USKOMATON PÄIVÄNI SARJAN KUVAUKSISSA

Hei, tässä olen minä. Vähän eri look, missä minut on totuttu näkemään. Se johtuu siitä, että olin maanantaina täällä Teneriffalla erään sarjan kuvauksissa. Olin menossa kellon ympäri. Mutta voi vitsit, millainen kokemus! 

Voin sanoa, että tämä oli kaikkien aikojen PARAS kokemukseni avustajana. Ja se on paljon sanottu. Miulla on kokemusta muista sarjoista ja elokuvista.

Lue lisää: Pääsin avustajaksi Netflix-sarjoihin

Ilmeisesti tulevat kuvaukset jännittivät niin paljon, että olin ylhäällä jo ennen herätyskellon soittoa. Siitä huolimatta olin vähällä menettää bussin! Applikaatio ei toiminut ja näytti bussin tuloajan väärin. Miulle tuli kiire pysäkille ja jouduin ottamaan vauhtiaskeleita. Onneksi ehdin lopulta bussiin aamuvarhaisella ja pääsin paikalle!

Työpäivä alkoi sopivien asukokonaisuuden katsomisella. Siinä välissä saimme aamupalaa. Ensimmäisessä kohtauksessa kuvasimme brunssia ja olin siellä omissa vaatteissani. Olin tällä ”brunssilla” erään miehen kanssa, joka oli todella vitsikäs ja meillä oli hauskaa. 

Vaate-episodi

Seuraavaksi piti kuvata korkeatasoiset juhlat, johon minulle katsottiin sopivaa mekkoa. Se olikin oma episodinsa. Ensin miun omalle mekolle näytettiin vihreää valoa, mutta sitten haluttiinkin jotain näyttävämpää. Sain vaateassistentilta mustan erittäin vartalonmyötäisen, pitkän mekon. Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään omalta…

Yllättäen joku korkeammalta taholta halusi vaihtaa sen toiseen. Nähdessäni valkoisen makkarankuorimekon sanoin heti, että ei tuo varmasti miulle mahdu. Kokeilimme sitä ja olin oikeassa. Miun kurveja ei tämäkään mekko voinut oikaista!

Assistentitkin ihmettelivät, että johan on kumma, kun taas pitää katsoa uusi mekko. Sattumalta bongasin vaaterekistä hopeisen bling-bling-housuasun. Osoitin sitä ja sanoin, että kokeillaan tuota.

Assistentit myöntyivät ja totesivat, että se oli kuin minulle tehty! Ja olin aivan samaa mieltä. Seuraavaksi miun hiukset laitettiin. Ehdotin omatoimisesti kiharoiden olevan miulle paras vaihtoehto.

Kampaaja tuumi hetken, että pitäisi olla jotain nopeaa. Silti hän tarttui ehdotukseeni ja loihti kiharat. Lopuksi miulle tehtiin hyvin luonnollinen meikki ja olin valmis juhliin.

Kohti unelmia

Enpä olisi uskonut, että ensimmäinen kertani Hard Rock Cafessa olisi sarjan kuvauksissa! Kaiken kukkuraksi pääsin erään toisen naisen kanssa näyttelijöiden viereen, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

Mietin, voiko tämä olla miun työpäivä ja täällä sitä ollaan juhlimassa. Olo oli todella euforinen! Miusta tuntui todella, että tämä on se miun maailma. Aivan kuin kaikki, mitä miulle on tapahtunut elämässä, olisi valmistellut minua tätä polkua varten.

Mainittakoon tässä välissä, että en haaveile mistään näyttelijäntyöstä tai sellaisesta. Minä olen kirjoittaja. Tykkään miun copywriterin työstä ja olen siinä hyvä. Autan mielelläni yrityksiä tekstien kanssa, erityisesti hakukoneoptimoitujen blogiartikkeleiden teossa. Tulevaisuudessa haluan tehdä myös elokuvakäsikirjoituksia.  

Yllättävä kutsu

Juhlien jälkeen meillä oli ruoka. Tauolla juttelin jälleen sen samaisen miehen kanssa, joka oli ollut parini brunssilla. Selvisi, että hän on alkujaan kotoisin Zaragozasta. Siis siitä samasta kaupungista, jossa asuin monta vuotta ennen Teneriffalle tuloani!

