TEIN DNA-TESTIN

Kannattaa tehdä dna-testi. Voi tulla aikamoisia yllätyksiä omista sukujuuristaan. Family Treen kautta onnistuu. Se on helppo tilata netistä, mutta kärsivällisyyttä vaaditaan. Yleensä ennen joulua dna-testi on mahdollista saada tarjoushintaan.

Ensin postissa tulee paketti, jonka avaat lapsen intoa puhkuen. Testi itsessään on helppo tehdä. Vain muutama pyöräytys poskissa ja se on siinä. Toki joutuu täyttelemään paperilappusen, mutta se on todella lyhyt. Englanninkielen taito on kuitenkin eduksi.

Sitten alkaa piinaava odotus postitettuasi paketin Yhdysvaltoihin. Varsinkin minun tapauksessani, jossa tahdoin tietää tulokset mahdollisimman pian. Jännitys vain kasvaa, kun sähköpostiin kilahtaa vastaus, että paketti on tullut perille...

Mahdolliset tulokset jännittivät minua todella paljon. 

Ensinnäkin minulla on Facebookissa kaverina nainen, jonka olen tuntenut yli puolet elämästäni. En ole kuitenkaan koskaan tavannut häntä kasvotusten. Harrastin joskus aktiivisemmin sukututkimusta ja tutustuimme netin kautta. Testin avulla sukulaisuus varmistuisi.

Toisekseen olin aivan varma, että minulla on jotain yhteyksiä Venäjälle, sillä olen niin venäläisen näköinen. Ulkomaillakin minua aina luullaan venäläiseksi. Ajattelin myös olevani sekoitus montaa eri kansalaisuutta, koska jostainhan sitä on muutettu Suomeenkin.

100% eurooppalainen
PÖH, mitä vielä. Paljastui, että olen suomalainen 87%, eli lähes 90%:sti! Skandiverta minussa on 8% ja Itä-Eurooppaa 6%. Kartalta näkyy selkeästi, että Venäjälle minulla ei ole minkään maailman yhteyttä. Kämppäkaverini vitsaili, että olen viikinki. Ehkäpä siinä on jotain perää... Kun minulla on nyt todistettavasti dna:lla varmistettu olevan sukujuuria Ruotsi-Norja-akselilla.

Entäpäs sitten tämä minun arvoituksellinen sukulaisnainen? Dna-testin mukana sain yli 6000 nimen listan, mutta häntä ei löytynyt nimihaulla. Olin aivan järkyttynyt. Hän lohdutti, että sukulaisuus voi olla olemassa, vaikkei se tämän testin perusteella näy. 

Tähän käy ajatus lotosta. Tarjolla on kaikki numerot, mutta riviin tulee vain osa numeroista. Niin on myös dna:ssa. Hän antoi viisi eri sukunimeä ja kysyi löytyykö niillä tuloksia. Pistin hakukenttään ja niillä kaikilla löytyi! Yhden sukunimen kautta löysin hänen veljensä. Vasta sitten, aivan listan lopussa bongasin myös hänet. Olimme kuin olimmekin sukua!

Dna-testi oli todella mielenkiintoinen. 

Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi olisi todella mielenkiintoista alkaa tehdä sukututkimusta ja selvittää, mitä yhteyksiä minulla on Norjaan ja Ruotsiin. Tuo Itä-Europpa tuli myös aikamoisena yllätyksenä...

Oletko sinä tehnyt dna-testin?

TERVETULOA 2019!

Viikko sitten matkustin takaisin Espanjaan. Lähdin kotoa lauantai-aamuna ja pääsin Teneriffalle sunnuntai-aamuna. Palasin siis juuri ennen vuoden vaihdetta. 

Matkustin lentäen, Joensuu-Helsinki, Helsinki-Madrid ja Madrid-Teneriffa. Tuolla matkalla sattui jotain niin yllättävää, että en malta olla mainitsematta siitä. Ja kun sanon yllättävää, todella tarkoitan sitä. Kohdalleni osui yllättävä kohtaaminen. Niin yllättävä, ettei voi muuta sanoa kuin ”kyllä maailma on pieni!”.

