JUHLAN AIKA

Nyt, kun kesä lähestyy, niin sen myötä yhä useampi viettää juhlia. Se saikin minut muistelemaan viimekesäisiä häitä, jolloin serkkupoika vihdoin asteli alttarille.

Häät olivat ortodoksiset. Seremonia oli pitkä, mutta todella kaunis kruunuineen. Morsiusparin yllä siis pidettiin kruunuja. Kaikkien täytyi koko ajan seistä, mutta tietenkin iäkkäät henkilöt saivat luvan istua. Jatkojuhlia vietettiin tunnelmallisessa pirtissä luonnon keskellä ja ohjelmaa oli jos jonkinlaista, kuten upeaa kantelemusiikkia, morsiamen- ja sulhasenryöstöä -tasa-arvon nimissä tottakai!

Itse olin pukeutunut viimeisen päälle ja juhlamekkoni saikin paljon kehuja. Espanjasta olin tosiaan ostanut aivan ihanan juhlamekon ja siihen lisäksi mustan boleron. Vaikka olinkin juuri kotiutunut Espanjasta, niin huomaatte varmaan, etten ole ruskettunut juuri ollenkaan. Kuten moneen kertaan olen todennut, niin olen oikeasti tosi vaalea. Sellainen olen ja siitä pidän. Ihoni on kaunis tällaisenaan, kermanvaaleana ja silkinpehmeänä.

Sen lisäksi, että juhlamekkoni oli oikein tyylikäs, se myös istui täydellisesti ja malli oli kuin minulle tehty. Lisäksi musta nauha vyötärön yläpuolella on aina varma valinta tiimalasivartalolle -vielä on tyylikurssin opit muistissa. Koruiksi valikoitui erittäin yksinkertaiset kaula- ja rannekoru. Vaaleat hiukseni laskeutuivat kiharapilvenä, jonne suhautin hivenen hopeista kimallesuihketta. Meikki oli huoliteltu. Muuta ei tarvittukaan!

Häät sujuivat todella hyvin ja morsian oli häikäisevän kaunis. Mitenkään serkkupoikaa vähättelemättä oli hänkin varsin komea ja yhdessä… niin upea pari. Toivon heille niin paljon onnea ja kaikkea hyvää!