Hän innostui tästä yllättävästä yhteydestämme niin paljon, että kutsui minut syntymäpäiväjuhliinsa. Niitä vietetään eräässä maatilahuvilassa Teneriffan maaseudulla! 

Vaihdoimme numerot ja hän laittoi minulle syntymäpäiväkutsun viestillä. Hämmästyin, kun siinä näkyi paikalle tulevan bändejä eri puolilta maailmaa. Olin, että who is this guy?

En ole ollut koskaan missään tällaisissa yksityispippaloissa, jonne tulee bändejä, jossa on uima-altaat ja niin edelleen. Sanoin hänelle olevani tulossa, mutta mietin, että mitähän tästä tulee.

Olen menossa sinne ihan yksin. Laitan itseni ulkomaailmaan, mutta samalla olen epämukavuusalueellani näin introverttina. Tykkään kyllä jutella ihmisten kanssa, mutta se ensikontakti ja juttelun aloittaminen ei ole niin helppoa.

Miulla ei ole edes autoa. Sattumalta asuinpaikastani on sinne suora bussiyhteys! Pääsenkin juhliin bussilla, mutta mietin kotiinpaluuta. Viimeinen bussi palaa alkuillasta. Mutta mitä jos siellä olisi niin kivaa, että haluaisin olla vähän pidempään? Pitää miettiä taksin mahdollisuutta.

Minua nauratti, että vasta olin ollut ”korkeatasoisissa juhlissa” näissä kuvauksissa ja jo tänä perjantaina pääsen elämään juhlia todeksi! Kyllä elämä on ihmeellistä. 

Muutenkin tämä lokakuu tuntuu olevan yhtä juhlaa. Niistä kerron mahdollisesti lisää myöhemmissä postauksissani, joten pysy kuulolla.  

Juhlakuvausten jälkeen oli vielä toiset kuvaukset, johon katsottiin taas uudet vaatteet, hiukset ja meikki. Olin kotona joskus klo 18 maissa, mutta niin onnellinen! Mikä päivä!

Oletko sinä osallistunut jonkin sarjan kuvauksiin? Oletko saanut joskus jonkun yllättävän kutsun jossain tilaisuudessa?

MUUTIN UUTEEN ASUNTOON

En tiedä mistä aloittaa. Olo on epätodellinen. Olen täynnä kiitollisuutta. Minulla on nyt koti. Tosiaan syyskuun autoin ystäviäni ja hoidin heidän koiriansa. Ensin olin yhdessä kylässä ja sitten toisessa täällä Etelä-Teneriffalla.

Olen tänä vuonna muuttanut/vaihtanut maisemaa 8 kertaa (9, jos lasketaan La Gomeran matka). Voin sanoa, että miulla on ollut VAUHDIKAS vuosi! Mutta samalla olen kasvanut henkisesti todella paljon. 

Paineensietokyky on kehittynyt samaa tahtia kuin luotto tulevaisuuteen. Ja hei, eikös jokaisella kirjoittajalla tulisi olla mielenkiintoinen elämä?

Kaikki järjestyy. Luotan 100 % elämään ja universumiin, Jumalaan. Kun universumi potkaisi minut pois asunnosta tammikuussa, en voinut arvatakaan, millainen vuosi tästä tulisi.

Se oli kuin dominoefekti. Ensin jouduin lutikoiden siivittämänä jättämään asunnon keskellä ei mitään, keskellä Teneriffan maaseutua. Kävin pohjalla ja olin evakossa ystäväni luona. 

Menin matkalle La Gomeralle. Pääsin asumaan El Médanoon ja hoidin siellä pääsiäisen aikaan ihanaa koiraa, joka on mäyräkoiran ja labradorin sekoitus.

El Médanon kämpän jouduin jättämään, kun kämppikseni löysi työpaikan manner-Espanjasta ja asunto laitettiin myyntiin. Se tuli sopivaan saumaan. Muutin toisen ystäväni luo, jossa olin koiria hoitamassa pari viikkoa. 

Siitä tulin sitten Suomeen 2,5 kuukaudeksi. Palasin Teneriffalle ja syyskuun ajan olen ollut kahdessa eri paikassa koiria hoitamassa jälleen.

