VIRITTÄYTYMISTÄ VENÄJÄN VARALLE

Voi vitsi, meillä tuoksuu täällä vielä eilisen borssikeiton ihanaiset tuoksut. Sehän on oikein kuuluisa venäläinen punajuurikeitto, jonka tietenkin halusin tehdä alusta asti ihan itse. Huh, mikä urakka, mutta itse tehty borssi vie kielen takuulla mennessään.

Söin sitä smetanan kanssa, kuten tapoihin kuuluu. Kuuntelin myös venäjän kieltä toivoen, että jotain tarttuu päähän. Opin parhaiten korvakuulolla. Tuonnempana on tarkoitus toki vielä ottaa venäjän kielen oppikirjat avuksi. 

Nyt tuntuu siltä, että voi vitsi, miksi en ole hyödyntänyt vapaa-aikaani aikaisemmin hieman hyödyllisemmin ja opetellut venäjää! Olisi  jo kovin hauskaa osata kyseistä kieltä, varsinkin kun miulla on venäläisiä kavereita. Tästä lähin täytyy päntätä päivittäin hamaan tulevaisuuteen asti. Ehkä joskus voin yllättää venäläiset puhumalla pa-russki. 

Venäjän matka lähestyy hitaasti, mutta varmasti. En varmastikaan ehdi siihen kertaamaan kaikkea, mutta aina on olemassa elekieli, jos ei sanoilla sanotuksi saa. 

Off topic. Ette usko, miten huonoa tuuria voikaan olla! Serkkuparkani jäi jumiin Etelä-Suomeen ja hänen isänsä kera minun isä lähtivät sankareina pelastamaan sinne asti. Tavallinen liikennevakuutus ei kata satojen kilometrien hinausta. Mutta hekin jäivät sitten tien päälle ennen kuin matka edes kerkesi kunnolla alkaakaan. Rekan rengas puhkesi! Sitten meidän piti käydä heittämässä tunkki sinne, että saadaan rengas vaihdettua. Sitä ennen toinen serkku tuli katsomaan ja varmistamaan, mikä niistä lukuisista tunkeista on juuri se tunkki. Hän kun tietää aika paljon enemmän noista autoista, kuin me naisimmeiset. Mutta tälläkin serkulla oli mahottoman huono tuuri, kun oma auto meni rikki ja piti lainata toista.

Tässä vaiheessa olo on epätodellinen. Sankareiden matka pääsi lopulta onneksi jatkumaan. Renkaan puhkeaminen oli vain hidaste. Oletus oli, että olisivat kuitenkin tämän yön aikana jo ehtineet takaisin kotiin sieltä Helsingin suunnalta. Ei ole näkynyt, ei kuulunut. Mitähän heille vielä onkaan reissussa sattunut? 

Ristin sormeni, ettei minulle käy kuten serkuilleni, kun olen Venäjällä. Huono tuuri on tarttuvaa. Tähän sopii varmaan Kaija Koon laulun sanat: "Hei, hei, en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa..." Kuvitelkaa sitten Venäjän tiet... Ne on vielä pomppuisemmat ja kamalammat kuin Suomen.