Olin juuri noussut koneeseen Helsinki-Vantaalla ja istunut alas, kun näin tutun miehen. Olin niin yllättynyt, että tajusinkohan edes sanoa ”hola”, vaan toistin repeatinä hänen nimeään. Se oli ehkä vähän noloa. Muut matkustelijat naureskelivat. Terveisiä vaan, jos tätä lukee joku samalla lennolla ollut. 

Sattuipa niin, että kyseinen herra on exäni paras ystävä! Emmekä ole nähneet vuoteen. Yllätys oli molemminpuolinen. Varsinkin, kun hänen paikkansa oli vain paria penkkiriviä taempana. Jos hänen paikkansa olisi ollut esimerkiksi koneen etuosassa, tuskin olisimme edes tajunneet olevamme samassa koneessa.

Vaihdoimme muutaman sanan ennen koneen nousua ja sovimme juttelevamme hetken kuluttua. Siinä vaiheessa ihmishässäkkä oli nimittäin luonnollisesti aikamoinen jokaisen laittaessa matkatavaroita ja asettuessa paikoilleen. Lopulta emme ehtineet puhua enempää koko lennon aikana. Ihmiset menivät vessaan tasaisena virtana. Sitten oli paljon turbulensseja. Sitten alkoi juomatarjoilu. Sitten vielä vähän lisää turbulensseja. Lopulta nukahdin. Ennen kuin huomasinkaan, olimme jo Madridissa. Hän oli matkalla takaisin Zaragozaan, oli tulossa Koreasta asti.

Menimme keskiyön kahville Madridin lentoasemalla. Hän oli autolla, joten kahvi varmasti tuli tarpeeseen. Vaihdoimme tietenkin kuulumiset. Miten paljon vuoteen onkaan mahtunut! 

Minulla on edelleen hyvät välit exäni kanssa. Siksi ei ollut outoa nähdä hänen hyvää ystäväänsä, jonka minäkin siis tunnen vuosien ajalta. Oli siis jotenkin tosi kiva tavata näin sattumalta. Samalla se oli tavallaan tilaisuus hyvästellä ja toivottaa kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Tulevaisuutta minäkin pohdin paljon, varsinkin näin vuoden vaihteessa. Piti ihan lukea uusiksi postaukseni: Miksi mennä takaisin Espanjaan?

Nyt olen ollut Teneriffalla muutaman kuukauden, mutta tuo aika on mennyt siivillä! Ainakin elämäni on saanut uudenlaista suuntaa, joten paluu tälle saarelle sitten viime talven jälkeen kannatti.

Viime vuosi oli todellakin uuden alku, jolloin tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita. Siksi voi olla vaikeaa, että tämä vuosi olisi parempi, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Vuoden 2019 unelmat

Haluan saada työelämän balanssiin niin, ettei tarvitsisi miettiä jokaista senttiä. Keskittyä kirjoittamistyöhön ja elää sillä. Aivan kuten Ernest Hemingway! Lisäksi haluaisin blogata useammin. Kämppäkaverin kanssa aloitamme yhteisen kirjaprojektin, jota varten joudumme työskentelemään koko vuoden ajan sinnikkäästi ja tekemään töitä hartiavoimin. Lisäksi minulla on omia tekstejä, jotka haluan kirjoittaa loppuun. Sarjakuvaideat odottavat, että piirrän ne.

Unelmien toteutuminen vaatii tekoja. Siksi listaan tähän vuoden tavoitteita, joilla pyrin omia unelmia kohti.

Viikkotavoitteet

● Viikon aikana opiskelen, teen töitä ja käyn kuntosalilla ma-pe. Töiden teolla tarkoitan artikkeleiden tekemistä. Olen tilanteessa, jossa tarjoan lehdille valmiita artikkeleita, mutta minulla ei ole takeita julkaistaanko niitä. Yksikään artikkeli ei toki mene hukkaan, vaikka sitä ei julkaistaisi. Kehityn jatkuvasti kirjoittajana. Rahat voi kuitenkin olla tiukilla. Minulla ei tule olemaan sosiaalista elämää muuta kuin viikonloppuisin. Ainoa poikkeus, jos ystäväni tulevat etelä-Teneriffalta. Tai jos joku fiesta osuu keskelle viikkoa.

● Ei somea viikolla. Syy: vie liikaa aikaa ja häiritsee työntekoa.