Ja nyt VIHDOINKIN näin lokakuun alussa muutin asuntoon, jossa toivon voivani viipyä pidempään kuin kuukauden tai pari. Tämän asunnon jaan ystäväni ja hänen koiransa kanssa. Meillä on puutarha ja ihanat naapurit.

Katsoessani huonettani, tajusin, että toiveeni on toteutunut. Miulla on kirjoituspöytä ja ikkunasta näen puutarhaan. Aivan juuri niin kuin olen kuvitellut visualisoidessani omaa unelmaelämääni.

Toiveeni on siis kuultu ja olen matkalla kohti unelmiani. Olen ollut jo tällä matkalla 4 vuotta. Haluan kasvaa kirjoittajaksi, joka kirjoittaa elokuvia ja ehkä kirjoja. Haluan aamuisin meditoida, joogata, nauttia aamupalan, juoda kupposen rooboista, katsoa puutarhaan ja vain kirjoittaa luovia kirjoituksia ihmisille ympäri maailman.

Muuttotarina eli miten kaikki järjestyi

Asuntotilanne Teneriffalla on haastava. Kysyntää on paljon, kun taas asuntoja ei ole niin paljon tarjolla. Hinnat ovat edelleen kohtuuttomia verrattuna Espanjan palkkatasoon. "Edelleen", koska lopulta koronatilanne ei vaikuttanut hintoihin merkittävästi. 

En siis ollut kovinkaan toiveikas, että löytäisin itselleni asuntoa tällaisessa asuntotilanteessa. Niinpä koin järkevimmäksi vaihtoehdoksi vuokrata huone, joka toisaalta mahdollistaisi rahan säästämisen.

En ehtinyt aloittaa huoneen metsästystä, kun asiat ratkesivat itsestään kuin taikaiskusta. Muutin yhteen ystäväni kanssa.

En edes nähnyt asuntoa etukäteen, koska olin vielä Suomessa. Luotin ystävääni ja sanoin, että jos hän tykkää siitä, olen mukana. Tämän ystäväni kanssa olemme asuneet ennenkin yhdessä. Hän on se sama nainen, jonka luokse muutin neljä vuotta sitten tullessani Teneriffalle.

Ystäväni kävi katsomassa asuntoa ja piti siitä, joskin sitä pitäisi hieman rempata ja laittaa. Vuokranantajat lupasivat hoitaa sen puolen ja niin tapahtui. 

Jännitimme asuntokuvioita aivan viime metreille asti, koska aivan 100 % varma juttu tämä ei ollut erinäisten asioiden vuoksi. Onneksi kaikki järjestyi lopulta parhain päin.

En tiedä, millainen asunto oli ennen. En nähnyt edes kuvia siitä. Mutta nyt se on aivan ihana! Seinät on maalattu valkoiseksi ja huonekalut löysivät huoneisiin. 

Näin asunnon siinä vaiheessa, kun se oli remontoitu, mutta siellä ei vielä ollut kaikkia huonekaluja. Mielenkiintoista oli se, että vieraillessani asunnolla, taivaalle ilmestyi sateenkaari. Minulle se oli lupaava merkki. Olen oikealla polulla.  

Millainen tämä asunto sitten on?  

Meillä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone, keittiö, terassi ja puutarha. Voiko enempää toivoa?

Tunnen, että olemme nyt molemmat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aika näyttää, miten pitkään olen tässä, mitä tapahtuu ja minne polku vie. Olen täysin universumin johdatettavissa.

ONKO MIEHEN ULKONÄÖLLÄ MERKITYSTÄ?

Jäin pohtimaan ensimmäisiä Tinder-treffejäni. Olinko liian jyrkkä, kun tuomitsin heti ensitapaamisella? Eihän sitä heti voi tietää, tuleeko tästä mitään vai voiko?

Viime postauksessa kerroin elämäni ensimmäisistä Tinder-treffeistä. Ne eivät menneet aivan nappiin, vaikka yritin mennä avoimin mielin ja olla odottamatta mitään. 

