MUISTOESINEITÄ MENNEISYYDESTÄ

Osallistun Muistoesinehaasteeseen, jonka löysin jostain blogista jo ties miten pitkä aika sitten. En nyt tähän hätään muista mistä minä tämän haasteen alun perin bongasin… Joka tapauksessa säännöt on seuraavat:

"Kuvaa kaksi esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahtavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin tarina."

Kahden esineen sijasta yllätänkin teidät kolmen esineen voimalla, koska iski pienoinen kirjoitusvimma ja kun ne kaikki on niin mielenkiintoisia! Seli seli... 

Nalle

Oli synkkä ja syksyinen ilta Espanjassa. Olin menossa elokuvateatteriin, kun näin pienen reppanan pehmonallen hylättynä kadulla roskiksen vieressä. Hetken ajan meinasin kulkea sen ohitse, mutta se oli niin yksinäisen näköinen ja siitä huomasi, että se oli uusi. Nappasin sen mukaani ajatellen tarjota sille paremman kodin –pesukoneen kautta. Siitä lähtien se on istunut tuossa tietokoneen vierellä.

Silmälasit
Minulla oli (on) aikamoinen kriisi, kun muutama vuosi takaperin jouduin optikolle ja miulle määrättiin silmälasit ensimmäistä kertaa eläissäni! En millään voinut hyväksyä sitä faktaa, että tarvitsen jotkin pirun lasit. Aika vikkelästi piilarit sitten syrjäyttivät ne.

Aika kului. Seuraavan kerran silmätarkastuksessa optikko suutahti piilareiden liian ahkerasta käytöstä ja pisti sille stopin. Samalla hän huomautti, että voisin hankkia lasit, joita myös käyttäisin. Miehet! Ei ne ymmärrä, etten lasit päässä todellakaan tunne olevani maailman hehkeimmän ja kauneimman näköinen! Murrr…

Taisi kuitenkin kyseisen miesoptikon sanat jäädä sen verran mieleen kummittelemaan, että kuljin optikosta toiseen Suomessa ja maailmalla etsien niitä täydellisiä laseja. Aloin jo olemaan vakuuttunut, ettei sellaisia ole olemassakaan, joissa meikä viihtyisi…

Kunnes sitten palasin tuohon samaiseen optikkoon ja aloin siellä huvikseni peilailemaan silmälaseja. Sitten näin sellaiset lasit, että jokin sydämessäni pompahti! Mutta en ollut täysin vakuuttunut… kunnes liikkeeseen juoksee tuli perseen alla nainen, jolla on suuri huoli näköasioihin liittyen ja tulipalokiire. Kaiken sen kiireen ja hässäkän keskellä nainen huikkasi miulle: ”Hei, nuo lasit muuten soppii siulle.” Ja EI, me ei tunnettu! Katsoin uudestaan peilikuvaani ja rohkaistuin ostamaan upouudet silmälasit -the lasit! Pakko kai se on uskoa, jos joku tuntematon melkein kuoleman kielissä oleva nainen katsoi tehtäväkseen sanoa, että kyllä ne lasit käy. Siis minulle?!

Mutta hei, ainakin näitä laseja tulee nyt käytettyä useammin ja silmät kiittää. Enää ei ole alemmuuskomplikseja, mitä tulee lasien käyttöön. Kaiken kukkuraksi tunnen näyttäväni astetta enemmän todelliselta taiteilijalta. Tätäkin juttua kirjoitan the lasit päässä… 

Postimerkki

Olin joku aika sitten pienessä, espanjalaisessa kylässä. Siellä olin tonkimassa yli 100 –vuotiaan talovanhuksen vinttiä. Jostain sitten leijjaili postimerkki, ja piti muuten katsoa uudestaan. Kappas! Itse Francohan se siinä. Espanjalaiset hämmästyivät. Eivät edes tainneet tietää koko merkin olemassaolosta. Antoivat sen sitten miulle, koska jostain syystä Franco ei näytä olevan kauhean suosittu Espanjassa. Postimerkin rahallinenkin arvo on niin pieni, että sitä voisi melkein käyttää vessapaperina... paitsi siihenkin se taitaa olla liian pieni...