MATKA ANDORRAN RUHTINASKUNTAAN

Matkamme viimeinen etappi oli Andorrassa, Koillis-Espanjassa ja Etelä-Ranskassa kiertelyn jälkeen. Ja nimenomaan tarkoitan Andorran ruhtinaskuntaa, en samannimistä paikkaa Espanjassa! Täältäkin löytyy Andorra. Samaan syssyyn varoitan, että tästä tuli aika pitkä postaus noin omalla mittapuulla... Eli kannattaa ottaa mukava asento ja kuppi kuumaa tälle nojatuolimatkalle.

Olen ollut Andorrassa (molemmissa) kerran aikaisemmin elämässäni, mutta en juuri muista siitä mitään. Se matka oli lähinnä ostosmatka, jolloin kierreltiin erilaisissa kaupoissa, eikä lopulta ostettu mitään.
 

Andorra on minivaltio Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa, joten koko maa on kauttaaltaan yhtä vuoristoa. Siellä verot ovat paljon pienemmät kuin Espanjassa (Ranskasta puhumattakaan), joten ennen sinne mentiin useinkin niin sanotusti shoppailemaan. Ajat ovat toki muuttuneet ja vaikka veroprosentit ovat edelleen pienemmät, niin hintaerot eivät ole kovinkaan merkittäviä Espanjan ja Andorran välillä. 

Oikeastaan sieltä olisi kannattanut tuoda vain tupakkaa ja alkoholia ja hyödyntää edullisempi polttoaine. Mutta kun kumpikaan ei sauhutella, niin tupakkakaupat kierrettiin kaukaa. Alkoholia oltaisiin haluttu ostaa yömyssyksi pari pulloa, mutta tiukat tuontimääräykset torppasivat sen. Oli tyydyttävä yhteen. Tässä vaiheessa en voi kuin ihmetellä moista tiukkapipoisuutta! Entä jos minäkin olisin halunnut oman viskipullon? 

Katso kuvan tietä vasemmalta oikealle. Se on se tie, jota pitkin ajettiin!

Automatka Ranskasta Andorraan

Turvauduimme tuttuun konstiin. Jo Ranskassa laitoimme älypuhelimiemme gps:t päälle hyvän sään aikaan eli hyödyntäen hotellin ilmaisen wifi-yhteyden. Tosin siinä mystisessä kylässä signaali hävisi kuin pieru Saharaan, sekä muutenkin koko vehje meni ihan täysin sekaisin. Sekös otti meitä molempia pannuun, sillä vaikka oli Etelä-Ranskan ja Espanjan kartat, niin eipä tietenkään ollut Andorran. Ja Ranskan kartasta ei edes näkynyt tuota pikkupaikkaa. 

Pienen kinastelun jälkeen ajoimme lähimpään kylään, jonka olimme paikantaneet kartalta. Ja kuinkas ollakaan, myös gps alkoi taas toimia! 

Maisemat alkoivat muuttua huomattavasti mitä lähemmäs Andorraa tulimme. Hetki hetkeltä tuli yhä vehreämpää, puita ja lopulta vuoristoa. Noustiin jonnekin korkealle, laskeuduttiin ja taas noustiin. Tie kiemurteli ja maisemat todella saivat haukkomaan henkeään. Niin vehreää. Pikku hiljaa kasvillisuus ja vehreys alkoi vähenemään, kun oltiin noustu ilmeisesti riittävän ylös. Joka tapauksessa näköalat olivat hienoja ja vuoristomaisema sopii Andorralle kuin nenä päähän. 

Matkan ajan taisinkin olla nenä auton ikkunassa kiinni. Näin yhdessä kohti jopa niin ison linnun, että olisi voinut olla vaikka kotka. Vaikka automaattisesti nimitin kaikkia näkemiäni isoja lintuja haukoiksi… Näin paljon lehmiä, jopa vuorten rinteillä ja ihmettelin, miten ne viihtyvät kaltevalla tasolla. Ihmeellisintä oli, kun siellä ne kirmasivat vapaina kuin taivaan linnut ja jopa tiellä saattoi tulla vastaan lehmä. Ja ne maastoutuu aika hyvin, kun ovat pirulaiset vaaleita väritykseltään. Onneksi olin minä varasilminä ja pystyin huikkaamaan, että edessä on lehmä. Ai missä? Kun ei mies nähnyt.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo Andorrassa! Matkan pelottavin osuus oli, kun nousimme yhä ylemmäs ja jouduimme ajamaan pilven sisään. Tiedättehän ne kaukana siintävät vuoren huiput ja pilvet, jotka niitä ympäröi? Kuvitelkaa, että me jouduttiin kirjaimellisesti tuollaisen pilven sisään. Siinä oli maailman lopun tunnelmat käsillä, sillä tie oli petollisen mutkainen ja eteenpäin näkyvyys oli todella huono. Ja se, kun ajettiin mutkaan, ja tunsin olevamme korkealla, mutta ei näy kuin vain harmaanvalkoista sumua. Se on pirun pelottavaa. Onneksi se osuus ei kauaa kestänyt!

