sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

TÄLLAINEN ON TENERIFFAN KOTINI

Elän nyt elämäni suurinta seikkailua. Blogissani olen kertonutkin tästä elämän vaiheestani melko avoimesti. Miten minulle tuli ero. Miten muutin yksin Teneriffalle ilman asuntoa ja työtä, mutta jotenkin ihmeellisesti ne järjestyivät yhdessä päivässä. Miten menin takaisin Suomeen kesäksi. Miten taas tulin Teneriffalle. Miten metsästin huonetta

Lopulta päädyin Santa Cruziin. Se on myös tunnettu yhtenä maailman rumimmista pääkaupungeista. Ja silti minulle se on kuin paratiisi maan päällä. Santa Cruz on rauhallinen pikkukaupunki, jossa on turvallista kulkea mihin vuorokauden aikaan tahansa. Santa Cruz on pullollaan viehättäviä, kapeita ja vanhoja katuja, joihin eksyisi mielellään harhailemaan tuntikausiksi. Santa Cruz on kaupunki meren äärellä. Tosin siinä on vain yksi mutta. Täällä ei ole rantaa. Lähin ranta on Las Terisitas, jonne pääsee vaikkapa bussilla.

Kuin ihmeen kaupalla minulle löytyi kämppä täältä Santa Cruzista ja mikä vielä tärkeämpää: henkilö, jonka kanssa asun. Itse kämppä löytyi Milanuncios-sivuston kautta. Oli hilkulla, etten mennyt asunnonesittelyyn. Valokuvasta näin, ettei huoneessa ollut kirjoituspöytää, joka oli yksi kriteereistäni. Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin epätoivoinen uuden asunnon löytämisen suhteen, että halusin katsoa kaikki kortit.
Ja hyvä, että menin! Kun näin ensi kertaa asunnon ja kämppäkaverini, minulle tuli jännä tunne. Sellainen ”vau”. Asunto on vanha, mutta todella siisti ja hyvin pidetty. Ja se valoisuus on aivan mieletöntä.

Olin ensimmäinen, jolle asuntoa näytettiin. Minulla oli siis uskomaton tuuri matkassa, mutta luulen, etten päätynyt tänne sattumalta. Toki tätä sai metsästää kissojen ja koirien kanssa, mutta näin sen vaan piti mennä. Jostain syystä minun kuuluikin tulla Santa Cruziin.

Jaan asunnon siis tämän yhden henkilön kanssa, eikä minulla ole valittamista. Päinvastoin. Hän on tsempannut minua koko tämän ajan omien unelmieni toteuttamisessa. Häneltä olen saanut tukea ja positiivista energiaa. Hän on myös monessa suhteessa todella zen. Vähän niin kuin minäkin, joten yhteiselo on ollut helppoa ja mutkatonta.

Kimppakämppä asumismuotona on minulle sopivin, koska asumiskustannukset ovat huomattavasti paljon edullisempia. On myös rikastuttavaa jakaa asunto toisen ihmisen kanssa. Siinä oppii paljon. Ja ei Espanjasta edes saisi vuokrattua asuntoa yksin, jos ei ole säännöllisiä palkkatuloja.

Kerrostaloelämää
Asun kerrostalossa, melkein kaikista korkeimmassa kerroksessa. Yläilmoissa. Haluaisin jatkossakin asua korkealla, koska kaupunkimaisemat ylhäältä ovat parhautta. Joka aamu katson ulos ikkunasta. Päivän mittaan tulee silmäiltyä useaan otteeseen. On ihanaa, kun ikkunasta näkyy puisto, meri, vuoret, kaupunki... 
Monta kertaa olen jäänyt vain katselemaan maisemia kahvikuppi kädessä ja olenpa saattanut myös ikkunasta käsin stalkata ihmisiä, jotka näkyvät melkein kuin muurahaisina kadulla.

