NIIN LÄHELLÄ, MUTTA NIIN KAUKANA

Venäjä on tuossa, voisi melkein sanoa, kiven heiton päässä. Minähän siis melkeinpä asun tässä rajan pinnassa. Niinpä kovasti houkuttaisi ajatus lähteä Venäjälle muutamaksi päiväksi kesäkuulla. Sitä suuremmalla syyllä, kun nyt saan vieraan Espanjasta asti. Haluaisimme tehdä Karjalan kierroksen; nähdä Sortavalaa, Viipuria ja mitä näitä nyt onkaan. Olisi hauska tutustua nähtävyyksiin, kuten Vanhaan Valamoon, Kizhin saareen… 

Sanotaan, että matka Venäjän Karjalaan on kuin menisi ajassa 100 vuotta taaksepäin. Miten mielenkiintoista. Karjalan on pakko olla todella erilainen, mystinen, kiehtova.

Kizhin museosaari Venäjällä. Kuva on lainattu netistä.

Maisemaa Karjalasta. Kuva on lainattu netistä.

Vuokkiniemi. Kuva on lainattu netistä.

Omatoimimatka olisi ihan paras. Siinä olisi se oma vapaus mennä ja tulla niin kuin haluaa. Miullahan on oma auto olemassa. On vain yksi iso mutta, miksi en juuri sillä halua lähteä. Se on nimittäin sellainen rottelo. Meillä on kyllä luottamus puolin ja toisin kunnossa. Ikinä se ei ole minua jättänyt tien päälle, ei ikinä (koputan tässä vaiheessa puuta). Se on jo sellainen autovanhus, että Venäjän kuoppaiset tiet ei voi tehdä sille hyvää. Ei sillä, täällä Suomenkin puolella kuoppia riittää. Mutta ei sekään ole se syy, miksi ei. Syy on se, että auton virtalukon avain on jumiutunut ja sitä ei saa pois. Jokuhan varastaisi miun auton alta aikayksikön Venäjällä, jos ja kun huomaisi, miten helppo saalis se on.

Toinen vaihtoehto voisi olla valmismatka. Katselin netistä eri vaihtoehtoja. Jos ei nyt oteta huomioon hintoja, niin ainoa haluamilleni päiville osuva matka, olisi Petroskoihin suuntautuva laulumatka. Minnuu rupes ihan naurattamaan ajatus laulumatkasta ja karjalaisen pruasniekan kokeminen. NOT. Petroskoi olisi kyllä noin muuten aivan ihana Pikku Pietari ja miulla on sieltä hyviä muistoja (kuten se, kun olin siellä alaikäisenä ja siitä huolimatta sain tilattua itselleni alkoholipitoisen drinkin, hihi). Jotenkin tuo laulumatkaidea ei vain meitä hirveämmin vedä puoleensa. Muistissa on matka Andorraan. Olimme bussissa ja jouduimme koko matkan ajan kuuntelemaan, kun seniorit hoilasivat. Ei siinä mitään, mutta kun se tuntui kestävän pienen iäisyyden ja nukkuminenkaan ei siinä oikein onnistunut… Praasniekat voisi toki olla osa matkaamme, mutta ei se päätarkoitus.

Kolmantena vaihtoehtona olisi mennä sellaisella edullisella taksilla, josta olen saanut vihiä puskaradion kautta. Ne lähtevät Helsingistä, mitä olen kuullut. Mutta Helsinkikin on ihan liian kaukana! Se olisi sama, kuin tehtäisiin iso mutka, jotta päästäisiin Venäjälle. 

Ja en nyt mene edes niihin viisumikysymyksiin. Se on ihan oma lukunsa. Joskin sen verran selvitin, että Suomi voi avittaa saamaan Venäjän viisumin Schengen-sopimusta soveltavien maan kansalaisille. Siis kuten espanjalaisille. 

Laatokalla voi hyvällä onnella nähdä Laatokan norpan. Kuva on lainattu netistä.

Venäjä: miksi olet niin lähellä, mutta niin kaukana?

Ps. Ihana matkanjärjestäjä, kun kertoi etukäteen, mitä ei lupaa. Lue ja naura täältä.