KOKEILIN PILVEN POLTTOA

Espanjassa pilven eli kannabiksen poltto kuten myös kasvattaminen omaan käyttöön on laillista. Jos pilven polttelusta jää kiinni jossain julkisessa tilassa, rapsahtaa siitä mojovat sakot. 

Minulle tarjoutui hiljattain tilaisuus kokeilla avaruuskakkua, eli kannabiksen lehtiä sisältävää kakkua ja toinen tilaisuus, jossa sain kokeilla pilven polttoa.

Tässä postauksessa kerron kokemukseni. Huom! Kerron tässä tosiaan vain omista kokemuksistani. Mietin jopa, julkaistako tätä ollenkaan...

Suhteeni alkoholiin ja muuta taustatietoa

Omasta taustastani sen verran, että minulla ei ole ollut mitään riippuvuuksia menneisyydessä. Ainoastaan kahvinjuonti, jonka jätin yli vuosi sitten. Ihan siitä syystä, etten halua olla riippuvainen millekään aineelle.

Tantraretriittikokemus oli minulle tähän iso sysäys, sillä siellä tajusin, miten riippuvainen olin kahvista. Se sai siis jäädä. Ja olen oikein tyytyväinen päätökseeni.

Alkoholia kulutan silloin tällöin. Se on silloin viinilasillinen tai pari. Joko ravintolassa ruoan seurana tai jossain juhlissa, kuten syntymäpäivillä. Arjessa harvemmin tulee muuten juotua. Vaikka joskus saatan juoda ihan ilman mitään sen kummempaa syytä.

Muutaman kerran olen kokeillut alkoholia kirjoittamisen kyytipoikana, loistavin tuloksin. Sain nimittäin teksteistäni hyvää palautetta. Tunteet olivat nousseet pintaan ja silmät kostuneet. Enkä jäänyt koukkuun. Tästä kokeilusta olen kertonut täällä klik.

En tykkää vetää överikännejä tai olla muutenkaan takki auki niin, että menettäisin kontrollin. Alkoholin haitat näin jo lapsena, kun tuli seurattua joidenkin sukulaisten alkoholin käyttöä ja jopa alkoholiriippuvuutta.

Tajusin siis jo nuorena alkoholin ja huumeiden vaarat. Huumeisiin minulla on ollut aina tiukka linja. En halua koskea niihin pitkällä tikullakaan.

Noh, tässä muutama vuosi sitten Santa Cruzissa asuessani tutustuin erääseen hollantilaiseen mieheen. Hän oli siihen mennessä älykkäin tuntemani mies ja niinpä yllätyin hänen kertomuksistaan Hollannin huumekulttuuriin liittyen.

Siellä on vapaampi suhtautuminen huumeisiin. Näin lyhyesti sanottuna. Hän jo tuolloin houkutteli minua kokeilemaan sieniä. Sieniä! No, sienikokeilu jäi sikseen. En koskaan kokeillut.

Mutta huumekeskustelu hänen kanssaan avarsi minua sen verran, etten ollut enää aivan niin tiukka ja tuomitseva kuin ennen olin ollut.

Lisäksi eräs ystäväni heitti pommin ja paljasti, että pilven polttelusta hän oli saanut avun uniongelmiin. Ja kun hän taas pystyi nukkumaan hyvin, jätti hän pilven sikseen. 

Kaverini kuoli yliannostukseen

Samaan hengenvetoon on todettava, että olen menettänyt erään kaverini lääkkeiden yliannostukseen. Tämä tapahtui vuonna 2006. 

Lääkkeisiinkin on mahdollista olla riippuvainen. Hän oli ja pahasti. Osasi vekslata asiat niin, että sai eri paikkakuntien apteekeista lääkkeet ja niillä pään sekaisin.

Eräänä päivänä hän löytyi kuolleena. Nuori kaveri, olikohan 25-vuotias. Minä olin parikymppinen. Tapaus kouraisi ja syvältä. 

Kaiken lisäksi hän oli käytännössä valehdellut koko elämänsä. Silloin opin kantapään kautta: kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Varoitusmerkit olivat ilmassa, mutta en silloin suostunut uskomaan niitä. 

Tupakkakokeiluja ja ensikosketus pilveen

Noina nuoruusvuosina minulle tuli tilaisuus kokeilla tupakkaa ja yllättäen myös pilveä. Paitsi, että tupakkaa olin kokeillut jo lapsena, ehkä 7-vuotiaana, siis todella nuorena. 

Naapurintäti antoi maistaa ja se oli kyllä tehokas keino. Ei tehnyt mieli sen jälkeen aloittaa, kun tiesi, miten pahaa se on.

Serkku kyllä yritti teininä saada minut polttamaan, mutta minua juttu ei innostanut. Myöskin bileissä oli tupakkaa tarjolla ja saatoin joskus vetäistäkin savut, mutta minulle ei koskaan tullut siihen mitään himoa. Ja hyvä niin!

