AURINKOENERGIAA

Jestas, miten ihana päivä miulla olikaan eilen. Ensin tein jotain odottamatonta ja latasin akkuja auringossa. En normaalisti ota aurinkoa, mutta tuli sellainen tunne, että se voisi tehdä hyvää. Niinhän se tekikin. Pari tuntia aamuauringossa oli juuri passeli. Ei ollut liian kuumakaan. Vaikka vallan hyvin viihdyn vaaleaakin vaaleamassa ihossani, niin ehkä jopa sain väriä naamaan. 

Pitkästä aikaa myös laittauduin, sillä menin ystävääni tapaamaan. Se oli spesiaalimpi juttu siinä mielessä, ettei olla nähty pariin vuoteen ja miun täytyi ajaa naapuripitäjään hänet tavatakseni. Olin valmistellut pikkulahjan, koska kuten olen varmaan jo aikaisemmin maininnut, niin miusta on ihana muistaa ystäviäni pienen lahjan muodossa. 

Asuna miulla oli peplum-toppi ja mustat housut. Löysin kaapin perukoilta teinivyöni (vyön, jota olen käyttänyt viimeksi joskus kymmenen vuotta sitten). Siinä on edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen säihkyä ja kimallusta, joten en malttanut olla laittamatta sitä. Se vähän niin kuin sopi yhteen avokkaideni kanssa. 

Vaikka blogini perusteella voisi luulla, etten korkkareita/avokkaita käytä, niin eilen siis jotain poikkeavaa. Minä avokkaissa! Tosin gröhöm, todellisuudessa ne oli jalassa vain lyhyen aikaa, koska ajaessa en todellakaan voisi noita kenkiä käyttää ja ne matkasikin pelkääjän paikalla. Ystäväni oli vastassa ja heh, siinä sitten unohdin kengät sinne autoon. Vierailu meni hyvin teetä hörppiessä ja kuulumisia vaihtaessa. Aika kului kuin siivillä. Ystäväni tietää paljon kaikesta kauneudenhoitoon liittyvästä ja häneltä sainkin hyviä vinkkejä ihoni paranteluun.

Tällä viikolla aloin muuten vihdoin seurata Serranon perhettä, heti kun tajusin sen tulevan Yle areenalta. Ilostuin niin kovin! En olekaan odottanut tätä sarjaa kuin muutaman vuoden. Sillä uskokaa tai älkää, niin en ole nähnyt vieläkään kyseistä sarjaa. Siis kokonaan. Mutta se oli vasten tahtoani, koska kaikki nämä vuodet olen kyseistä sarjaa kärkkynyt, josko milloin tulisi tv:stä. 

Serranon perhe on erityisen merkityksellinen espanjalaisuutensa vuoksi. On mukavaa kuunnella espanjan kieltä, kun se on niin kaunista -vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oli myös mahtavaa tavata sarjan näyttelijöitä. Ensi talven, kun olen taas Espanjassa, niin oletettavasti tapaan lisää näyttelijöitä, joten toivon pääseväni kirjoittamaan taas postauksia niistä ja yleensäkin elokuvista enemmän. Nyt vain on elokuvan katselut jääneet vähemmälle, kun olen katsonut sarjoja, enkä niitäkään mitenkään erityisen paljon, kun olen ollut niin kiireinen.