Sovittaessani
vaatteita, huomasin sattumalta erään toisen vanhemman, ehkä noin 40-vuotiaan naisen olevan myös sovittamassa. Hän oli juuri kokeilemassa keltaisia sortseja ja ilmavaa paitaa, joka oli väriltään beige ja siinä oli sinisiä
pallukoita ja vieläpä joku kuvio kruunaamassa koko komeuden. Tuo yhdistelmä
keltaisine sortseineen ja paitoineen kävi sille naiselle ihan älyttömän hyvin!
Siis itsekin hämmästyin siitä, miten hyvin ne kävi hänelle ja jotenkin hän
alkoi säteillä. Okei, iso, leveä hymy sai osaltaan paljon aikaan. Joka tapauksessa vaatteet
näyttivät kerta kaikkiaan niin hyviltä, että minulla heräsi mielenkiinto, miltä ne näyttäisivät minun päällä.
Etsin vaatteet ja
menin sovittamaan. Myyjä katsoi tuimana kulmien alta ja katsahti tuomiini vaatteisiin,
ennen kuin lopulta päästi minut sovittamaan. Varmaan hän ajatteli: ”Hetkinen, nuo näyttää tutuilta… Eikö äsken eräs toinen kokeillut just noita
samoja?”
Luikin pika-pikaa
sovituskoppiin ja vetäisin verhon kiinni. Vaihdoin vaatteet ja olin innoissani.
Katsoin itseäni peilistä ja dadaa… En tiedä, mitä odotin. Ehkä toivoin ”säteileväni”
samalla lailla kuin näkemäni nainen. Niissä samoissa vaatteissa näytin
kuitenkin pliisulta, enkä tuntenut oloani kotoisaksi. Tuijotin
peilikuvaani hetken ja sitten totesin, ettei näin pirteä kokonaisuus sittenkään käy minulle. Samalla tuli todistetuksi fakta, jonka jo tiesinkin, mutta aina se unohtuu: sama vaate ei todellakaan näytä samalta toisen henkilön
päällä.
Vähin äänin palautin vaatteet myyjälle ja luikin pois Mangosta. Enkä sen koommin ole palaillut…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)