ESPANJAN PIKKU PIRUT

Heippa! Olen viime päivät uppoutunut loputtomalta tuntuvaan paperisotaan, joka on nyt loppumetreillä. Blogiakaan en ole paperipinon takaa ehtinyt pahemmin päivittelemään. Aikamoisen paperivuoren jouduin hävittämään asiakirjatuhoojan uskollisella avustuksella. Uskomatonta, miten paljon paperia on näinä vuosina kertynyt. Tylsääkin tylsempiä jonninjoutavia asiakirjoja, joita en uskoakseni tule tarvitsemaan. Ennen niiden hävittämistä päätin kuitenkin skannata ne varmuuden vuoksi parempaan turvaan, jos, mutta toivottavasti ei kuitenkaan, ne pitäisi etsiä hätiin. 

Paperin tuhoamisen lomassa olen taistellut ällöttäviä hyönteisiä vastaan, joita nyt ensimmäistä kertaa oli ilmestynyt kämpille ja ihan ongelmaksi asti. Niitä hyönteisiä oli ainakin kahta eri sorttia. Yksi, joka tulee hedelmien mukana ja toinen, joka ilmestyy pilaantuneesta elintarvikkeesta. 

Siinäpä oli aikamoinen mysteeri ratkaistavaksi. Kaikki kaapit pengottiin ja ei vain saatu paikallistettua varsinaista ongelman lähdettä eli pilaantuvaa elintarviketta ja melkein heitettiin pyyhe kehään. Meinasin siirtyä järeämpiin aseisiin ja ostaa kunnon myrkyt. Nimittäin hyönteisngelma tuntui pahenevan päivä päivältä ja näin niitä joka puolella. Kämppikset tosin ihmettelivät hysteriaani, he kun näkivät vain muutaman hassun tapauksen silloin tällöin.

Eräs kaunis päivä tajusin olevan yhden paikan, jota ei oltu tultu tarkistettua: kämppikseni leipäpussin. Hän nimittäin laittaa käyttämättömät leivät keittiön nurkan hämäryydessä roikkuvaan kangaspussiin, jossa ne saavat kuivua käppyräksi ja niin hän saa ne myöhemmin hyödynnettyä ruoanlaitossa. Pahat aavistukseni kävivät toteen kun lähestyin pussukkaa. Kurkkasin kerran ja muuta ei tarvittu. Se oli kauhia näky. Hankkiuduin kertaheitolla pussukan sisällöstä eroon ja ei tullut edes lupaa kysyttyä ”öhöm, anteeksi rakas kämppikseni, mutta siun leivät on hyönteisten peitossa. Saisinko heittää leivät veks?” Uskon, että eiköhän hän tuon anteeksi anna. Toiminhan sentään yhteisen hyvän nimissä! Ainakin hyönteisongelma on nyt ratkennut… aikamoisia pikku piruja ne olikin.

En toivo tapaavani heitä uudestaan. Yksi kerta riitti.