Pian tulimmekin määränpäähämme ja kun gps lausui ensimmäistä kertaa paikan nimen, niin se sai hymyn huulille! Grau Roig (joku hihittelee edelleen vedet silmissä).

Paras hotellielämys ja paras aamupalani koskaan

Meidän hotelli oli hiihtokeskuksessa, eräässä laaksossa. Maisemat olivat kauniita ja hotelli oli kaunis. Olimme varanneet pari yötä. Ja kuulkaas, tässä oli elämäni kaikkien aikojen paras ja ikimuistoisin hotellielämys ja paras aamupala koskaan. Suosittelen, suosittelen ja suosittelen!

Hotelli oli kaunis sisältä ja ulkoa. Kirsikkana kakun päällä olivat ne upeat maisemat. Huone oli ylellinen. Tv oli taulu-tv ja iso. Sänky oli iso. Ikkunasta näkyi kaunis vuoristomaisema. Kylpyhuoneessa oli pyyhkeitä monta, kylpytakki ja tossut. Minibaari löytyi. 

Entäs sitten hotelli? Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Kylpyläosasto oli toki pieni, mutta ihan riittävä. Sieltä löytyi sauna, höyrysauna, uima-allas ja kaksi poreallasta. Toinen sisällä ja toinen ulkona. Jo tulopäivänä menimme kylpylään.

Aamupalalla yhdistyi kaikki ne elementit, mitä täydelliseltä aamupalalta voi odottaa. Paitsi tällaisesta aamupalasta en edes ollut osannut unelmoida! Siellä oli vaikka mitä makeita herkkuja, juustoja, pähkinöitä hedelmiä, leipiä, mini-hampurilaisia, lohta, hyvälaatuista kinkkua, pekonia, chorizoa, muroja montaa eri sorttia. Ja kerrankin hotelli, jossa oli hyvää mehua ja kahvia. Jogurtteja oli itse tehtyjä, smoothieta… Kaikkea. Ihan kaikkea. Esille laitto oli täydellinen. Ja ravintola; se oli hieno. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällinen. 

Lauantaina olimme shoppailemassa (ostokset esittelen myöhemmin). Sen jälkeen menimme kävelylle lähitienoille. Illansuussa alkoi laskeutua pimeys. Näimme ison pilven laskeutuvan laaksoon kohti hotellia ja sen mukana alkoi tulla vilpoista. Sittenpä olikin ihana mennä kylpylään. Ulkona olevassa porealtaassa olimme vain me, eikä ketään muuta. Oli huippua!

En edes voisi kuvitella, minkä hintainen hotelli on pääsesonkina eli talvella. Mutta nyt se oli erittäin kohtuuhintainen sopien siten budjettimatkaajankin kukkarolle. Minähän olen ikuinen budjettimatkaaja, joka katsoo hintoja, mutta josta on tullut vuosi vuodelta ylellisemmän haluinen. Mutta tästä hotellista tuli minun kaikkien aikojen lempihotelli! Täydellinen.

Hotellin nimi on Grau Roig Boutique Hotel & Spa. Seuraavan kerran, kun menette Andorraan, tiedätte siis missä yöpyä! 

Kotimatka

Sunnuntaina koitti matka kotia kohti. Ensin kuitenkin menimme vielä tutkimaan kauppoja, sillä sunnuntaisinkin ne ovat siellä auki. Käytiin muutamassa outletissa, josta ehkä saatoin ostaa jotain… 

Matka Andorrasta aina Zaragozaan asti Espanjan puolelle kesti neljä tuntia taukoineen. Emme taaskaan ajaneet moottoriteillä, joilla olisi pitänyt maksaa tietulleja. Reissu oli takanapäin, mutta fiilikset korkealla!