Ja kun tekee ison päätöksen, niin ei voi tietää mistään, onko se oikea. Vain aika näyttää. Toisaalta joskus sitä kyseenalaistaa oman päätöksen ja miettii olisiko se toinen vaihtoehto ollut oikeampi… Se tunne... mitä jos..? Mistä sen tietää, onko päätökseni ollut oikea?
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Jokainen valinta johtaa johonkin. Kaikella on seurauksensa. Hyvässä ja pahassa.
Entisen elämäni taakse jättäminen.
Muutto Teneriffalle.
Suomeen paluu kesäksi töihin.
Muutto takaisin Teneriffalle.
Erään kurssin aloittaminen ja sitä myöten uusi
aluevaltaus ammatillisesti.
Koko minun
elämäni järkkyi vuosi sitten. Monen vuoden ”tuttu ja turvallinen” haihtui
savuna ilmaan. Muutos ja muutto Teneriffalle kuitenkin kannattivat, koska
jotenkin ihmeellisesti selvisin.
Palasin takaisin
Suomeen ja olin neljä kuukautta töissä. Työpaikka oli sama, missä olen ollut
kaikkina näinä vuosina. Pyysin uusia haasteita ja niitä myös sain, mistä olen
todella kiitollinen. Opin uutta ja kehityin, vaikka paluu Suomeen oli ”tuttu ja
turvallinen” päätös.
Se kuitenkin
mahdollisti minulle paluun Teneriffalle. Sain mahdollisuuden aloittaa
alusta. Toisen kerran. Nyt en kuitenkaan enää halunnut palata hotellimaailmaan
töihin. Sekin vaihtoehto minulla olisi ollut. En vain halunnut palata enää samaan, koska en koe Etelä-Teneriffaa
minun paikaksi, enkä sitä työtä omakseni.
Sydän veti kohti
kaupunkia, kohti Santa Cruzia. Päädyin asumaan Teneriffan pääkaupunkiin.
Jotenkin ihmeellisesti jälleen järjestyi asunto. Töitä minulla ei ollut. Kukaan
ei tietenkään tule kotoa hakemaan töihin, mutta en halunnut etsiäkään. Koin,
että minun on yritettävä selvitä omillani.
Halusin keskittyä kirjoittamiseen. Siihen, missä olen hyvä. Tein lehtiartikkeleita, vaihtelevalla menestyksellä. Ei mikään helppo polku. Sattumalta törmäsin erääseen kurssiin Facebookissa ja se suorastaan huusi minun nimeäni. Sen sanoma oli selvä. Kirjoittamisella voi elää. Se oli kuin minulle ja lopulta ostin todettuani sen todella olevan minulle hyödyllinen. Kurssi ei ollut halpa, mutta ei mikään ylitsepääsemätön hinta. Tiedän, että omaan itseensä sijoittaminen on aina hyvä päätös. Kuten myös se, että jos en yrittäisi hakea muutosta, jäisin taas paikoilleni. Eikä mikään muuttuisi!
Halusin keskittyä kirjoittamiseen. Siihen, missä olen hyvä. Tein lehtiartikkeleita, vaihtelevalla menestyksellä. Ei mikään helppo polku. Sattumalta törmäsin erääseen kurssiin Facebookissa ja se suorastaan huusi minun nimeäni. Sen sanoma oli selvä. Kirjoittamisella voi elää. Se oli kuin minulle ja lopulta ostin todettuani sen todella olevan minulle hyödyllinen. Kurssi ei ollut halpa, mutta ei mikään ylitsepääsemätön hinta. Tiedän, että omaan itseensä sijoittaminen on aina hyvä päätös. Kuten myös se, että jos en yrittäisi hakea muutosta, jäisin taas paikoilleni. Eikä mikään muuttuisi!
Olen sellaisessa
vaiheessa elämää, jossa olen löytänyt opiskelun riemun. Lukemisen ilon. Uuden
oppimisen. Soimaan itseäni, miksen silloin parikymppisenä opiskelija ollut
tajunnut, miten kiehtovaa uudenoppiminen on? Ja nyt soimaan itseäni siitä,
ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja voidakseni tehdä kaiken haluamani.
Kirjoitin tätä postausta viime yönä puolenyön aikaan…
Viime viikonloppuna Barcelonan matka loi minuun uskoa huomisesta. Uskoa itseeni. Hitto, minä olen hyvä tässä ja olisi synti, jos en hyödyntäisi lahjaani. Matka oli hyvä ja avartava kokemus. Näin Barcelonaa. Tutustuin kollegoihini. Tapasin ne kaksi kuuluisaa espanjalaista. Opin, koin ja näin uutta. Kiertelin Barcelonan ihanilla kaduilla… Kävin maagisessa kahviossa... Söimme ravintoloissa ja nautimme hyvästä ruoasta.
Nyt olen taas
valintojen ja päätösten edessä. Mietin pääni puhki, kunnes lopulta olin varma. Kirjoitin
sähköpostin. Emmin hetken, mutta painoin lopulta Lähetä-nappia. Tiesin, että
minun on lähetettävä se mahdollisimman pian, tai muuten saattaisin katua.
