MATKALLA SORIASSA

Launtaina reissuun

Lähdimme Soriaan lauantai-aamuna. Hotelli oli varattu vain viikkoa aikaisemmin, joten aikaslailla extemporena. Matkalaukunkin pakkaus jäi viime tinkaan, vaikka normaalisti aloitan pakkaamisen ihan hyvissä ajoin. Pakkaaminen ja reissun valmistelu on tavallaan osa matkaa, kun siinä vaiheessa viimeistään tajuaa, että voihan vimpulat, tässä ollaan ihan oikeasti lähdössä!

Autolla matka taittui nopeasti ja vallan mukavasti. Vettä satoi, mikä ei ole niin yllättävää Espanjassa huhtikuussa. Saavuttuamme Sorian kaupunkiin, aurinko alkoi paistaa kuin tilauksesta ja vesisade lakkasi. Tutustuimme Soriaan kierrellen katuja ja eri nähtävyyksiä katsellen.

Sorian karu kauneus sykähdytti. Kaupunki on pieni niin kooltaan kuin asukasluvultaan (n. 40 000 as), mutta oli sitäkin eläväisempi. Siellä oli ihan juhlatkin menossa.

Luonto oli puhkeamassa kukkaan, vaikka vielä talvi piti otteessaan... Poistuessamme, saimme siitä muistutuksen. Alkoi taas sataa. Suuntasimme läheiseen kylään, jossa hotelli El Morendal sijaitsi. Voi kuinka kaunis se olikaan! Hotelli oli täynnä upeita yksityiskohtia, sisustus oli erittäin tyylikäs ja tunnelma rauhallinen. Myös Almarza kylä oli ihastuttava. Aivan hotellin vieressä virtasi pieni joki, jonka kuohut olivat kaunista katseltavaa. 

Sunnuntaina luontoretkelle

Aamulla sain sellaisen herätyksen, että muistan sen varmasti koko ikäni. Heräsin kukon kieuntaan! Enpä olisi uskonut koskaan herääväni näin, saati vielä pitäväni siitä! Aamupalan nautimme hotellin upeassa ravintolassa kauniista näköalasta nauttien. Aamupala oli herkullinen ja tarjosi myös silmänruokaa.

Lähdimme Mustalle lammelle (Laguna Negra), joka on ainutlaatuinen pala Soria-maakunnan kaunista luontoa ja jota ympäröi monet legendat. 

Tarina kertoo nuoresta miehestä nimeltä Alvargonález, joka peri vanhempiensa arvokkaat maat. Hän otti vaimoksensa kauniin neitokaisen Burgon maasta. Elivät onnellisina ja saivat kolme lasta. Kateus kuitenkin hiipi kotiin…  Kaksi vanhinta menivät naimisiin, mutta miniät ajattelivat vain hyvän isän, Alvargonálezin, mahtavaa perintöä. Eräänä päivänä Alvargonález nukahti puun alle ja näki unta, jossa hänen omat lapsensa riistäisivät hänen henkensä. Näin kävikin ja hänen ruumiinsa he heittivät Mustaan lampeen, jossa ei ole pohjaa. Kukaan ei osannut epäillä miehen omia lapsia hirvittävästä teosta. 

Tuntui kuin aika olisi kadonnut. Siellä oli paljon lunta, vuoristoa ja jopa vesiputouksia. Se oli jotenkin vaikuttavan näköistä nähdä miten vesi ryöppysi lumesta ja kalliosta välittämättä. Pitkän aikaa vain ihastelimme, ehkä sitä voisi rauhoittumiseksi kutsua. 

Reissu jatkui ja kiersimme halki upeiden vuoristomaisemien, välillä pysähtyen ja sitten taas matkaa jatkaen. Lopuksi tutustuimme paremmin myös Almarzan kylään. Tykkäsin kovasti. Palasimme hotellille väsyneinä, mutta onnellisina. Olimmehan nähneet niin paljon. 

Paluu

Maanantaina lähdimme kotimatkalle. Hyödynsimme sen ja pysähdyimme tutustumaan mm. Numanciaan, joka oli aikoinaan keltiberien kaupunki. Oli jotenkin vaikea uskoa, että voiko tämä kaikki olla ajalta ennen ajanlaskun alkua. Näimme raunioita, pari taloa, muinaisen kadunkulman… Uskomatonta, mutta totta.