IHMEELLINEN PÄIVÄNI

Tämä päivä oli hyvin epätavanomainen, joten kerron siitä. Heräsin aamulla aikaisin ja olin menossa valintakokeeseen erään minulle ajankohtaisen kurssin tiimoilta. Vain sitten kuullakseni, ettei minun ole millään muotoa mahdollista päästä sille. Tutkintojani kun ei ole hyväksytty. Se jäi silloin aikoinaan tekemättä, koska kääntäjälle olisi pitänyt laittaa alkuperäinen(!) todistus ja minusta se tuntui liian kovalta vaatimukselta. Nyt olen oppinut kantapään kautta, että tutkinto kannattaisi hyväksyttää täällä (homologar).

Kaiken tämän kurssihässäkän tiimoilta mieli oli matalalla. Tuntui siltä, että kaikki suunnitelmat menevät pipariksi, enkä onnistu missään. Minulla on eräs tavoite mielessä ja kurssi olisi ollut tärkeä osa tuota tavoitetta ja tulevaisuuttani. Joskaan ei onneksi välttämätön.

Päiväni ei siis alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla… Tiistaina oli täällä muuten epäonnen päivä. Koska oli tiistai ja 13.pvä. 

Päiväni kuitenkin piristyi kertaheitolla iloisilla uutisilla. Siitä kiitos ihanille ystäville! Ensinnäkin teimme varauksen ravintolaan ensi viikoksi. Sitten sovin toisen ystävän kanssa, että nähdään pian. Ja kolmas ilouutinen, sain tietää kaverilta casting-tilaisuudesta amerikkalaiseen elokuvaan, ja casting olisi vain tänään ja huomenna. Siitä oli lehtijuttukin. 

Jutussa kerrottiin elokuvaprojektista, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Sotasankari, jonka rinnalla kulki uskollinen koiraystävä. Perustuu tositapahtumiin. Sitä kuvataan ympäri Espanjaa ja tää on yksi niistä paikoista! Niinpä haussa on 300 ekstraa. Siitä saa jopa pienen palkkion. 
 

Olin heti menossa tähän tilaisuuteen ja houkuttelin miehenikin mukaan. Olimme paikalla n. klo 16.45, eikä silloin ollut paljon porukkaa. Piti vain hengailla ja odottaa. Lyöttäydyimme erään nuoren naisen seuraan, joka oli tosi mukava ja koko se aika juteltiin niitä näitä. 

Päivän asuni. Uudet sammaleenvihreät housut, ihanat! Ja tuo takki on ihan paras.

Melko pitkään piti odottaa, ennen kuin alkoi tapahtua. Siinä vaiheessa väkeä oli tullut pilvin pimein. Paikalle tuli nainen, joka tekisi valinnan. Jatkoon tai ulos. Ja se oli sitten menoa. Porukkaa alkoi tippua pois. Toisia onnisti ja pääsivät sisään. Jatkoon pääsijät olivat sellaisia, jotka oikeasti sopivat haussa oleviin profiileihin.

Tuli meidän vuoro. Totuuden hetki. Mies pääsi heittämällä sisään. Minun kohdalla nainen mietti ehkä about 2 sekuntia ja sitten minäkin pääsin jatkoon. Meidän seurassa ollut nainen taas ei ja meitä harmitti hänen puolestaan. Niin mukava ja armeijatausta. Olisi sopinut elokuvaan kuin nakutettu. 

Siitä matka jatkui hotellin saliin, jossa piti täyttää kaavake. Meitä infottiin elokuvasta ja valintaprosessista. Annettiin kaavake eteenpäin hakuprosessiin tarvittavine dokumentteineen ja sitten toinen nainen nappasi jokaisesta hakijasta kuvan. Olin yksi numero muiden joukossa. Paikalla oli huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia.

Lähdettiin takaisin kotiin päin ja matkan varrelta otin tämän kuvan paikasta, jossa casting oli.

Sen pituinen se. Loppujen lopuksi hieno ja unohtumaton päivä. Olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja kiitollinen siitä, että sain jakaa sen miehen kanssa. Me ollaan aina naurettu, että jos minä muistutan Scarlett Johanssonia, niin mies on kuin ilmetty nuori George Clooney. Saas nähdä miten meidän käy.

Minulla on toki aikaisempaa kokemusta elokuvissa avustamisesta, siitä voi lukea täällä klik. 

Olen tosi innoissani siitä, että täällä kuvataan jotain amerikkalaista leffaa. Siis vau. Olisi huikeaa saada osallistua sen tekoon. Mutta tuskin pääsen sisään. Miehiähän siellä pääasiassa haettiin, mistä kielii elokuvan aihe ja casting. Sali oli täynnä ukkoa. Naisia, ei kovinkaan monta. Nyt jännitetään siis miehen puolesta. Mut hei, oon silti iloinen! Ainakin sain hienon casting-kokemuksen ja who knows… ;)