Sijainti ei voisi siis olla parempi. Upeiden ikkunanäkymien lisäksi kaikki palvelut ovat lähellä. Tämä on myös juuri sopivan matkan päässä kaupungin keskustasta, linja-autoasemalta ja ostoskeskuksesta. Kaikki mahdolliset ruokakauppaketjut löytyvät kivenheiton päästä. On Mercadona, Lidl, Guay, Dino, Carrefur…

Kaupungin paras kuntosali hinta-laatusuhteeltaan löytyy myös aivan tästä läheltä ja siellä käyn säännöllisesti. Samoin 24/7 avoinna oleva kirjasto ja sunnuntaisin järjestettävät Rastro-markkinat ovat tässä likellä. Tietenkin täällä on paljon kahviloita, kioskeja, pieniä liikkeitä, El Corte Inglés ja ostoskeskus. Mielestäni sijainti on yksi tämän kaupungin parhaimmista, keskustan jälkeen.

En ole koskaan elämässäni asunut näin hienossa paikassa. Tai noh, olen minä asunut muutaman kerran omakotitaloissa, jossa joissakin on ollut jopa oma uima-allas. Olen asunut myös hotelleissa, niin Suomessa kuin Espanjassa. Mutta ei niitä voi verrata tähän. Jos omaa Suomen kotiani ei lasketa, niin täytyy sanoa, että tämä todella tuntuu kodilta. 

Meidän asunnossa on kolme huonetta, olohuone sekä tietenkin kylppäri ja keittiö. Meillä on myös pieni, lasitettu parveke, jonne laitamme pyykit kuivumaan. Minulle erikoista on se, ettei ole uunia, eikä minkäänlaista lämmityssysteemiä asuntoa lämmittämään. Eikä Teneriffalla tietysti tarvitsekaan. Keittiön vesihana on myös outo, sillä siitä ei saa säädettyä veden lämpötilaa. 

Minun huone on todella kiva, juuri sopivankokoinen. Seinät ovat oikeasti valkoiset, vaikka kuvassa ne näyttävät muun värisiltä.
Meillä on myös omia yksityiskohtia kämpässä, jolla molemmat tuo omaa persoonallisuuttaan esille. Minä toin talvisen valokuvan Suomesta. Kirjahyllyssä olevat kirjat ovat minut. Tämä palvelee myös baarikaappina. Viiniä löytyy ja joululta on vielä glögiäkin jäljellä. Suomalaista, palkittua giniä toin matkalaukussa, koska halusin antaa espanjalaisille maistiaiset. 
Jos asuu toisen ihmisen kanssa, voi välillä vastaan tulla tilanteita, että kyllästyy tai ärsyyntyy. Meille ei onneksi sellaista ole tullut, koska molemmat ollaan tänä aikana matkusteltu vuoronperään. Toisen naamaan ei siis ole ehtinyt kyllästymään. Tämän puolen vuoden aikana olen ollut Suomessa, Barcelonassa ja pariin otteeseen myös Etelä-Teneriffalla, jonne olen mennyt auttamaan ystävääni koirien hoidossa. Kämppikseni on puolestaan käynyt manner-Espanjassa useammassa paikassa, Fuerteventuralla ja myös muualla Teneriffalla.

Suomen päässä kaikki ovat ottaneet positiivisesti minun Teneriffa-seikkailun. Moni ystävä olisi halunnut tulla vierailulle, mutta lopulta kukaan ei syystä tai toisesta päässyt vielä tänne asti. Syksyllä voisi olla uusi yritys. Jos vielä olen silloin täällä. 

Entäs sitten se naapurusto? Tässä suurin osa on iäkästä väkeä. Kovin monen kanssa en ole jutellut. Ainoastaan tervehdykset ja heipat hississä. Tässä vähän aikaa sitten eräs naapurin rouva näki minut ensimmäistä kertaa ja kysyi haluaisinko opettaa englantia hänen lapsilleen. Ihan tuosta noin vain? Mielestäni minun englanti ei ole niin hyvä, että sitä voisin opettaa muille. Tapaaminen jäi kuitenkin mieleeni positiivisesti. Se sai minulle hymyn huulilleni. Luulen, että ihmiset pitävät minusta, koska olen iloinen, positiivinen ja kohtelias.

Joskus ollessani kotona, kuuluu kuin joku kiikkuisi kiikkutuolilla. Aamuisin kuuluu linnunlaulu. Minusta se on paras hetki, kun kaupunki on vielä unessa, mutta linnut laulavat herätellen uuteen päivään. Ja niin sitä itsekin sitten jaksaa ponnistaa sängyn pohjalta.