● Viikonloppuisin päivitän somea, bloggaan ja inspiraatiosta riippuen teen sarjakuvia (jos ehdin muilta asioilta). Fokus on kirjoittamisessa. Minun tulisi kirjoittaa vähintään yksi blogipostaus viikossa. Voitte siis heittää ideoita, kysyä Espanjasta. Ihan mitä vain! Koen, että blogi tulee olemaan tärkeässä roolissa, jotta saan tavoitteet maaliin ja voisin kehittyä. Blogin avulla harjoitan freewriting –tekniikkaa. En kirjoita näin huolimattomasti normaalisti, vaan blogin tekstit ovat flow-tilan tuotoksia. Freewriting eli vapaa kirjoittaminen on tekniikka, jossa kirjoittaja kirjoittaa materiaalia välittämättä esim. kirjoitusvirheistä.

● Sunnuntaina työstän kirjaprojektia kämppäkaverini kanssa.

● Kirjan lukua päivittäin. Uutisten lukeminen on taasen jätettävä vähemmälle eli ainoastaan aamulla aamupalalla. Rakastan uutisia, tietenkin, mutta niiden lukeminen vie myös liikaa aikaa. Minun on opittava priorisoimaan oma ajankäyttö ja opittava työskentelemään tehokkaasti ja älykkäästi.

Lähitulevaisuus

● Helmikuussa on kurssikavereiden tapaaminen, mutta se on manner-Espanjassa, Barcelonassa! Tavoitteena on päästä mukaan. Helmikuu tulee kuitenkin niin pian, että en vielä tiedä, onko minulla varaa?

● Minun on päätettävä helmi-maaliskuussa, mitä teen kesällä. Yritän jäädä Teneriffalle, mutta se riippuu minun rahatilanteesta. Voinko elää kirjoittamisella? Voinko olla vapaa ja oman onneni seppä? Suomeen paluu on toki turvallinen vaihtoehto ja siellä minulla olisi jo ensi kesäksi kaksi kesätyöpaikkaa. Hain myös kahta muuta työtä eli toimittajaksi.

Kesä

● Minun hyvä ystävä on Romaniasta. Olemme puhuneet, että ensi kesänä olisi hyvä ajankohta matkalle. Matkan onnistuminen riippuu kuitenkin täysin siitä, voinko elää kirjoittamisella. Jos menen Suomeen kesäksi töihin, en voi mennä Romaniaan. Elokuun olisin nimittäin töissä eli ystäväni lomakuukausi.

Muita tavoitteita

● Ystävät. <3 Vaikka fokus on nyt itsekkäästi itseni kehittämisessä, asioiden saamisessa balanssiin ja kirjoittamisessa, niin ystävät ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässä ylipäänsä. Haluankin ympäröidä itseni positiivisista, menestyneistä ja viisaista ihmisistä, koska totuus on se, että seura tekee kaltaisekseen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin näen tämän. 

● Itseni sivistäminen. Kirjallisuuden lukeminen ja uusien asioiden oppiminen. 

● Terveelliset elämäntavat ja muutama kilo pitäisi saada karistettua. Ei varmasti tarvitse selittää.

365 mahdollisuutta

Tällaiset ovat minun unelmani ja tavoitteet. Niitä kohdin yritän pyrkiä ja tehdä tästä vuodesta minun kaikkien aikojen parhaan! Minulla on 365 mahdollisuutta, enkä halua hukata yhtään päivää, vaan elää täysillä rakentaen omaa tulevaisuuttani.

Uskon, että kohtalo vaikuttaa elämään 10% ja loput 90% on oman työn ansiosta. Yritän nyt oikeasti muuttua. Kaikista vaikeinta on työskennellä itselleen ja niiden oikeiden, tärkeiden asioiden tekeminen, jotka tuottavat tulosta. 

Otan teidät tälle matkalle mukaan ja bloggaan vähintään kerran viikossa!

Olisiko sinulla minulle joku vinkki? Tai haluaisitko muuten kommentoida suunnitelmiani?

