Kaikki vanhat esineet eivät ole antiikkia, mutta varmastikin yli 100 vuotta
vanhoista esineistä voi käyttää nimitystä antiikki. Antiikki ei ole synonyymi
sanalle ”kallis”. Joillakin antiikkiesineillä on enemmän rahallista arvoa ja
joillakin vähemmän.
Kysymyksiä vailla vastauksia
Vuosia sitten ostin itselleni vanhan ikonin. Ikoni on uskonnollinen kuva,
jota ortodoksit käyttävät. Minun ikonini on triptyykki-ikoni. Sen historiasta
ei kuitenkaan ollut käsillä paljoa tietoa. Se on tuotu rajan takaa ja kuulemma
vanha, ehkä 1800-luvun loppupuolelta eli oletettavasti yli 100-vuotias
ikonivanhus. En ostanut ikonia pelkästään siksi, että se on antiikkia, vaan koska
ihastuin niin kovin ikonin ulkomuotoon. Sen värimaailma on upea ja niin
erilainen. Vaikka ikonit kuuluvat ortodoksisuuteen, niin siitä huolimatta tämä
ikoni on minulle kuin pala taidetta ja ylpeäkin siitä olen. Monet, monet kerrat
katseeni on kulkeutunut seinällä olevaan ikoniin ja joka kerta lumoudun siitä. Ikonissa
on kuvien lisäksi tekstiä, mutta en osaa lukea sitä. Sen tiedän, ettei se ole
venäjää, mutta vanhaa venäjää… ehkä. Erityisesti ikonin juuret kiinnostavat.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä se on lähtöisin: Karjalasta vai jostain
muualta..?
Arviointitilaisuus
Lähdin hakemaan vastauksia ja osallistuin Antiikkia, antiikkia – ohjelman maksuttomaan
arviointitilaisuuteen, joka järjestettiin Kajaanissa Kartanohotelli
Karolineburgissa. Aivan ihastuttava paikka, jolla on mielenkiintoinen historia.
Kartano rakennettiin v.1836. ja tuomari Fredrik Calamnius oli omistaja.
Kartanossa järjestettiin Calamniuksen aikana juhlia ja illanviettoja. Kuuluisin vieras
lienee Elias Lönnrot, joka toimi siihen aikaan Kajaanissa piirilääkärinä.
Paljon myöhemmin lukuisten vaiheiden ja vuosien jälkeen kartano lopulta muuntui
kartanohotelliksi v.1990.
Arviointitilaisuudessa huomasi, miten paljon antiikki kiinnostaa.
Tilaisuuteen oli saapunut väkeä sankoin joukoin mukanaan mitä erilaisimpia ja
mielenkiintoisia esineitä. Ei kuitenkaan sovi vähätellä itse Antiikkia,
antiikkia – ohjelman vetovoimaa. Paikalla olivat ohjelmasta tutut arvioijat,
jotka ovat antiikkialan huippuammattilaisia: Hans Tritzschler, Johanna Lindfors
ja Tuija Peltomaa. Suurin osa vieraista oli eläkeläisiä ja itse olin varmasti
kaikista nuorin.
Jokainen asetti oman esineensä esille ja arvioijat kiersivät silmäillen
niitä pikaisesti. Toki heillä oli hetki aikaa vaihtaa muutama sananen vieraiden
kanssa, etenkin, jos joku vanha esine varasti heidän huomionsa. Paikalle saapuneita
kiinnostivat luonnollisesti myös muiden esineet ja puheensorina valtasi salin.
Moni oli innokas esittelemään oman esineensä, mutta myös tutustumaan muiden
tavaroihin. Mieleeni jäi eräs vanhempi herrasmies, joka oli tuonut vallan oudon
näköisen esineen, eikä hän itsekään tiennyt, mikä kumma se on.
Ohjelman asiantuntijat valitsivat kaikista mielenkiintoisimmat esineet itse
ohjelmaan ja aloittivat kuvaukset. Myös muita paikalle saapuneita haastateltiin
ja tilaisuudessa vallitsi hyvä tunnelma, vaikka varmasti itse kutakin jännitti
tv-kamerat.
Arviointitilaisuus alkoi ja jokainen vei vuorollaan oman esineensä arvioitavaksi.
Itse halusin ehdottomasti Tuija Peltomaan arvioivan ikonini, koska tiesin hänen
pitävän niistä.
 | |
| Tuija Peltomaa arvioimassa ikonia. |
Tuija Peltomaa kysyi ikonin historiasta ja miten se on minulle päätynyt.
Hän selosti ikoneista yleisesti, esimerkiksi usein ikoneissa esiintyy
pyhimyksiä ja teksti kertoo kuka pyhimys on kyseessä. Hän arvioi, että ikoni ei
ole niin vanha. Se on korkeintaan ehkä 1910-luvulta.
Todennäköistä on, että se on yksittäisen henkilön tekemä, ei siis munkin. Niinpä
sen rahallinenkin arvo on melko pieni.
Arviointitilaisuus meni siis hyvin. Mitään maata mullistavaa tietoa en
saanut, mutta olin jälleen yhtä kokemusta rikkaampi.
Ps. Tänä sunnuntaina 15.4.2012 klo 18.15 Yle/Tv1 esittää Antiikkia, antiikkia -ohjelman kauden kooste- ja päätösjakson, jossa siis palataan kevään aikana nähdyille arviointipaikkakunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)