Töitä kotoa käsin
Minun työskentelytila on ollut olohuoneen pöydän päässä. Ei mikään ergonomisin asento istuskella, mutta tässä vaiheessa se on minulle paras. Salaa kuitenkin haaveilen omasta toimistosta Santa Cruzin keskustasta tai co-working-tiloista. Vaikka tässä tilanteessa ei ole oman kodin voittanutta. Voin nimittäin aloittaa työskentelyn heti aamupalan jälkeen vaikka pyjamassa ja tukka pörröllä, jos siltä tuntuu. Tuossa pöydän päässä minä opiskelen sekä kirjoitan koneella blogia ja muita tekstejä. Olen kirjoittanut tarinoita ö-mappiin ja suunnitellut omia kirjoja.

Elämäni on siis melkoisen opiskelu –ja kirjoittamispainotteista. Ei siis ihme, että puolisen vuotta on mennyt kuin siivillä! Olen kiitollinen aivan kaikesta. Siitä, että minulla on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Siitä, että olen tutustunut upeisiin ihmisiin tällä matkalla. Siitä, että asun Teneriffalla –ainakin tällä hetkellä.

Ainoastaan minun työtilanne on epävarma. Edellisessä postauksessa kerroinkin noista suurista vastoinkäymisistä ja miten olen niistä selviytynyt. Vielä en kuitenkaan voi täysillä keskittyä omiin kirjoittamisjuttuihin, koska minun mindset painottuu muiden kirjoituksiin, ei omiini.

Ei siis auta jäädä makaamaan laakereilleen. Kristallipalloa minulla ei ole, en voi nähdä tulevaisuuteen. Yritän nyt fokusoida kaiken energiani, että löytäisin oman paikkani. Tulevaisuudelta toivoisin seesteisimpiä aikoja, jotta voisin rauhoittua ja kirjoittaa myös itselleni. Minulla olisi niin paljon tarinoita ja kirjaideoita, mutta nyt tässä tilanteessa ne eivät pääse ulos. Pääsevätköhän ne koskaan? 

Toivon, että saisin jäädä tänne Teneriffalle, koska tämä olisi niin inspiroiva paikka kirjoittaa. Aika näyttää. Kuka tietää, missä sitä on vaikkapa kuukauden päästä. Pitäkää siis peukkuja!
Mitäs tykkäsit meidän kämpästä?
 post signature

8 kommenttia:

  1. Kivannäköinen kämppä teillä! Uuninpuute ei ole normikanarialaista, mutta lämmityslaitteettomuus kylläkin. Enpä tullut ajatelleeksi, että mantereellahan varmaankin lähes kaikissa asunnoissa on tietysti lämmityslaitteet.

    Edelleen ihailen sitä, että jotkut osaa asua kimppakämpissä. Itse asiassa juuri tänään mietin, että on mulla ollut lykkyä, että löysin tuon ukkelin, joka on alusta asti osannut asua mun kanssa, kun esim. lapsuuden ja nuoruuden parhaat ystävänikin kyllästyivät alle viikossa mun kanssa asumiseen.

    Hienoa, että molempien persoonat tulevat esiin ja ovat löytäneet paikkansa asunnossanne. Ja aika makee tuo olkkarin kello!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Menninkäinen! :) Juu, uunin puute tuli itsellekin yllätyksenä. Vasta sitten, kun jo asuin täällä. Eihän tuollaisia itsestäänselvyyksiä osaa ajatella, ennen kuin huomaa niiden puutteen. :D Mut hyvin olen pärjännyt ilmankin. Ja olen pärjännyt myös ilman talolämmitystä. Mantereella tosiaan oli, mutta koska Espanjassa se on niin kallista, niin aina piti olla tosi tarkka, milloin uskalsi sitä käyttää.

