JOULUKALENTERI 7. LUUKKU

Kerronpas teille hauskan, tai pikemminkin nolon muiston lapsuudestani. Hetken, jolloin todennäköisesti sain ensikosketukseni kynsilakkoihin –kirjaimellisesti!

En muista kuinka vanha olin, mutta pikkuinen tytöntyllerö. Nohevana tyttönä päätin testata äidin kynsilakkaa ihan salaa. Niinhän siinä sitten kävi, että olin taiteillut koko käsivarteni lakalla. Kaiken lisäksi se oli punainen eli kaikista räikeimmän ja näkyvimmän värinen. Muistan vain hämärästi sen punaisessa kynsilakassa olleen käsivarteni ja kuinka en uskaltanut tulla piilopaikastani eli komerosta sen takia.

Sen jälkeen en koskenut kynsilakkoihin pitkään aikaan. Oikeastaan vasta täällä Espanjassa ollessa ne alkoivat kiinnostaa enemmän. Niitä on saatavilla kaikissa sateenkaaren väreissä huokeaan hintaan. Ja sitä myöten niitä on kertynyt ja kertynyt… Mutta yksi lakka minulta puuttuu. Se klassinen punainen! Johtuisikohan tuosta lapsuuden muistosta, hih? ;)

Tämänpäiväisen luukun takaa paljastuu kaunis hopealakka. Ostin sen harmaana lakkana (Kiko, sävy nro 272), mutta käyttäessä olen todella tykästynyt siihen. Se on jotenkin jopa juhlava, kaukana tylsästä hiirenharmaasta. Hopea kuvaa sitä parhaiten. Tämä on melko uusi lakka, joten vielä en ole päässyt kunnolla vauhtiin tämän kanssa.

Mielestäni tämä sopii niin arkeen kuin juhlaan. Se ei ole liian räikeä ja näkyvä väri, joten se käy moneen asuun. Ja varsinkin, jos korut olisivat hopeaa, niin siinä olisi täydellinen mätsi. Lakan juhlallisuutta voisin korostaa erillisellä kimallelakalla, jolloin kynnet oikein säihkyisivät -hopeisen kuun lailla! 

Onko sinulla joku hassu muisto liittyen kynsilakkoihin? Mitä pidät tästä hopealakasta?