PS. Tätä postausta tehdessä selasin vanhoja kuvia blogista ja löysin kuvan, jossa näytin kasvoni ekaa kertaa. Oli vielä vuosi 2012, eli sama vuosi, jolloin olin aloittanut bloggaamisen. Tuo kuva on otettu Teneriffalla! Tuntuu uskomattomalta. Olen vakuuttunut, että Teneriffalla on joku isompi rooli elämässäni.

VUODEN 2018 LUETUIMMAT POSTAUKSET TOP-5

Vuoden ensimmäinen päivä on täällä ja minulla oli kerrassaan huikea uusi vuosi, mutta se onkin toinen tarina. Yksi uuden vuoden tavoitteeni on kirjoittaa joka päivä. Myös bloggausinto on huipussaan.

Vaikka viime vuosi ei kuulunutkaan blogini aktiivisimpiin vuosiin ja kirjoitin vain 25 postausta, niin listaan tähän ne luetuimmat postaukset. 

1. Ajatuksia eron jälkeen

Viime vuonna tosiaan koin mullistavan elämänmuutoksen, kun erosin pitkästä suhteesta. Kirjoitin ajatuksiani ylös ja siitä tuli koko vuoden luetuin postaus, jota luettiin 134 kertaa.

2. Miltä Teneriffa vaikuttaa?
Muutin eron jälkeen Teneriffalle, onnellisten saarelle. Taas kirjoitin vain ajatuksiani ja kokemuksiani. Postausta luettiin 119 kertaa.

3. Miksi mennä takaisin Espanjaan?
Olin elämässä vaiheessa, jossa kaikki ovet olivat (ja ovat edelleenkin) avoinna ja pohdin, miksi palata Espanjaan. Minusta tuntuu edelleenkin, että tämä on minun toinen kotimaa. Maassa ei ole koskaan ollut mitään vikaa, vaikka siinä toisessa kaupungissa minun elämä ei sujunutkaan. Täällä Teneriffalla on toinen ilmapiiri. Voisin hyvinkin kuvitella jääväni tänne pidemmäksi aikaa. Tätä postausta luettiin 107 kertaa.

4. Changing can be an exciting experience

Viime talvena Teneriffalla asuessa “jouduin evakkoon” eli teimme asuntovaihdon parin viikon ajan. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta tällaisesta, mutta oli niin jännittävä kokemus, että voisin hyvinkin innostua vaihtamaan jonkun kanssa asuntoa myös tulevaisuudessa. Tämähän olisi aivan huippuihana tapa matkustaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä kuukausi, pari. Haluaisikohan joku siellä ruudun takaa ottaa kopin? ;) En tosin tiedä, mitä minun kämppäkaveri tykkäisi tällaisesta, hihihi. Lukukertoja tuli 101 kertaa tälle postaukselle.

5. Elämänmuutos

Otsikkokin sen kertoo. Tein suuren elämänmuutoksen. Muutin pois ja entiseen kotikaupunkiin jäi minun entinen elämä ja mies. Minusta tuli sinkku. Ja olen edelleenkin sinkku. Voisin kirjoittaa sinkkunäkökulmaa jossain vaiheessa, miltäs kuulostaisi? Elämänmuutos-postausta luettiin 95 kertaa.

Mikä postaus sinulle jäi mieleen? Mistä haluaisit lukea lisää? 

PS. Otan postausideat vastaan ja lupaan toteuttaa ne kaikki! Jos tähän tulee 50 ideaa, niin sitten ei auta kuin kirjoittaa viikottain, hihi.   

VUOSI 2018

Tuntuu hassulta ajatella, että vuosi on nyt finaalissa. Miten paljon siihen mahtuikaan! Se oli muutoksien vuosi, mutta suurin niistä oli elämänmuutos. Tarvitsin siihen paljon rohkeutta, mietiskelyä ja lopulta tekoja. 

Vuosi sitten näihin aikoihin en ollut ollenkaan tyytyväinen elämääni. Minulla oli vahva tunne, että vuodet vain vierivät, mutta minä junnaan paikoillani. 

Halusin laittaa sille stopin. Halusin aloittaa alusta. Yksin. Se oli kenties elämäni vaikein päätös.

Elämänmuutos

Päädyin Teneriffalle, mutta olenko kertonut miten? Miksi juuri Teneriffa? 

Olen varma, että kohtalolla oli sormensa pelissä. En päätynyt sille saarelle sattumalta. 