Olin aikaisemmin tosiaan viestitellyt kyseisen miehen kanssa ja mielestäni koin meidän olevan samalla aaltopituudella. Kuitenkin ensitapaamisella minulle tuli heti ”ei”-tunne.

Luulen, että se johtui pituudesta. Toisaalta hänen ulkonäkönsäkään ei minua oikein sytyttänyt ja livekohtaamisessa se vahvistui. Enkä nyt sano, että mies olisi ollut jotenkin ällöruma, epähygieeninen tms. Hän ei vain kolahtanut. Olin kai vain toivonut, että samanlainen elämänkatsomus riittäisi yhdistämään meidät.

Toisaalta uskon vahvasti myös intuitioon. Jostain syystähän minulle tuli heti se tunne, että ei. Jostainhan se kumpuaa. Voin järjellä analysoida, että ehkä joo hänen ulkonäkönsä ei ollut ihan odotusteni mukainen. 

Mutta sitten on vielä energiataso, joka on tietenkin se kaikista tärkein. Energiatasolla energiamme kohtaavat. Siksi jotkut ihmiset kolahtavat heti, kun taas toisten kanssa voi olla pientä kitkaa.

Tiedän, että on olemassa rakkaustarinoita, joissa on ihastuttu/rakastuttu ensisilmäyksellä. Onko kyseessä se, että on katsottu ulkonäköä ja ihastuttu/rakastuttu siihen? Vai onko kyseessä kohtaaminen, jossa molempien energiat kipinöivät? Eli on ollut niin sanotusti sitä kemiaa.

Tuolla on monta tarinaa siitä, miten toiseen ihastutaan ulkokuoren ja/tai korkean aseman perusteella. Tämä yhteiskuntakin on ikään kuin rakennettu siten, että ulkoisia seikkoja (ulkonäkö, työ, raha) tuijotetaan monessa kohtaa.

Jos päätyy tällaisten valintakriteerien perusteella valitsemaan kumppaninsa, silloinhan on todellista arpapeliä, osuuko lopulta se sisin omiin arvoihin ja ajatusmaailmoihin!

Olenko liian vaativa?

Ennen näitä treffejä en ollut tiedostanut, että minulla olisi jotain ulkonäkövaatimuksia miehelle. Listallani olevat ominaisuudet olivat enemmänkin henkisiä.  

Ulkonäkökysymyksen kuittasin niin, että tulevan mieheni on komea sisäisesti ja ulkoisesti. Komealla en tosiaan tarkoita sliipattua ulkonäköä tai lihaksikasta kroppaa, vaan että hänessä olisi ”sitä jotain”.

Nyt pohdin, voiko rakastua mieheen, jos tämä ei fyysisesti ole ihan sitä, mitä haluaisi, mutta kaikki muu kolahtaa? Voiko kemiaa olla, vaikka miehen ulkonäkö ei ihan vastaisi omia odotuksia? Onko mahdollista konnektoitua henkisesti toisen kanssa niin, että ulkonäöstä tulee toissijainen seikka, jopa merkityksetön asia?

Kauneus on katsojan silmissä

Kun mietin omia aikaisempia suhteitani, olen hyvin pitkälti ihastunut ensin toisen ulkonäköön. Tutustuessa Suomessa espanjalaiseen poikaystävääni v. 2005 olin heti ensisilmäyksellä aivan myyty hänen eksoottisesta ulkonäöstään.

Monet sanoivat hänen muistuttavan nuorta George Clooneyta. Kuitenkin hänen luonteensa teki minun suuren vaikutuksen. Sen takia olimmekin yhdessä niin pitkään. Kunnes lopulta vain kasvoimme erillemme.

Kaikki exäni ovat olleet pitkiä ja mielestäni myös komeita. Eli heidän ulkonäössään on ollut jotain vangitsevaa. Viimeisin exäni on 181 cm.

Tässäkin on syytä muistaa, että kauneus on katsojan silmissä. Me ihmiset olemme niin erilaisia ja näemme asiat niin eri tavoilla.

En myöskään sano, että itsekään olisin mitenkään täydellinen. Täydellistä ei olekaan! On vain toisilleen sopivia ihmisiä. 

Pyrin toki pitämään itsestäni huolta ja elämään mahdollisimman terveellisesti. En polta, käytä huumeita ja alkoholiakin käytän minimaalisesti. 

