Ohjaaja: Alexandre
Aja
Rooleissa: Cécile
De France, Maïwenn Le Besco, Philippe Nahon
Esittely
Opiskelijaystävykset
Marie ja Alex lähtevät maaseudulle viikonlopun viettoon tämän perheen luokse. Yöllä
alkaa tapahtua kummia, kun joku soittaa ovikelloa ja helvetti pääsee irti.
Arvostelu
Tämä elokuva on
yksi väkivaltaisimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Kuvauksellisesti se on
kuitenkin hieno elokuva: iloinen alku, synkkiä maisemia, salaperäinen tappaja,
kaksi viatonta opiskelijaneitosta ja perhe maaseudulla.
Kaiken lisäksi,
kun lukee esittelyn, niin sitä ajattelee, että tyypillistä kauhua -ei mitään
uutta taivaan alla. Hohhoijaa. Ja kieltämättä niin onkin. Silti tässä elokuvassa on
jotain. Se sai minut liimautumaan sohvan nurkkaan, mitä minulle ei ole
tapahtunut ihan lähiaikoina. Elokuvan nimellä ei vissiin ole mitään tekemistä asian kanssa...
Juonellisesti tämä
on tavanomainen, jopa kliseinen elokuva. Joskin siinä on muutama juttu, jotka saa miettimään…
tämä on myös sellainen elokuva, jonka jälkeen tekisi mieli jutella jonkun
kanssa aiheesta.
Pidin erityisesti
näyttelijätär Cécile De Francesta ja hänen roolisuorituksestaan. Pidin elokuvan
kokonaisuudesta. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että nyt tämä vain
junnaa paikoillaan tai tylsistyttäisi. Paljonko kello on? Päinvastoin -elokuva tempaisi
otteeseensa.
Elokuvassa myös
vihjaillaan hienovaraisesti, että Alex ja Marie voisivat olla jotain muutakin
kuin vain ystäviä… jonkun mielestä se voisi olla tekemällä tehty, mutta
mielestäni se sopii tähän elokuvaan.
Ja loppu… se oli
ihan hyvä, vaikka siinä nyt tuli se tunne, että tekemällä tehty... Ainakin se saa miettimään ja kelaamaan elokuvan
mielessään yhä uudestaan! Juuri se on tämän elokuvan hienous… kuten myös Alexin
ja Marien ystävyyden toinen puoli...
Suosittelen
elokuvaa kaikille (verisemmän) kauhun ystäville!
 |
| Kuva on lainattu täältä. |
Elokuvan
trailerin voi katsoa täältä (Youtube). Traileri on kylläkin ranskaksi, mutta
joskus ei tarvita sanoja, vaan kuvat puhuvat puolestaan.
Vaikuttaa ihan hyvältä! Tuli mieleen eräs itävaltalainen leffa, jonka näin telkkarista vuosi-pari takaperin (harmi kun en muista nimeä) Siinä kaksi opiskelijakaveria murtautuvat erään perheen kotiin ja siellä tapahtuu kaikkea väkivaltaista. Lopulta perheen äiti pääsee pakoon naapuriin, mutta huomaa että heidät on jo tapettu. Aika karu leffa, mutta jotenkin silti tosi hyvin tehty ja jännittävä.
VastaaPoistaTämä oli kyllä hyvä. Mut varoitan, et on kauhleffaksikin melkoisen raaka. Ei ehkä kannata katsoa yksin. ;) Harmi, kun ei kuulosta tutulta tuo itävaltalainen leffa. Vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että jos tulee vastaan, niin katson! :) En ole aikaisemmin katsonutkaan itävaltalaisia elokuvia, ainoastaan nämä suomi, ranska, espanja ja usa sekä iso-britannia. Joskus yksittäisen norjalaisen ja ruotsalaisen.
PoistaItse en katsele kauhuleffoja, koska ne tunkee aina uniini. Sellaista pehmojännitystä tykkän katsoa, kuten Grimm-sarja :D
VastaaPoistaMiun kyl pitäisi ottaa siusta esimerkkiä ja jättää kauhu pois, tai ainakin vähentää. Se on niin totta, että uniinhan nämä tulee... Mut taidan olla koukussa kauhuun. Yksi lempigenreistäni, vaikka on niin monet kauhuleffat katsonut, niin aina vaan katson lisää. :D / :O Voi, miun piti aloittaa tuo Grimm-sarjan seuraaminen, mut se sit jäi! Ja miulle ois just tärkeetä, että sais seurata alusta asti. Toivottavasti jossain vaihees pääsisin näkemään. Ei kuulostanut ollenkaan hullummalta sarjan idea. :)
Poista