perjantai 4. tammikuuta 2013

KIRPPISMYYNTIÄ –MISTÄ EN RAASKINUT LUOPUA

Myyn vielä kirpparilla jonkun aikaa ja tänään just kävin kattomassa, miten oli kauppa käynyt. Ja ihan hyvinhän se oli käynyt. Sen verran laskeskelin, että tällä myyntitahdilla pitäisi ottaa vielä toiset 10 päivää, jotta päästäisiin kaikista dvd:eistä. Epärealistinen tavoite? Kyllä! Se on nyt vaan fakta, ettei kukaan osta sitä kirppispöydän vihoviimeisintä tuotetta. Paljous houkuttelee, joten mitä enemmän tavaraa, sen paremmin kauppa käy. 

Vaikka alkuperäinen ajatus oli myydä vain ne dvd:t, niin nyt olen lämmennyt ajatukselle laittaa myyntiin muutakin. Vaatteita en ihan tällä kertaa ajatellut, vaan lähinnä pikkutavaraa, jolle ei enää ole tarvetta. Krääsää, voisi joku sanoakin. Itse haluan ajatella, että jollekin ne oikeasti voivat olla löytöjä isolla ällällä. 

Myyntiin laitettavaksi löysinkin muutaman koriste-esineen, kännykän ja silmälasien koteloita ja mehukannun. Mutta mistä en sitten raaskinut luopua? No näistä mummon perintökoruista (ehkä kuvaavampi sana olis mummon vanhat)… Tai arabian teehaudutin-mikälie-astiasta, vaikkei kukaan meistä edes juo teetä. Paitsi minä, mutta silloinkin pussiteetä. Mutta onhan se sentään Arabiaa… Krokusta. Kukaan ei sitä osaisi arvostaa, joten en koe olevani valmis sitä myymään. Lisäksi jätin itselleni vinopinon elokuvia, joita en ole vielä nähnyt.  Toisin sanoen ne parhaimmat kuvat. 
Kirppisten suurena ystävänä en tietenkään malttanut olla vilkuilematta muiden pöytiin. Taas näin sattumalta joitakin ihan kivoja vaatteita, vaikkei ne ole se meikäläisen primary interest kirppareilla. En myöskään innostunut ostamaan niitä, koska ne tosiaan oli vaan ihan kivoja, ja ostaessani käytetyn vaatteen, tarvitsen jotain muuta siihen lisäksi. Sen tunteen, you know. 

Ollessani jo lähdössä pois kirpparilta, tein sen virheen, että erehdyin kurkkaamaan vitriiniin… Siellä oli niin upea, söpö, taivaallinen, hieman erikoisen näköinen kaulakoru! Hinta oli ollut 25€, mutta nyt sen saisi 18€:lla. Se koru jäi mieleen kummittelemaan ja vaikka en edes päässyt sitä tutkimaan suurennuslasillani tai pitelemään pienissä kätösissäni, niin siitä jäi se tunne. Ja kun se tunne käy ylivoimaiseksi, niin ehkäpä olen kohta 18€ köyhempi… Tässä-mulle-nyt-heti! Pliiz!
post signature

2 kommenttia:

  1. Camee korut ja Arabian vanhat astiat ovat iiiiihhhaaaania! Mutta eräs nainen totesi, minulle kerran, että cameesormus tuottaa huonoa onnea...Jos vain jaksaisi käydä enemmän kirppiksillä niin sieltä löytyisi kaikkea kivaa ja edullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, kun kerroit niiden olevan Camee-koruja! :) En nimittäin itse tiennyt tuota. Nyt se selvisi! :D Aika erikoisen näköisiä ja sieviä, mutta sillä just haluan ne säilyttää ja onhan niillä tunnearvoa. Toivottavasti nämä korut ei kuitenkaan tuo huonoa onnea yhtään enempää... Kirppiksillä voi tehdä löytöjä, tai sitten ei, mut aina se on yhtä hauskaa kattoo mitä siellä myydään ja vastaan voi tulla jotain, jota ei edes tiennyt tarvitsevansa. :D Ja se kaulakoru tai oikeastaan riipushan se on, jonka näin siellä, on edelleen mielessäin. Eilen kun kävin siel uudestaan katsomassa, niin Kalevala koruhan se olikin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)