Heti sen jälkeen minusta tuntuikin kuin olisin ollut shokissa. Tuossa sähköpostissa ilmoitin, etten voi tänä kesänä tulla vanhaan työpaikkaani takaisin.
Tosi asiassa en ole ollenkaan niin varma, oliko päätökseni lopulta oikea. Halusin hypätä kohti tuntematonta. Uudestaan! Ottaa riskin ja katsoa, mihin minun rahkeet riittävät. Minulla on vain usko itseeni ja omiin kykyihini. Siis kaikki se, mitä olen oppinut kokemusteni, epäonnistumisten ja kurssien kautta. Ja yksi mahdollisuus, jossa voin näyttää kykyni. Jatkan myös artikkelien, blogin ja tarinoiden kirjoittamista, joista suurin osa jää sinne kuuluisaan pöytälaatikkoon -paitsi blogin osalta.
Heti sen jälkeen minusta tuntuikin kuin olisin ollut shokissa. Tuossa sähköpostissa ilmoitin, etten voi tänä kesänä tulla vanhaan työpaikkaani takaisin.
Tosi asiassa en ole ollenkaan niin varma, oliko päätökseni lopulta oikea. Halusin hypätä kohti tuntematonta. Uudestaan! Ottaa riskin ja katsoa, mihin minun rahkeet riittävät. Minulla on vain usko itseeni ja omiin kykyihini. Siis kaikki se, mitä olen oppinut kokemusteni, epäonnistumisten ja kurssien kautta. Ja yksi mahdollisuus, jossa voin näyttää kykyni. Jatkan myös artikkelien, blogin ja tarinoiden kirjoittamista, joista suurin osa jää sinne kuuluisaan pöytälaatikkoon -paitsi blogin osalta.
Voin sanoa, että
tämä päätös pelottaa. Minulla oli niin ihana, hyvä ja erikoinen työ Suomessa. Monena vuonna olin siinä, eikä kesä oikein tuntunut kesältä ilman sitä.
Viimeksi Suomessa ollessani isä vei minut lentokentälle. Hänen mielestään minun pitäisi palata Suomeen, ainakin taas kesäksi ja minun entiseen työpaikkaani. Kokemuksesta olen oppinut, että minun kannattaa tehdä juuri päinvastoin kuin neuvotaan.
Viimeksi Suomessa ollessani isä vei minut lentokentälle. Hänen mielestään minun pitäisi palata Suomeen, ainakin taas kesäksi ja minun entiseen työpaikkaani. Kokemuksesta olen oppinut, että minun kannattaa tehdä juuri päinvastoin kuin neuvotaan.
Ja kuten eräs
nainen sanoi: ”Jokainen tulee Teneriffalle syystä.”
En päätynyt tälle
saarelle sattumalta. Tulin Teneriffalle etsimään omaa paikkaani maailmassa. Ja
hassua kyllä, minulla on tunne, että täällä voisin jopa löytää sen! En ole
kertonut tätä kovin monelle, mutta minusta on aina tuntunut, että olen
erilainen. Sellainen outolintu. Etten sovi joukkoon. Että olen ulkopuolinen.
Tämä tunne on varmasti johtunut osittain siitä, että minun elämässäni mikään ei ole
mennyt suunnitellusti. Mutta lopulta kaikkien kokemusteni myötä olen päätynyt
sinne, missä olen.
Miksi päätin jäädä Teneriffalle? Tai
ainakin yrittää jäädä?
Kun mietin
menneisyyttäni, niin kaikista rohkeimmista päätöksistä tuli lopulta jotain
hyvää, kuten lähtö pois Zaragozasta ja hyppy Teneriffalle.
Kun tulin
ensimmäisen kerran Zaragozaan talvella, satoi lunta. Kun muutin sieltä
lopullisesti pois, satoi lunta. Oli kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Nimittäin minun
aikaan Zaragozassa ei koskaan satanut lunta. Vain kaksi kertaa: silloin, kun
tulin. Ja silloin, kun lähdin.
Siksi tiedän. Kun
uskaltaa hypätä kohti tuntematonta, niin universumi ottaa kopin ja mitä
ihmeellisimpiä asioita voi sattua. Ja jos pitää silmät auki, niin voi nähdä merkkejä,
joista saa vahvistuksen omalle päätökselleen. Kuten esittämäni esimerkki lumisateesta.
Minulle se oli kuin viesti korkeammalta taholta. Olin tehnyt oikean päätöksen.
Ympyrä sulkeutui. Minun oli aika kääntää sivua elämässäni. Voi kuulostaa
hullulta, mutta minulle se käy järkeen.
Tiedän myös. Jos
ei poistu mukavuusalueelta, ei voi kehittyä.
Jos ei muuta
jotain, niin mikään ei muutu.
Jos tekee kaiken
aina samalla tavalla, ei voi edistyä elämässään.
Siksi päätin
näin. Ja pelkkä ajatus päätöksestä saa minulle kylmänväreet. Pelkkä ajatus pelottaa. Mutta tämä kortti on katsottava...
Postauksen kuvat ovat Barcelonasta. |
Millaisia ajatuksia sinulla heräsi? Miten teet vaikean päätöksen? Ja mistä tiedät sen olevan oikea päätös? Lukisin mielelläni ajatuksiasi!