VIIKONLOPUN VIRITYKSIÄ

Tänä viikonloppuna meillä kuuluu tuhinaa, pikkusia tassun askelia, ehkä haukkujakin. Saimme tietää, että saamme pikkuisen koiravauvan hoitoon. Dama tulee ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Jo nyt Dama on tuonut paljon iloa ja ihmettelyn aihetta elämäämme. Kuten miten noin pienestä koirasta lähtee noin iso ääni? Välillä haukkuen, välillä kuorsaten. Näköjään koiratkin kuorsaavat! Mutta että jo noin nuorina? :D

 

Dama on kuin perheenjäsen. Häntä viuhuu koko ajan ja tuhina käy. Jos on koolla koko konkkaronkka, niin se käy kaikkien ja joka ikisen luona. Varpaat vetävät sitä puoleensa kuin magneetti. Raukka on niin pieni. Ei yllä antaa pusuja poskelle niin kuin meillä on Espanjassa tapana, niin sitten pusujen kohteeksi joutuvat varpaat.Käyhän se tietysti niinkin. ;)

Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluvat poskipusut tuttujen ja kavereiden kesken. Työelämässä käytäntö vaihtelee kättelystä poskipusuihin. 

Muistan, kun sain elämäni ensimmäiset poskipusut. Se oli silloin, kun olin Suomessa monta monituista vuotta sitten. En tuntenut espanjalaista kulttuuria, en osannut kieltä. Niinpä olin lievästi sanottuna järkyttynyt, kun sain ihan yllättäen pusut poskelle ja vieläpä tuntemattomalta espanjalaiselta. Eihän siinä tiennyt miten päin olisi ja automaattisesti sitä meni sitten taaksepäin. 

Nykyään olen jo paljon tottuneempi poskipusuihin.Itse en kuitenkaan mene ensimmäisenä poskipusuja antelemaan. Sen verran syvälle on juurtunut suomalaisuus. 

Mutta palataanpas taas siihen viikonloppuun. Ajattelin silloin viedä Daman taas puistoon, näihin maisemiin. Saan itsekin vähän liikuntaa, kun en ole vielä kuntosalille kirjautunut. Hyvää viikonloppua!