AJATUKSEN VIRTAA MATKALAUKUSTA PARKKIPAIKKAAN

Madridin matka kolkuttaa jo ovella. Tällä hetkellä päässä virtaa tuhat ja yksi ajatusta. Suurin huolenaiheeni on hotellivarauksemme, sillä siinä oli jotain häikkää. Omistaja ei puhu hyvin espanjaa, mutta ei kyllä englantiakaan. Kaiken lisäksi puhelu katkesi pari kertaa... Tiedän, että joku yöpaikka meillä on, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä huomisesta tulee. 

Minulle ei ole koskaan sattunut tällaista tapausta hotellin kanssa... Tuli vähän sellainen vaikutelma, että mikä sunnuntaimaalari siellä on hääräämässä. Todella hermostuttavaa! Ja ärsyttävää.

Koska kaikesta huolimatta jonkinmoinen yöpaikka siellä pitäisi olla, niin lasken hitaasti yhdestä kymmeneen ja yritän unohtaa asian hetkeksi keskittymällä pakkauspuuhiin.

Aloin tässä miettiä, mitä pakata matkalle ja ennen kaikkea miten. Matkalaukun pakkaaminen(kaan) ei ole mitään mukavaa puuhaa, vaan se välttämätön paha. 

 

Onneksi se hoituu jo suhkot rutiinilla. Automaattisesti kaivoin pienimmän matkalaukkuni. Sen saman, jonka ostin viime keväänä edulliseen hintaan ja on kuulkaas reissannut jo peräti Portugaliin asti kanssani. Väri on tylsääkin tylsempi, mutta ostohetkellä vaakakupissa painoivat muut seikat kuin ulkonäölliset. 

Jos jotain hyvää pitää etsiä sen rujosta ulkomuodosta, niin eipähän houkuttele varkaita. Kuka tällaista tusinalaukkua himoitsisi? Tosin melko moni muukin matkaaja turvautuu samaan kikkaan, joten minun on syytä laittaa siihen jotain, jolla erottaisin sen muista. Tällä erää siinä roikkuu vain sininen nauha, mutta se pahalainen maastoutuu siniseen matkalaukkuun liian hyvin!

Tälle matkalle minun ei tarvitse vielä asiaa ratkaista, sillä menemme Madridiin autolla. Tosin enää pitäisi vain keksiä mihin parkkeerata auto, sillä parkkipaikat voi olla yllättävän kalliita keskustassa.

Pientä sinistä matkalaukkuani pakatessani rupesin pähkäilemään, ettei se ehkä sittenkään ole paras mukaan otettava. 

Kyllä kai viikonlopun kamppeet pitäisi saada mahdutettua reppuun? Ainakin joskus sain, kun tein useammin tällaisia viikonloppupyrähdyksiä. Tosin ajatus reppureissailusta ei viehätä, mutta ei myöskään matkalaukun roudaaminen. 

Tällä hetkellä olen kallistunut repun kannalle. Siihen saa yllättävän hyvin vaatteita ja muuta mahdutettua, kun taas matkalaukku tuntuu liian isolta. Ja ystäväni sanoja lainatakseni: ”se on vain järjestelykysymys.” Katsotaan olenko yhtä hyvä järjestelemään. Viikonlopun reissua varten tarvitsee yllättävän paljon... 

Palailen blogin puolelle ensi viikolla Madridin matkan myötä. Pitäkää peukkuja, että hotelliasia järjestyy!

Hyvää viikonloppua ja Halloweenia! Loppuun kuva muutaman vuoden takaisesta Halloween-asustani ja noitamaisia ilmeitä... Hattu, peruukki ja kasvomaalit ostin naamiaisasuliikkeestä. Mutta tuo viitta. Se on aito. Sain sen lainaan. Ajatella, että se on joskus ollut oikeasti erään señoriton käytössä ollut viitta. Mikään käytännöllinen vaate tuo ei ollut, sillä parin kerran kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että viitta voi painaa yllättävän paljon... Mutta nyt lähden täältä pulisemasta ja toivottelen teille vielä kerran upeaa Halloweenia ja upeaa viikonloppua! :)