VAARALLINEN VENÄJÄ

Tuleva matka on jo ovella. H-hetki lähestyy. Niin kuin olettekin jo saaneet lukea, niin olen ollut jo hyvän aikaa matkafiiliksissä. Ja ihan kohta karistamme Suomen pölyt jaloistamme ja ajaa hurautamme itään.

Mutta arvatkaa, onko kiva lähteä? Niin innoissani kuin olenkin tästä reissusta, niin miulle on kerrottu ties millaisia kauhutarinoita. Olemme tähän mennessä käyneet läpi varmasti jokikisen mahdollisen kauhuskenaarion, mitä meille mahdollisesti voi sattua reissulla. Meidät siepataan. Joudumme onnettomuuteen. Venäläiset kun kovin mielellään ajavat ulkomaalaisen auton ryttyyn korvausten toivossa. Auto häviää. Autosta varastetaan pelit ja vehkeet (ikään kuin siellä nyt edes olisi mitään varastettavaa...). Auto sippaa. Ja lista goes on.

 

Onhan se hyvä olla realistinen ja tehdä suunnitelma b (ja c, ja d...), mutta ei sitä voisi lähteä minnekään, jos jatkuvasti maalaisi piruja seinille ja pelkäisi pahinta tapahtuvaksi. Tämä on sillä tapaa minulle merkityksellinen reissu, että kokeilen omia rajojani ja poistun omalta mukavuusalueeltani. Tällä reissulla ajan ensimmäistä kertaa autolla ulkomailla. Minä?! Minä, joka olen vähän arka, en ole hirveästi kaupungeissa ajanut (ja rehellisesti sanottuna en edes tykkää huristella kaupungilla...) ja muutenkin olen sellainen jännittäjä. Voitte siis uskoa, että jo siksi tämä on iso juttu minulle! Se, että menen ulkomaille autolla ja vieläpä Venäjälle, jossa se kulttuuri on ihan jotain erilaista. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, kyllä minä autoista ja ajamisesta tykkään!

Olen selvittänyt vakuutusfirmalta, miten toimia onnettomuuden sattuessa. Olen hankkinut vihreän kortin. Kaikki mahdolliset numerot Venäjän miliisistä Suomen edustustoon hätänumeroa unohtamatta ovat ylhäällä.  Passista on otettu kopiot ja myös skannattu sähköpostiin. Auton olen ihan tarkoituksella jättänyt mahdollisimman rähjäisen ja likaisen näköiseksi (Venäjällä talot olivat uskomattoman ränsistyneitä ulkoapäin ja sisältä sellaisia lukaaleita, joten miksei toimisi auton kanssa, heh?) Ostin Karjalan kartan. Nyt en ainakaan eksy! Siinä oli myös kaupunkikarttoja samassa.

Kuva on lainattu täältä.

Ymmärrän, että Venäjä on pelottava. Se on iso, vaikuttava ja vaarallinenkin (mikäpä maa ei olisi, jos menee sinne kaupungin pimeimmille ja hämärimmille kujille lauantaiyönä...). En epäile hetkeäkään, etteikö meille tulisi jonkinmoinen kulttuurishokki rajan tuolla puolen. Eikä sekään ole poissuljettua, että jouduttaisiin oikeasti pulaan siellä. Silloin olisi vitsit vähissä ja voisi tulla äitiä ikävä.

Uskon kuitenkin, että omalla käytöksellään ja asenteellaan voi vaikuttaa siihen, millainen reissusta tulee. En (tietääkseni?) ole naivi. En lähtisi Venäjälle, jos ulkoministeriö pitäisi matkustamista vaarallisena. Jos jotain (pahaa) sattuu, niin ei sille mitään voi. Tosin poikaystävääni on alkanut arveluttaa koko Venäjän reissu, kun on jatkuvasti kuullut varoituksia varoituksien perään. Nyt viimeisimpänä se, kun muistuttelin hepatiittiA-rokotuksesta.

Ei mutta kyllä minä uskon, että meille on tulossa elämämme reissu! Meillä on mahdollisuus nähdä ja kokea niin paljon, kun nyt kerrankin vähän erikoisempi maa: Venäjä. ;) Seikkailu alkakoon!