En mielestäni pyydä mitään, mitä en itse pysty tarjoamaan. Mielestäni kaikista tärkein kriteeri miehessä on henkisyys eli hän ymmärtää, että maailmassa on meitä korkeampi voima, Jumala. Meidän arvomme ja maailmankatsomus kohtaavat. Hänellä on älykkyyttä ja huumorintajua. Haluan, että hän saa minut nauramaan ja meillä on hauskaa.  

Lopuksi

Tämä ulkonäköasia alkoi vaivata minua suuresti. Se tuntuu jotenkin niin pinnalliselta asialta. Aivan, kuten myös suuri ikäero. 

Enkä minä halua olla pinnallinen. Jos reagoin näin, on minun varmasti syytä mennä peilin eteen ja tarkastella näitä tunteita lähemmin. Mietin, onko tässä minulle jokin iso opetus.

Mitä, jos kohtaan miehen, joka kolahtaa 100  % henkisesti, mutta ulkonäkö ei ole ihan sitä, mitä toivoisi? Toisaalta tarvitaan myös jonkinlaista fyysistäkin vetovoimaa, koska sittenhän homma jäisi ystävyyden tasolle, eikö? Vai voisiko sittenkin rakastua ja alkaa nähdä toisen ihan ihmisenä, ilman fyysistä ulkokuorta?

ENSIMMÄISTÄ KERTAA TINDER-TREFFEILLÄ

Edellisessä postauksessani paljastin, että minulla on käytössä Tinder. Ajattelin, että voin avata tämän oven ja jättää sen ikään kuin auki. Antaa tsäänsille mahdollisuus. 

Itse asiassa eräs ystäväni suositteli tätä applikaatiota minulle. Tiedän myös henkilökohtaisesti yhden pariskunnan, joka syntyi kiitos Tinderin. Ei siis ihme, että olin kaikin tavoin utelias Tinderin suhteen.

Lauantaina olin sitten ensimmäistä kertaa Tinder-treffeillä. Suostuin tapaamiseen, koska viestitellessä huomasimme meillä olevan todella paljon yhteistä. Se oli tietenkin todella kiinnostavaa ja hauskaa.

Mies ei myöskään näyttänyt kuvissa hullummalta. Joskaan hän ei myöskään sytyttänyt minua. Muuten hän tuntui kolahtavan monien minulla olevien kriteereiden osalta. Hänen ammattinsa ei ollut ihan se, mitä olisin odottanut. Minä toivon yrittäjähenkistä miestä, mutta hän on ns. valtion virkamiehiä (funcionario). 

Ajattelin kuitenkin, että voin tässä kohtaa joustaa, jos mies muuten kolahtaa. En liioin tiennyt muutamasta minulle tärkeästä asiasta, jotka olisi kuitenkin parempi keskustella kasvotusten kuin kysyä viestitse.

Joku saattaisi ajatella minun olevan todella… hmm, pikkumainen, kun kirjoitan ylös, mitä mieheltä haluan. Minullahan on ihan lista, jonne olen kuvaillut unelmieni miehen. Haluan kuitenkin sanoa, että se on ihan ensimmäinen steppi: pitää tietää, mitä haluaa.

Minulla on takana kolme suhdetta. En enää suostu olemaan ihan kenen kanssa tahansa millään asteella. En todellakaan. Ennemmin olen vaikka yksin, kuin epätoivosta vain siksi, että voisin olla jonkun kanssa. EI. Se ei olisi reilua toista osapuoltakaan kohtaan.

Olen kuitenkin ehdottoman tyytyväinen jokaiseen aikaisempaan suhteeseeni. Ne kaikki opettivat minulle jotain arvokasta. Niiden ansiosta minusta on tullut se henkilö, joka olen tänään.

Minä siis tiedän, mitä haluan tai ainakin uskon tietäväni. Jos vielä joskus päädyn suhteeseen, on se tositarkoituksella. Mitään yhden yön juttuja en halua. Minulla on tarkat kriteerit, koska miten muuten universumi tietäisi lähettää oikean miehen elämääni?