Palataan vielä hetkeksi vuoteen 2017. Minulla oli oma yritys, joka ei kuitenkaan ollut lähtenyt pyörimään odotetusti. Totta puhuen olin aivan pulassa yritykseni kanssa. Niinpä eräänä syksyisenä päivänä olin netissä tutkimassa eri mahdollisuuksia. En muista tarkalleen, mitä etsin. Päädyin kuitenkin sivustolle, jossa puhuttiin yritystapahtumasta Teneriffalla. Sillä hetkellä se tuntui juuri siltä, mitä tarvitsin! Tapahtuma oli ilmainen, mutta vain kymmenkunta yritystä tai ideaa valittaisiin. 

Ilmoittauduin viime hetkellä, mutta suureksi yllätyksekseni minut otettiin mukaan. Tapahtuma oli todella huikea kokemus. Huomasin pitäväni saaresta ja niistä kaikista ihmisistä, joihin siellä tutustuin.

Sen jälkeen päätin lopullisesti kuitenkin haudata verkkokauppani. Ei riitä, että idea on minun mielestä hyvä, jos ei ole asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan. En myöskään osannut markkinoida ja monta muuta syytä, jotka lopulta johtivat epäonnistumiseen. 

Otin epäonnistumisen oppina ja siitä pystyin jatkamaan hieman viisaampana. Minulla olikin uusi liikeidea ja menin Teneriffalle vielä toisen kerran heti perään hakemaan siihen buustia. Silloin minulle todella vahvistui se tunne… Teneriffa tulee olemaan minun uusi kotini.

Rupesin etsimään töitä ja kämppää. Vain huomatakseni, että Teneriffalla on erittäin kinkkinen työ- ja asuntotilanne. Ei näyttänyt hyvältä ja oma rahatilanne oli tiukka, enkä siksi lähtenyt viemään toista liikeideaani sen pidemmälle. Kaikesta huolimatta muutin saarelle viime talvena. Kokeilemaan onnea. Tuolla matkalla sain apuja. Eräs superihana suomalaisnainen auttoi minua!

Menin Teneriffalle ilman työtä ja asuntoa, mutta yhdessä päivässä ne järjestyivät. Sain jäädä suomalaisnaisen kämppään, jossa olimme me ja hänen kaksi ihanaa koiraa. Löysin uusia, ihania ystäviä. Heidän ansiostaan Teneriffa tuntui kodilta. 

Skandikausi tuli päätökseen ja niin myös minun työni hotellilla. Suomesta minua oli huhuiltu palaamaan kesäkaudeksi entiseen työpaikkaani. Pyysin uusia haasteita ja niitä myös sain. Aloitin työt toukokuussa Suomessa. Pystyin säästämään suuren osan palkastani. Tein töitä myös tarjoilijana. Siinäpä se kesä menikin!

Minulla oli paluulippu Teneriffalle ja syksyllä sen myös käytin. Viime kerrasta oli jäänyt niin positiivinen tunne, että uskoin tälläkin kertaa asioiden järjestyvän. 

Sitä ennen olin reissussa lähes kuukauden ystävieni luona. Tuon reissun aikana minulle sattui ihmeellisiä asioita. Kuten tapaaminen erään tuntemattoman naisen kanssa, joka tiesi minun sarjakuvani! Tai kun löysimme Ernest Hemingway –patsaan luota kynän. 

Uskon, että jos pitää silmät auki, voi saada korkeammalta taholta merkkejä elämänpolkuamme johdattamaan. Tuon matkan aikana ja noiden ”merkkien” jälkeen päätin, että minun on kuunneltava sydämeni ääntä ja tehtävä sitä, mistä tykkään kaikista eniten. Sitä, missä oikeasti tiedän olevani hyvä. 

Monesti olen kokenut, että olen ihan hyvä monessa asiassa, mutta en se paras yhdessäkään. Silti kirjoittaminen ja sarjakuvat ovat aina tuntuneet niiltä omimmilta jutuilta. 

Tullessani Teneriffalle, päätin antaa elämän näyttää, saanko tehdä omaa juttuani. Nyt minulla olisi siihen mahdollisuus. 

