VINKKEJÄ AUTOMATKAILUUN VENÄJÄLLE

Nyt kun Venäjä on jäänyt muistoihin ja ennen kuin hautaan matkan ö-mappiin, niin käyn vielä läpi autoiluteemaa. Tässä tulee nimittäin vinkkejä –kokemuksen syvällä rintaäänellä!

Matkakertomus löytyy aikaisemmasta postauksesta täältä. Osa jutuista on jo tullut esille aikaisemmin, mutta kertaus on opintojen äiti! Uutta jutunjuurta löytyy äimistellessä venäläisten ajotapoja. 

Automatkan a ja o

Venäjän matkalle tarvitaan viisumi. Sitä varten pitää olla passi (voimassa vielä kuusi kuukautta) ja matkavakuutus. Autoa varten täytyy hankkia vihreä kortti todisteeksi voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Lisäksi maahantulokortti (saa tarvittaessa rajalta) ja tulliselvityslomake.

Minulla oli maahantulokortin lisäksi jo valmiiksi täytetty tulliselvityslomake, mutta kuten aikaisemmasta postauksesta kävi ilmi, niin virkailija ei sitä jostain syystä halunnut huomioida ja niinpä autoanikaan ei sitten tarkistettu ollenkaan. Tämä johti siihen, että palatessa jouduimme asiaa jonkin aikaa selvittelemään rajalla.

Auto kannattaa huoltaa ennen matkaa. On hyvä tarkistaa kaikki nesteet ja renkaat. Vararengas ja sen vaihtamiseen tarvittavat välineet kannattaa ehdottomasti olla mukana, kuten myös öljyä ja sulakkeita. Meillä oli myös kanisteri, johon tankkasimme varapolttoainetta.

Venäjällä polttoaine on halpaa, joten hyödynsimme sen niin, että menimme melkoisen vajaalla tankilla rajan yli ja vasta sen ylitettyämme tankkasimme. 

Jos mikäli yövyt hotellissa, niin kannattaa valita hotelli, jossa on vartioitu parkkipaikka.

Ajoreittiä on hyvä suunnitella etukäteen. Kartta on ehdoton. Minä ostin vanhanaikaisen, mutta sitäkin toimivamman paperiversion. 

Ääninen.

Millaisia venäläiset autoilijat ovat?

Lyhyen reissumme aikana koimme ja näimme paljon. Mukaan mahtui hyviä ja huonoja asioita.

Me koettiin hurjan näköisiä ohituksia. Meidät ohitettiin vasemmalta samaan aikaan toisen auton lähestyessä vastaan tulevalta kaistalta ja niinpä tämä meidän ohittanut meni kahden auton keskeltä nippanappa. Meidät ohitettiin oikealta, vaikkei paljoa tilaa ollut. Kerran vastaan tuli mutkasta niin hurjaa nopeutta ajava auto, että se alkoi heittelehtimään tiellä, mutta jollain ilveellä tai ihmeellä onnistui pysymään tiellä ja omalla kaistallaan. Eihän siinä ollut muuta, kuin me lähestymässä…

Venäläiset ajoi melko kovaa, mutta toisaalta eivät olleet mielestäni sellaisia aggressiivisia kuskeja. En ainakaan nähnyt keskisormien heristelyä, punaisia naamoja, huutoa, tappelua ja auton tööttäystä. Nämä kaikki olen nähnyt Espanjassa… Keskustassakin ajo oli melko rauhallista. Mutta Petroskoi onkin pikku tekijä verrattuna Pietariin tai Moskovaan.

Venäläisillä näköjään pelaa viestintä. Vastaan tuleva autoilija väläytti valoja meille! Ihmettelimme, mistä on kyse. Heti sitten toinenkin autoilija väläytti valoja, minkä jälkeen tulikin jo poliisisedät vastaan seuraavassa mutkassa.  Olivat juuri toista autoilijaa jututtamassa, mutta jäivät kyllä tuijottamaan meidän autoa liian pitkältä tuntuvaksi ajaksi.

Huomattiin, ettei teiden huono kunto ole ainakaan legendaa, vaan ne todella ovat paikoin huonossa kunnossa. Aja siis varovasti!