Olen myös huomioinut sen, että universumi ei tunne sanaa ei. Eli kaikki kriteerit olen kirjoittanut positiiviseen sävyyn. Ja luotan 100 %, että oikea mies ilmestyy elämääni juuri oikeaan aikaan. Toivottavasti tämä tapahtuu ennemmin kuin myöhemmin.  

Mutta palataan eilisiin treffeihin…

Valmistautuminen

Laittauduin tietenkin treffejä varten. Miehillä on tässä kohtaa varmasti paljon helpompaa! Itse ainakin naisena pohdin, mitä ihmettä laitan päälle? 

Varsinkin, kun vietän tällaista matkalaukkuelämää. Eli ne edustavimmat vaatteet olivat myös ryppyisiä, eikä täällä ole silitysrautaa. Olen juuri ystäväni kämpällä koiranhoitajana. En siis voinut silittää vaatteitani, joten se vaikutti osaltaan vaatevalintaani.

Mitä sitten laitoin päälle? Ihanan pirtsakan keltaisen minihameen ja mustan, silkkisen ja sopivasti väljän raitapaidan, joka on suomalaista suunnittelua. Muuten olisi pitänyt päätyä housuihin ja se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta kahdesta syystä.

Ensinnäkin sää oli tosi kuuma, joten hame olisi miellyttävämpi. Toisekseen haluan miehen, jolla on maskuliinista energiaa. Tällöin minä edustan feminiinistä naisenergiaa, joten minun naiseuteni saa näkyä.

Matkalaukkuelämästä johtuen minulla oli mukanani vain mustat tennarit. Ei kovin naisellista! Niinpä ostin paikallisesta kenkäkaupasta itselleni uudet kengät. Hankin mustat sandaalit sekä perinteiset, espanjalaiset kengät eli espadrillot (las alpargatas).

Mustat sandaalit sopivat hienosti vaatevalintaani. Oli kiva laittautua pitkästä aikaa, vaikka pohdin, olinko laittautunut liikaa? Toisaalta kyseessä ovat normaalit kesävaatteet ja Teneriffalla on vielä todella lämmin sää. Illallakin voi vielä kulkea ilman takkia, joten lämpöä piisaa!

Meikkasin myös, mutta en mitenkään räikeästi. Vaaleaa luomiväriä ja siihen seuraksi rajauskynällä mustat rajaukset ripsiväriä unohtamatta. 

Huuliin laitoin punaista huulipunaa. Tulin siihen tulokseen, että mikä tahansa muu valinta olisi ollut liian tylsä. Halusin myös huulipunani pysyvän, joten se oli ainoa, joka kestää monta tuntia kauniina.

Hiukset annoin olla vapaana, mutta pään takaosaan loihdin sellaisen mininutturan. Se tekee tyylistäni ihanan boheemin. 

Eeppinen matka tapaamiseen

Olimme sopineet näkevämme Los Cristianosissa. Minulla ei ole autoa, joten minun täytyi käyttää tämän saaren fantastisia bussipalveluja. Oikeasti ristin sormeni ja toivoin, että ehdin ajoissa paikalle. 

Odottaessani bussia, vaihdoin muutaman sanan erään chileläisen naisen kanssa. Hän kertoi elämästään ja kuinka osaa kahdeksaa eri kieltä. Olin todella yllättynyt! Koskaan ei tiedä, millainen tausta vierelläsi olevalla ihmisellä on.

Tämä bussimatka oli myös eeppinen toisestakin näkökulmasta. Kerrottakoon nyt tähän samaan syssyyn, että näköjään vieläkin tämän ikäisenä vaaleana ja laittautuneena saan huomiota. 

Yksikin mies hidasti autolla ajeluaan kohdallani. En usko, että hän ainakaan on tämän blogin lukija, joka olisi minut tunnistanut kadulla. Toiset autot joutuivat tööttäämään hänelle. Sitten näytti, kuin tämä sama autoilija olisi ajanut uudestaan ohi hetken päästä!

Kun lopulta pääsin bussiin, istahdin penkille, jossa ovi on suoraan minua vastapäätä. Eräällä bussipysäkillä huomasin, kuinka eräs nuorehko mies ulkopuolella tiiraili minun suuntaan bussin sisälle. 

