu täysin. Joissakin lähteistä puhutaan jopa aarteesta. Hänestä tulee tuhlaileva. Hän kiinnostuu taiteesta ja vierailee monissa museoissa esimerkiksi Louvressa, josta hän hankkii itselleen mm. kopion taideteoksesta Los pastores de Arcadia (Arcadian papit). 

Saunieren outo käytös jatkuu, sillä sittemmin hän tuhoaa aikaisemmin mainitun naisen Marien hautakiven varmaankin aikomuksenaan päättää salaisuus. Hautakiven oli ehtinyt taltioida eräs arkeologi ja siksi siitä on tietoa jäljellä. 

Jäävuoren huippuna Saunier kunnostaa kirkon, mutta millä tavalla ja otteella! Hän käytti Euroopan kalleimpia rakentajia. Kirkkoon laitettiin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joista esimerkkinä demonio Asmodeo (Salaisuuden vartija)! Lattiasta tulee kuin shakkilauta ynnä muuta ”mukavaa”. Saunier sai kirkon kunnostustyöt valmiiksi ja sellaisena me tunnemme sen tänäkin päivänä. On arveltu, että kirkossa olevat kuvat, kuviot ja symbolit antavat vihjeitä siitä, mitä hän oikein löysi.

Mysteeri ja sattumat kuitenkin jatkuvat… Saunier pyytää palvelijaltaan, että tämä tilaisi ruumisarkun ja hautakiven, johon tulisi 17.1.1917. Päivämäärä on vuosilukua lukuun ottamatta sama kuin Marien hautakivessä. Eikä tässä kaikki. Kun koittaa tuo päivä, Saunierille tulee aivoverenkiertohäiriö. Hän ei kuitenkaan vielä kuole, mutta lähettää palvelijansa hakemaan papin paikalle voidakseen tunnustaa syntinsä. Kuultuaan Saunieria pappi pakenee paikalta, eikä suostu tekemään viimeistä voitelua. Tapauksen jälkeen pappi masentuu, eikä enää hymyillyt. Koskaan. Kuluu viisi päivää ja Saunier kuolee. Lopullisesti. 

Tänä päivänä kylässä ei saa tehdä minkäänlaisia kaivauksia. Mutta jos pitää silmänsä auki, voi nähdä jotain tai aika paljonkin mielenkiintoista.Ihan kuin Dan Brownin kirjasta Da Vinci -koodi. Sillä erotuksella, että oletettavasti kaikki tämä on tapahtunut. (Lähteet: artikkeli El misterio de Rennes le Chateu , artikkeli Rennes-le-Châteaun mysteeri ja Wikipedia)

Vierailumme

Suuntasimme ensimmäiseksi kirkkoon, joka oli todella hätkähdyttävä. Ennen kuin edes kerkeämme sisälle asti, sisäänkäynnin yläpuolella oleva teksti kiinnittää huomiomme. ”Terribilis est locus iste”. Tämä on kauhea paikka? 

Hieman hämmentyneissä tunnelmissa menimme kirkkoon. Heti sisälle tultaessa vastassa on demoni. Ensimmäinen ja varmaan viimeinen kerta, kun näen pirun kirkossa!

Lattia oli kuin shakkilauta. Näin pääkalloja. Näin salaoven. Mutta ei se ollut niin salainen, kun jopa minä huomasin sen. Näin miehen, jonka silmät olivat ihan mustat. Näin Maria Magdalenan. Nämä ja muut kirkossa olevat hahmot katsoivat kaikki kohti lattiaa. Alttarilla on Maria ja Joosef. Kummankin sylissä on lapsi. Onko siinä Jeesus ja hänen veljensä?

Aikamme ihmeteltyämme kirkon omituisuuksia, siirrymme ulos. Ihmeellisyydet jatkuvat…

Jatkamme kävelykierrostamme kylässä. Näemme Magdalan tornin, jonka Saunier oli aikoinaan rakennuttanut. Millä rahalla? Hän oli rakennuttanut tornin, tien naapurikylään, puutarhan, suuren asuintalon... Niitä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa pelkällä papin palkalla...

Näimme ja ihastelimme kauniita maisemia. Päätämme tehdä pikku piknikin ja evästimme ulkona, upeiden maisemien äärellä. Ruoka tosiaan maistuu paremmalta ulkoilmassa! 

Museoon emme tällä kerta menneet, vaikka sellainenkin sieltä olisi löytynyt. Oli aika jatkaa matkaa… kohti Andorraa!