IKÄVÄ

Minulla on kova ikävä. Ikävöin kavereita, perhettä, sukulaisia, Suomea, Suomen kesää, saunaa, yötöntä yötä… jopa syksyä, talvea ja kevättä, lunta, tähtitaivasta, revontulia. Kaikkia niitä pieniä, suuria asioita, joita ei arjessa huomaa tai arvosta, mutta ulkomailla asuessa niitä sitten kaipaa sitäkin kipeämmin.

Kavereihini pidän yhteyttä Facebookin kautta, joka on paljon monipuolisempi tapa pitää yhteyttä kuin pelkkä sähköposti tai tekstiviesti. Siellä jaamme kuvia, uutisia ja videoita. Tosi kätevää kaiken kaikkiaan. Tykkään! :) Skypella tulee soiteltua perheelle ja kyseltyä kuulumisia, myös sukulaisten siinä samalla. Erityisesti arvostan postikortteja ja kirjeitä. Ne on aina niin ajatuksella kirjoitettuja ja tuntuvat niin henkilökohtaisilta –juuri minulle osoitetuilta. Ne huokuvat lämpöä, tunnetta ja välittämistä.

Muutettuani uuteen kaupunkiin ulkomaille, jotenkin tuntuu, että näin aikuisiällä on hankalampi löytää läheisiä ystäviä. Ainut läheinen ystävättäreni täällä muutti hiljattain takaisin Puolaan. Espanjassa asuva suomalainen ystävättäreni puolestaan asuu toisessa kaupungissa, joten kovin usein emme tosiaankaan näe. Facebookissa juttelemme chatin kautta sitäkin useammin. Eihän se korvaa niitä hetkiä, jolloin tapaamme ihan kasvokkain. Olisi ihanaa, jos olisi edes yksi naispuoleinen ystävä, jonka kanssa jutella ja vaikka lähteä shoppailemaan, elokuviin tai vaikka yhdelle drinksulle. :)

Noh, ehkä tähän sopii tällainen mietelause:

”Valitse ystäväsi hitaasti, luovu heistä vieläkin hitaammin.
- Benjamin Franklin”

Uskon, että kaikella on aikansa ja paikkansa.

Kuva lainattu täältä.