Sen jälkeen alkoi tapahtua! Olen tehnyt freelancena artikkeleita ja saanut niitä julkaistuksi. Olen kirjoittanut artikkeleita, jotka ovat kuin elokuvan käsikirjoituksesta, mutta silti totisinta totta. Yhden aiheen jälkeen tuli toinen ja toisen jälkeen kolmas. Nyt työstän kolmatta suurta artikkeliani, mutta aineksia olisi vaikka elämänkerran kirjoittamiseen. 

Olen saanut jalan oven väliin, mutta ei tällä vielä elä. Freelancena toimiminen on haastavaa, mutta toivon saavani jatkaa, kasvaa ja kehittyä toimittajana. Jo ala-asteella tein artikkeleita koulun lehteen. Olen aina ollut utelias ja tykkään keskustella ihmisten kanssa. Olin toimittaja, mutta silloin en sitä vielä tiennyt. Nyt tiedän. Heikkoina hetkinäni voin kaivaa esille sen Ernest Hemingwayn luota löytyneen kynän. Se valaa minuun uskoa.

Teneriffalla ja minun suureksi yllätyksekseni aloitin opiskelut. Tässäkin kohtalolla oli ilmiselvästi näppinsä pelissä, sillä opiskelujen aloittaminen oli ehkä viimeisin asia, mitä olin ajatellut.  Se on kurssi, joka tukee freelance-työtä. Tykkään kehittää itseäni ja minulla on jatkuvasti joku kurssi menossa, mutta tämä oli todella iso panostus rahallisesti. Siksi minun todella oli punnittava, onko se sen arvoista. Sillä tiellä olen edelleen, opiskeluita ja töitä ja päämäärä on selva.

Jokainen päivä on selviytymistä ja välillä mietin, miten selviän? Ehkä minä selviän. Jotenkin. Ainakin saan nyt tehdä omaa juttua.

Tähtihetket 
Kuluneeseen vuoteen mahtui myös tähtihetkiä, jotka tekivät tästä vuodesta yhden kaikista mielenkiintoisimman vuoden pitkästä aikaa -ellei jopa mielenkiintoisimman. Ainakin minusta tuntuu, että olen vahvasti matkalla oikeaan suuntaan. Toivottavasti vuodesta 2019 tulisi vähintään yhtä mielenkiintoinen!

-Osallistuin kirjallisuustapahtumaan, jossa luin kirjoittamani tarinan, tutustuin kuuluisiin kirjailijoihin ja sain heiltä vinkkejä. Näyn myös videolla, joka esitettiin festivaalin gaalaillassa suurella valkokankaalla.

-Julkaisimme kirjan kirjoittajakollegoiden kanssa. Kirjassa on yksi tarina jokaiselta kirjoittajalta. 

-Muutto Teneriffalle kahteen kertaan.

-Työt Suomessa, jota kautta tapasin esimerkiksi ministerin, taiteilijoita, dokumenttielokuvaohjaajan –ja tuottajan.

-Osallistuin dokumenttielokuvan kuvauksiin ja tein siinä cameoroolin eli esiinnyin elokuvassa omana itsenäni.  

-Osallistuin erään kuuluisan edesmenneen säveltäjän seminaariin. Tuo säveltäjä on minulle kaukaista sukua. Hänen elämäntarinastaan sain inspiraatiota ja oppia omaan elämääni. 

-Pääsin espanjalaiseen lehteen ja televisioon. 

-Julkaisin Suomessa artikkeleitani.

Lisäksi vuoteen mahtuu paljon onnellisia hetkiä ystävieni kanssa, tutustumisia uusiin ihmisiin, töitä ja olen myös urheillut. Espanjassa käyn kuntosalilla 4-5 kertaa viikossa. Sekä paljon muuta.

Kun miettii mennyttä vuotta, niin olen todella tyytyväinen uusiin tuuliin ja elämääni, vaikka helppoa ei olekaan ollut. Muutos on tehnyt hyvää, mutta samalla luopuminen ja kasvaminen ovat tehneet kipeää. 

Haluan mennä kohti uutta vuotta 2019 nöyrin mielin, kiitollisena kaikista kokemuksistani, annetuista tilaisuuksista ja parhaani yrittäen.  

Millainen oli sinun vuotesi?  

Hyvää Uutta Vuotta!!!