      Hihi, kiitti. Onpas siulla sitten ollut kovasti tuuria miehen löytämisessä! :) Nyt rupesi kiinnostamaan, miksi ne muut sitten kyllästyivät niin nopsaan siun kanssa asumiseen. :D

      Joo, ihan huippua. Löysin parhaimman mahdollisen kämppäkaverin. Näin tän piti mennä. Nyt vaan jännitetään, voinko jäädä tänne, joka taas niin riippuu työtilanteesta. Ja toi kello on mahtava! Kämppis tykkää sisustaa. :)

      Poista
    2. Mä syön tosi myöhään, käyn suihkussa aina illalla, jätän oven auki kun menen vessaan (siis silleen raolleen-auki, ei sepposen selälleen auki), mulla on aina telkka päällä katsoin sitä tai en, siivoan ehkä kerran kuussa, tavarat pitää olla oikeilla paikoillaan oikealla lailla, valvon puolilleöin... noin alkajaisiksi...

      Poista
    3. Hihi, kuulostaa hyvin espanjalaiselta menolta, johon olen tottunut. :D Noihin kaikkiin olen törmännyt jossain vaiheessa tai teen itsekin. Oon huomannu, että monesti se on asennekysymys, mutta toki perusasioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla. :) Mukavaa sunnuntaita! <3

      Poista
  2. Ihanaa, kun on oma pesä, katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Toivottavasti tuo työtilanne ratkeaa, jotta saisit jäädä paikkaa, jossa selvästi viihdyt kovin. Olet kyllä niin wow rohkea ihminen. <3

    Mitä ihaninta uutta viikkoa Vivi Vinna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia! Niinpä, saa olla kiitollinen, että nyt on perusasiat kunnossa. Ja juu, tavalla taikka toisella työasiat on saatava kuntoon. Eiköhän kaikki järjesty. Ulkomaalaisena on toki aina se hyvä puoli, että voi palata. Mutta sitten tuntuisi, että olisi taas lähtöpisteessä. Aika kuitenkin näyttää, missä on miun paikka. Heh, kiitos, yritän ainakin olla.

      Kiitos, siullekin oikein ihanaa uutta viikkoa, Tiia! <3

      Poista
  3. Oikein kivan kodin löysit ja hieno tuuri kävi kämppäkaverinkin kanssa! Olen muuten ennenkin kuullut tuosta, että kotona työskentelevä kaipaa erillistä toimistoa. Silloin sen ymmärtää erityisesti, kun kotona ei esim. lasten takia ole työrauhaa. Olen kuitenkin kuullut myös joidenkin lapsettomien ja yleensäkin kodin rauhassa työskentelevien haluavan oman toimiston hekin jostain riittävän läheltä kotoa. En itse ole ihan ymmärtänyt, mistä siinä on kyse; miksi maksaa vuokraa erillisestä tilasta, kun kerran on mahdollisuus tehdä työtä kotona vaikka pyjamassa? :) Joillekin syy tuntuu olevan se, että he pääsevät kunnolliseen työmoodiin vasta kodin ulkopuolella, ja eihän kotona työskentely muutenkaan sovi kaikille: toisilla työaika ja vapaa aika sekoittuvat eivätkä halutut hommat valmistukaan määräaikoihin mennessä. Olisi kiva kuulla, mikä kaikki sinua kiehtoo kodin ulkoisessa toimistossa. :)

    P.S. Ihanaa synttäripäivää! <3 Olkoon päiväsi upea ja ikimuistoinen, ehkä taas mysteerejäkin täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon! :) Tuuria on ollut matkassa ja tää saari on tuntunut niin maagiselta. Mutta nyt on vähän haastavammat ajat menossa...

      Kodin ulkopuolinen toimisto, vaikkapa co-working tila, antaisi mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Silloin pääsee myös paremmin työmoodiin, kun on muiden samanlaista työtä tekevien ympäröimänä, mutta sitten tauolla voi luoda kontakteja ja vaihtaa näkemyksiä. Myös pikku lenkki toimistolle aamulla ja takaisin tekee terää. Kotitoimistossa, ja varsinkin miun nykyisessä paikassa, ei ole hyvä miun kropalle ja en tiedä, miten kummassa olen nyt puoli vuotta tässä taistellut. Monesti myös jämähdän neljän seinän sisälle viikolla kuntosalia ja kauppareissuja lukuunottamatta. Oon kuitenkin iloinen, että teen omaa juttuani ja päädyin sitten takaisin Suomeen tai minne hyvänsä, niin kyllä minun pitää kirjoittaa. :) Mukavaa viikon jatkoa! :) Ja kiitos synttäritoivotuksista! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)