Tuli epämiellyttävä tunne, että taisi yrittää katsella hameen alle. Minihameessa istuessa olen kuitenkin tiukasti jalat yhdessä, joten ikävä tuottaa pettymys tälle piip-haukalle.

Ensikohtaaminen ja treffit

Pääsin kuin pääsinkin Los Cristianosiin nippa nappa sovittuna ajankohtana. Myöhästyin ehkä pari minuuttia. Näin tämän tyypin kadulla ja tunnistin oitis kuvasta. Jähmetyin hetkeksi ja en tiennyt, miten tervehtiä. Yllätyin siitä, että hän oli minun pituiseni. Olen 165 cm.

Mies antoi minulle poskipusut, mutta huomasi epäröintini. No, siitä saimmekin sitten juteltavaa. Miten Suomessa tervehditään? Kerroin, että olen kyllä jo todella espanjalaistunut. En vain tiennyt, miten tervehtiminen tässä tapauksessa tapahtuisi.

Juttelimme kaikenlaista ja huomasimme meillä todellakin olevan paljon yhteistä. Etenkin henkisyys yhdisti meitä ja siitä riittikin keskustelemista. 

Miten jokainen sielu tekee sopimuksen omasta elämästään ja tulee maan päälle oppimaan ja käymään läpi tiettyjä tapahtumia. Miten sielut matkustavat yhdessä ja löytävät sielunperheensä. Ja tietenkin se suuri kysymys, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näiltä osin ajattelemme hyvin samankaltaisesti.

Kysyin myös hänen ajatuksiaan maailmantilanteesta. Jollain tasolla hänkin on huomannut, että elämme eräänlaisessa Matrixissa. Toisaalta hän menee massan mukana ja tämä teki minut surulliseksi. Hän on tietoinen, mutta kuitenkin tekee, koska pakotetaan tai kauniimmin sanottuna ohjataan siihen suuntaan.

En tiedä, kumpi on pahempaa. Se, että eletään oravanpyörässä, omassa kuplassaan, eikä yhtään ajatella asioita isossa mittakaavassa. Vai se, että on tietoinen asioista, mutta silti tehdään, kuten sanotaan.

Menimme lopulta yhdelle terassille, jossa otimme juomista. Minä join kuplavettä, koska yksinkertaisesti oli niin kuuma. En halunnut alkoholia, vaikka en mikään absolutisti olekaan. Mies valitsi itselleen Piña colada -drinkin. Se näytti oikein hyvältä.

Tässä vaiheessa keskustelimme aikaisemmista suhteista ja ajatuksistamme liittyen suhteisiin ja elämään itseensä. Lopulta keskustelu ohjautui siihen suuntaan, näemmekö uudestaan ja voisiko välillemme syntyä jotain.

Kysyin, saanko olla aivan rehellinen. Hän näytti vihreää valoa. Kerroin, etten huomaa sitä energiaa, jota kaipaan. Hän tuntui minulle ennemminkin kaverilta. Kerroin myös, että haluaisin miehen, jolla on maskuliinienergiaa (kuten hänellä on), mutta sen lisäksi haluan miehen olevan minua pidempi.

Hän ymmärsi täysin ja oli oikein ymmärtäväinen asian suhteen. Minusta tuntui pahalta. Onhan kyseessä asia, jolle hän ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään! 

Sanoin bussin lähtevän kohta ja halusin palata hoitamaan koiraa. Tämä oli tietenkin myös totta, eikä vain tekosyy poistua paikalta. Olimme kuitenkin jo jutelleet 2,5 tuntia.

Toisaalta kyseessä ei ollut vain se pituus. Tässä miehessä oli pari muutakin isoa seikkaa, joiden vuoksi en voisi ajatella jutun etenevän tästä pidemmälle. Palasin kotiin.

Olinko pettynyt? Ehkä vähän. Toisaalta… Tämä tapaaminen todisti, että olen lähempänä tavoitetta. Universumi on kuullut toiveeni ja laittaa elämääni kyllä sen oikean miehen. 

Matkan varrella universumi voi lähettää montakin miestä. Näin universumi toimii. Minä asetan rajat ja hyväksyn elämääni miehen, joka on minulle se oikea. Loppujen lopuksi en pyydä yhtään enempää kuin mitä itse annan.