Yhtenä iltana kaverini polttivat pilveä ja heillä oli hirmuisen hauskaa. Jokin ääni sisälläni kuitenkin varoitti, ettei kannata kokeilla. Niinpä en ottanut henkäystäkään. Sain kuitenkin savut kasvoilleni ja silloin olin tavallista hilpeämpi.

Ollessani turistiviihdyttäjänä Kanarialla vuonna 2007 asuinkaverini käytti hasista ja sen hän minulle myös sanoi suoraan, ”etten ihmettelisi”. Katsoin vain vierestä, enkä ymmärtänyt. 

Muuten vaikutti fiksulta kaverilta. Osasi muistaakseni jopa viittä eri kieltä. Kiinnitin jo silloin huomiota, että ikäisekseen tyyppi oli paljon vanhemman näköinen.

Pilvenpolttokokeiluni Teneriffalla

Vuosia myöhemmin tulin uudestaan Teneriffalle. Tänne asetuin ja täällä löysin elämän flown. Täällä myös huomasin, että pilvenpoltto on melkoisen yleistä. Siihen suhtaudutaan rennosti ja sen on ”melkein kuin tupakkaa”. Jota muuten täälläkin vedetään paljon.

Aluksi katsoin hieman pahalla silmällä näitä pilvenpolttelijoita. Hollantilaiskaverin ja muiden tuttujen myötä suhtautumiseni on pehmennyt. Kasvaessani henkisesti olen pyrkinyt siihen, etten tuomitsisi ketään. Enhän itsekään ole täydellinen!

Tämä vuosi on minulla ollut vauhdikas. Olen muuttanut tai vaihtanut maisemaa jo 9 kertaa. Nyt toivon, että voisin hengähtää vähän pidempään tässä ihanassa, uudessa asunnossani.

Sain kutsun syntymäpäiville, jonne päätin mennä. Siellä vastaan tuli tämä avaruuskakku. Otin palan. Sinä iltana tanssin, joka on minulle hyvin epätavallista. 

En kuitenkaan huomannut, että olisin tavallista hilpeämpi tai että se olisi vaikuttanut minuun. Viiniä join kolme lasillista monen tunnin aikana, joten en ollut varsinaisesti edes humalassa.

Uteliaisuuteni pilven polttoa kohtaan heräsi tuttavien myötä, jotka sitä käyttävät. Halusin selvittää, mistä on kysymys. Halusin ymmärtää paremmin. 

Toisaalta kirjoittajana ajattelen, että haluan elämääni mahdollisimman paljon uusia kokemuksia. Kokemuksista voin ammentaa tarinoita ja toisaalta saan syvyyttä. Millainen kirjoittaja olisinkaan, jos en olisi kokenut näin paljon elämässäni? Luulisin, että pirun tylsä sellainen.

Eräs tuttavani kertoi, että hän käyttää pilveä tyyliin viikonloppuisin rentoutuakseen. Sanoin, että ”I’m in”. 

Niinpä eräs perjantai-ilta treffasimme. Menimme lähiravintolaan pizzalle. Joimme viiniä ja meillä oli hirmuisen hauskaa. Kävelimme asunnolle, jossa hän majoittui. Omistajat olivat muualla. Olimme vain hän ja minä. Hän kääri tupakkasätkän, johon sekoitti kannabista.

Ja minä poltin. Poltin ja poltin. Yritin vetää keuhkoihin. Ja sainkin keuhkoihin asti. Mutta… ei mitään. Ei minkäänlaista vaikutusta. En tuntenut mitään.

Kokeilimme hetken kuluttua uudestaan uuden sätkän kanssa. Ja homma toistui. 

Loppupäätelmä

Tuon kokeilun jälkeen tiesin, että tämä ei ole minulle. En silti halua tuomita pilvenpolttelijoita. Ajattelen, että pilvi ei ole tavallinen huume. Sellainen, jonka myötä elämä on pilalla. 

Näen sen, että oikein käytettynä se voi olla jopa lääke. Se voi laajentaa tajuntaa. En silti halua ketään nyt rohkaista käyttämään pilveä.

Olen myös huomannut, että kovasti pilveä polttavat näyttävät ikäistään vanhemmilta. Se näkyy heissä. Kuten se, jos käyttää muita huumeita, se vaan näkyy.

Lyön muuten vetoa, että pääministerimme ei ole huumausaineiden suhteen puhdas pulmunen. Hänestä on aistittavissa se, mitä olen nähnyt omin silmin.

Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Ja sitäkin kiitollisempi, että minulle ei ole syntynyt riippuvuuksia. Itse en ainakaan haluaisi näyttää ikäistäni vanhemmalta. Haluan muutenkin elää terveellisesti ja huolehtia kropastani.

Uskon, että olen luonut itselleni blokkitilan, mitä tulee pilven polttoon. Sieluni ei halua tässä elämässä olla riippuvainen.

Minua odottaa mielenkiintoinen polku ja kasvan henkisesti koko ajan. Toivon jopa, että kokisin tässä elämässä valaistumisen. Mutta… siihen taitaa olla matkaa!