UNA FIESTA JA HÄÄT

Tämä viikko on mennyt kuin siivillä! Nyt viimein naputtelen uutisia tänne blogin puolelle. Tämä postaus kertoo oman kokemukseni hääjuhlasta Espanjassa vieraan näkövinkkelistä. Myöhemmin on tulossa postaus häistä Espanjassa noin yleisesti unohtamatta vinkkejä.

Vihkiminen

Eilen juhlimme espanjalais-palestiinalaisia häitä n. 160 vieraan voimin. Häät olivat suuret ja kauimpaa tullut vieras oli saapunut Yhdysvalloista asti. Morsian oli säihkyvän upea. Hänen hiuksensa oli laitettu sivuttaiselle nutturalle ja kaiken kruunasi hienostunut hiuskoriste. Morsiuspuku oli yksinkertainen, mutta kaunis ja sopi tyyliltään kantajalleen täydellisesti. Itse morsiuspari oli oikein ihastuttava ja kuin luodut toisilleen. 

Kyseessä oli siviilihäät. Vihkiminen suoritettiin tarkoitukseen varatussa salissa, joka oli yksinkertainen sisustukseltaan. Vain suuri ja taidokkaasti tehty kukka-asetelma kieli arvokkaasta juhlasta. Bongasin joitakin yhtäläisyyksiä kirkkovihkimiseen, esimerkiksi sen, että vanhemmat ovat koko toimituksen ajan nuorenparin kanssa kaiken kansan edessä.

Siviilivihkimisen ja papereiden allekirjoittamisen jälkeen kaikki menivät ulos ja morsiuspari sai vastaan riisi -ja ruusunterälehtisateen. 

Morsiammen kimppu oli oikein kaunis. Punaiset ruusut kuvastavat rakkautta ja intohimoa. Jos kimppu olisi koostunut niin punaisista kuin valkoisista ruusuista, niin se olisi symboloinut yhtenäisyyttä.

Morsiusparista otettiin kuvia kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa. Koska vieraita tosiaan oli niin hurja määrä, niin siihen vierähti tovi jos toinenkin. Kuvat ikuistettiin puutarhassa ja sää oli todella suosiollinen. Aurinko porotti täydeltä terältä, mutta samaan aikaan hento tuulen henkäys vilvoitti.

Juhlaväki oli pukeutunut arvokkaasti, suurimmalla osalla oli niin sanotusti ykköset päällä. Naisten pukeutumisen voi tiivistää yhteen fraasiin: huikeita korkoja ja värien ilotulitusta.

Ruokailu

Kuvaussession jälkeen kaikki suuntasivat El Cachirulo –ravintolaan. Ei, se ei ole mikä tahansa ravintola, vaan yksi parhaimmista ellei jopa se paras ravintola Zaragozassa. Moni kuuluisuus tai merkittävä henkilö on käynyt siellä syömässä piipahtaessaan kaupungissa. El Cachirulo on jo ulkoapäin todella näyttävä. Sisään mentäessä täytyy kulkea suuret portaat ylös asti punaisen maton halki. Yöllä upeat valokoristeet tekevät paikasta entistäkin juhlallisemman.

Ennen ruokailun alkamista tarjoiltiin luonnollisesti aperatiivi eli alkujuoma, mutta ne olivat ilmeisesti kaikki alkoholittomia versioita ja todella raikkaita. Juhlaväki suuntasi ruokasaliin, jossa pöydät oli numeroitu kivasti sellaisella telineellä. Ne sitten kerättiin pois, mutta sain yhden kuvan, jossa vielä yhdessä pöydässä näkyy se teline. Muutenkin pöydät oli koristeltu, melko modernisti, ellen sanoisi -kuten kuvista näkyy. 

Menu oli mietitty huolella: kuuden ruokalajin päivällinen ja lisäksi kahvia ja valikoima liköörejä. Ruokajuomana oli vettä, valko-ja punaviiniä sekä cava (ns. espanjalaisten samppanja). Itse join valkoviiniä, joka osoittautui hyväksi seuralaiseksi tarjotulle kalaruoalle. 

Ruokailu tapahtui pidemmän kaavan mukaan. Välillä espanjalaiset innostuivat laulaa luikauttelemmaan ja pitämään puheita. Mieleenpainuvin puhe oli rakkauden reseptistä, joka sisältää mm. kärsivällisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. 

Tanssin pyörteissä

Tanssin aika koitti. Paikalla oli DJ, joka osasi soittaa sopivassa suhteessa moderneja kappaleita heittäen sekaan muutaman perinteisemmän biisin. Juhlasaliin oli pystytetty tunnelmanurkkaus, jossa väki sai kuvauttaa itsensä pilailuvermeissä, johon kuului kimallehattua, röyhelöhuivia ja liian isoja aurinkolaseja. Mekin innostuimme nappaamaan kuvat muistoksi. Jännä juttu. Selatessamme niitä kuvia huomasimme sellaisen pojanklopin vieressämme poseeraamassa. Vitsailimmekin, että nämä on niitä tyypillisiä kuvia, joita laitetaan Facebookkiin ja sitten alas kirjoitetaan ”¿y este quién es? (Ja kukas tämä on?)

Ravintolan alakerrassa meitä odotti diskon puoli ja niin suuntasimme sinne. Juomatarjoilu jatkui ja jatkui. Karkelot kestivät puoleen yöhön tanssin ja ilonpidon saattelemana. Mieleen jäi muutama hauska sutkautus, kuten tämä erään parikymppisen juhlijan suusta kuultu, kun olimme ulkona haukkaamassa happea:

”Siinä vaiheessa, kun näin isäni tanssivan, tajusin, että on aika lähteä.”

Sitten suuntasimme keskustassa sijaitsevaan pubiin, jossa jatkot olivat. Juhlinta jatkui pikkutunneille asti.

Häät olivat erittäin onnistuneet ja pari uskomattoman kaunis.

Lopuksi vielä muutama kappale, joka soi hääjuhlassa... Kannattaa kuunnella, niin pääsette tunnelmaan! Voitte kuunnella täällä, täällä ja täällä.

Ps. By the way -minun rohtuneet huulet paranivat siihen kuntoon, että pystyin laittamaan vaaleanpunaista huulipunaa ilman "Apuaaaa!" -reaktiota. Tästä lähin hoidan huolellisemmin huuliani ja en lähde enää ulos ilman aurinkosuojaa sisältävää huulirasvaa. Se apteekin ostos, josta höpisin aikaisemmin, osoittautui niin hyväksi, että ostan sitä myös jatkossa.